Tekeekö koetut vaikeudet ihmisestä vahvemman?

Vierailija kirjoitti:

Olen itse ainakin vain vahvistunut koko ikäni. Kaikki riippuu ihmisestä itsestänsä, jotkut eivät halua suhtautua mihinkään ja alkavat toimimaan haitallisin tavoin. Se ei ainakaan vahvista, voi sairastua ja olla heikko herkkähipiäinen ihminen.

Ai halustako suhtautua se vaan onkin kiinni, kun on joutunut pelkäämään koko lapsuutensa ja nuoruutensa ja näkemään ja kokemaan asioita mitä kenenkään lapsen ei pitäisi?

Vierailija kirjoitti:

Kaikki mikä ei tapa vahvistaa.

Esimerkiksi kidutetuiksi joutuneet ihmiset saattaa olla eri mieltä.

Riippuu täysin koetuista vaikeuksista. Vaikeudet joista ihminen selviytyy säilyttäen hallinnan itseensä ja elämäänsä usein kasvattavat. Ihan tutkitustikin oikeamääräisellä stressillä on positiivisia vaikutuksia ihmisten aivoihin. Meitä ei ole rakennettu selviämään liian helpolla.

Sen sijaan vakavat vaikeudet eivät tee kenestäkään vahvempaa, vaikka niistä selviytyisikin. Trauma jättää ikuisen haavan jonka kanssa parhaimmillaan opitaan elämään. Tilastollisesti traumatisoituneet ihmiset ovat kuitenkin ns. heikompia kuin ei-traumatisoituneet ja ovat myös usein ihan fyysestikin heikommassa kunnossa.

Itse olen huomannut, että traumansa kanssa elämään oppineet, itsereflektioon kykenevät ihmiset ovat usein niitä joilla on parhaimmat jutut. Tämä ei perustu mihinkään faktaan, vaan lähipiirihavaintoihini.

Ehkä hieman. Mutta joku voi olla samaan aikaan toisessa asiassa vahva ja silti haluaa kokemuksensa perusteella välttää toistamasta virheitä, joissa ei voisi suojata itseään. Ja halua ehkä vetäytyä, elää suojassa siltä osin kuin voi. Mikä on tervettä täällä Suomessa. Palstan perusteella jo näkee mitä jotkut ihmiset oikeasti ajattelevat ja osa on hokenut vääriä ohjeita. Pitää harkita aina itse ihmisten ottaako mitään väärää ohjetta vai mikä sopii.

Vierailija kirjoitti:

No ei, olen ihan nössö.

Lapsuus meni kamalassa kodissa ja aikuisena olen ihan hukassa ja kädetön. Löydän itseni yhä uudestaan ahdingosta ja se vaan painaa aina lisää itsetuntoa, kun ei kömpelö opi elämään enää.

Mutta olet kuitenkin niin sinnikäs ja vahva että yrität parhaasi mukaan kestää ja pärjätä. Kompurointi on täysin ymmärrettävää kun ollut traumaattinen lapsuus. Et ole yhtään sen huonompi kuin kukaan muukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menetykset ja vaikeat elämänkokemukset ovat niitä tekijöitä, jotka vahvistavat ihmisten selviytymiskykyä eli resilienssiä.

Tämä oli siis ihan tutkimuksista, tiedoksi alapeukuttajille. Mutta tokikaan ei varmaan koske kaikkia. 

Jos tarpeeksi tulee vastoinkäymisiä, ihminen lopulta myös turtuu. Mikään ei enää tunnu miltään/missään, joten kai sitä voi selviytymiskyvyksikin kutsua. 

Vierailija kirjoitti:

Minut ne ovat nujertaneet. Tästähän on ollut juttuakin mitwn nämä lehtien "supersankaritarinat" antaa väärän kuvan vastoinkäymisistä ja erinäisistä sairauksista, koska se on kuitenkin pieni vähemmistö joka ne saa esukseen käännettyä. En nyt tarkoita että kaikki nujertuvat, vaan sitten sitä toista ääripäätä.

Juuri näin. Elämä on yleensä niin paljon karumpaa, julmempaa, vaikeampaa, epäreilumpaa kuin näissä pumpuliin käärityissä ihkutusjutuissa. Hyvä tietenkin että joitain lykästää, ihan vilpittömästi 

Vierailija kirjoitti:

Minut ne ovat nujertaneet. Tästähän on ollut juttuakin mitwn nämä lehtien "supersankaritarinat" antaa väärän kuvan vastoinkäymisistä ja erinäisistä sairauksista, koska se on kuitenkin pieni vähemmistö joka ne saa esukseen käännettyä. En nyt tarkoita että kaikki nujertuvat, vaan sitten sitä toista ääripäätä.

Mä sanon että tekee kun lakkaa välittämästä siitä, että menee huonosti. Ihan ilman supersankarin viittaa, koska huonosti menee jos menee. Minkä sille voi, nujertuminen on periksi antamista. Omalla kohdalla siis. Kaikkeen tottuu.

Sulle toivon että jotain parannusta tulisi asioihin ja että löytyisi jokin ilonaihe.

           eipä tee   surullisemman tekkee