Krooninen ahdistus & selviytyminen !! Vinkkejä ja kohtalotovereita kaivataan
Onko täällä muita samankaltaista tuntevia?
Minulla on ollut paljon ahdistusta ja stressiä jo pidemmän aikaa elämässäni. Olen 16-vuotias tyttö. Ongelmani on se, että tuntuu, että keskityn koko ajan omaan hengitykseeni, ja siihen, että hengitänkö. Jos en keskity mihinkään muuhun, alan keskittymään hengitykseeni. Tämä hengityksen ajattelemisen ahdistus on alkanut heti nyt vuoden vaihteessa, ja on vaivannut minua melkein joka päivä jollakin tasolla. Kävin hengenahdistuksen tunteen takia lääkärissä. Keuhkot tutkittiin, astmatutkimukset tehtiin jne. Vaan todettiin ettei minulla ole mitään vikaa keuhkoissa, ja voin olla huoletta. Eli tämän takana ei varmasti voi olla mikään muu kuin psykosomaattiset oireet, jotka aiheuttavat myös näitä fyysisiä tuntemuksia.
Ennen en ole oikeastaan ikinä keskittynyt omaan hengitykseeni, ja ihan järjetöntä, että ajattelen edes koko asiaa, sillä sehän on automaattinen toiminto. Yöllä pystyn hengittämään normaalisti, mutta tuntuu, että päivällä hengitys on kovin pinnallista ja siihen tulee keskityttyä enemmän. Kun alan ajattelemaan hengitystäni, tuntuu siltä että sitä pitäisi hallita itse, tai muuten kuolen kohta. Vaikka ajatukset eivät olekaan totuus. Mietin myös voisiko tämä olla paniikkihäiriöstä johtuvaa, sillä saan paniikkikohtauksia monta kertaa viikossa.
Stressin ja ahdistuksen takia myös ajatukset siitä, että haluan kuolla jos tämä ei parane, on vaan pahentunut. Olen todella uupunut jo nyt kaikkeen, vaikka olenkin nuori. Olen silti saanut hoidettua kouluhommat, mutta ne ovat vaatineet todella paljon aikaa ja ylimääräisiä ponnisteluja minulta.
Olen käynyt kyllä koulussa juttelemassa psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa näistä tuntemuksista, mutta toki pääsen sinne todella harvoin :( haluaisin tämän turhan päiväisen yliajattelun ja ahdistuksen loppumaan. Auttakaa, kohta en enää jaksa.
Haluaisin vaan tietää, mistä koko epämääräinen olotilani johtuu. Minulla on montakin hyvää asiaa elämässäni, kuten esim. Ihanat ystävät ja poikaystävä. Vaan ei. Silti kaikki masentaa ja tuntuu, ettei jaksa.
Kiitos jo valmiiksi että jaksoit lukea tänne asti & asiallisia vastauksia 🤍
Kommentit (7)
Juu tuttua juttua. Mulla alkoi paniikkikohtaukset 18v ja pääsin niistä eroon kyllä, nyt olen 34v.
Pyydä sairaanhoitajaa näyttämään sulle rauhoittavia tekniikoita, esim. hengitystekniikoita.
Sä oot varmaan huolissasi omasta hyvinvoinnistasi ja siksi tarkkailet hengitystäsi. Onko sulla traumataustaa tai oletko vielä keksinyt, mikä sinua ahdistaa? Siinä voi mennä vuosia. Itsellä meni 7-8v ennen kuin ymmärsin, mistä mun paniikkikohtaukset oli johtuneet (traumatausta).
T. Nuorisotyönohjaaja
Tai sitten ei ole koskaan tapahtunut mitään todella kamalaa, niin että unohtaa nuo omat hengitykset
En tiedä onko tämä palsta sulle paras paikka saada apua. Täällä kirjoittelee kaikenlaisia aikuisia, jotka ei kauheasti suodata tai harkitse sanomisiaan. Voisitko saada keskusteluapua ihan ammattilaiselta.
Onko koulussasi oma lääkäri, jonka luona voit käydä juttelemassa? Jos asut pk-seudulla, Helsinki Missio tarjoaa ahdistukseen keskusteluapua. Googlaa paikallinen mt-seura, jos asut kauempana. Ahdistus johtuu monesta asiasta, eikä omasta heikkoudesta. Siihen kannattaa hakea apua ennemmin kuin myöhemmin. Valmistaudu myös siihen, että sen avun saamiseen joutuu myös taistelemaan. Olet täysin oikeutettu apuun, mutta resurssipulan takia sinut saatetaan ohittaa. Älä anna tämän tapahtua.
Kokeile hypsoosinauhoja youtubesta. On mahdollista että ahdistus johtuu ravinnevajauksesta tai hormoniepätasapainosta. Progesteroni hormonilisällä ovat jotkut saaneet apua ahdistukseen.
Saan myös välillä paniikkikohtauksia ja ahdistanut useamman vuoden. Ennen se oli jatkuvaa, mutta nykyisin jaksottaista. Eli välillä ahdistaa sitten taas tulee parempia kausia. Minulla on auttanut ajatuksen ja tilanteen tunnistaminen mikä laukaisi ahdistuksen ja sen tutkiminen. Varsinaisesti minkään ei tarvitse olla elämässä pielessä, vaan ahdistuksen voi laukaista jokin sisäinen ajatus. Sen ajatuksen kohtaaminen ja tutkiminen voi helpottaa oloa. Monesti itse sorrun ahdistuksen käsittelyssä virheeseen missä alan jotenkin torjua ja yli ajattelemaan ahdistusta. Lisäksi pelästyn kehon oireita, mikä lisää ahdistusta. Mutta olen oppinut ahdistuksesta, että se ei poistu puskemalla tai yrittämällä torjua sitä. Eikä se lähde aina pelkästään ajatelemalla, koska se on myös fyysinen reaktio elimistössä. Se on tunne, joka rauhoittuu hiljalleen ajallaan, mutta keholle ja miellelle pitää antaa sille riittävästi aikaa.
Astmaa ja allergiaa voi olla vaikka väittävät ettei ole. Yksityiseltä voi saada paremman tutkimuksen ja reseptin. Julkinen ei tee mitään. Tuskin saat kunnan pseudohoitsulta edes ahdistukseen järkevää apua ja joudut kysymään täältä. Uskon silti että pääset vielä irti ahdistuksesta ja muusta sellaisesta. Nuorena se on tyypillistä kun tämä maailma on näin hankala ja ympäristö. Muitakin on ahdistanut tai voi joskus ahdistaa, kunnes irrottautuu. Keskittyy toiseen asiaan, positiiviseen, valoon.