Ihan järkkyä miten nopeasti elämä kuluu. Juuri äsken täytin 30. Nyt täytän 40.

Kannattaa vaan mennä ja yrittää jos mikään kiinnostaa tarpeeksi. Jos ei sitten haluakkaan niin opinnot voi aina keskeyttää tai vaihtaa toiseen linjaan. Verkko-opinnot on kanssa yksi vaihtoehto, tai monimuotona niin ei tarvitse olla koko ajan paikan päällä.

Mutta toisaalta sitten koronapandemian alusta tuntuu olevan jo ikuisuus ja siitä on vain 4 vuotta. Samaten tuo ukrainassa käynnissä oleva sota tuntuu kestäneen ikuisuuden, mutta siitäkin on "vasta" 2 vuotta kun ryssälä sinne hyökkäsi.

Ainoa mistä olen iloinen, että aivan äsken oli lokakuu ja pian jo maaliskuu. Kerrankin on hyötyä ja iloa siitä, että talvet tuntuvat lyhyemmiltä kuin nuorempana.

Vierailija kirjoitti:

Ainoa mistä olen iloinen, että aivan äsken oli lokakuu ja pian jo maaliskuu. Kerrankin on hyötyä ja iloa siitä, että talvet tuntuvat lyhyemmiltä kuin nuorempana.

No jaa. Itse aloitin elämäntapamuutoksen alkukesästä viime vuonna ja sinällään kyllä olen siinä ihan onnistunutkin, mutta viikot ja kuukaudet kuluu kyllä hurjan paljon rivakammin mitä paino laskee.

Oli siis tavoitteena olla vihdoin normipainoinen heti keväällä kun "kesä alkaa" mutta ei tässä kyllä siihen ehdi enää mitenkään vaan menee alkusyksyyn. Harmittaa.

Tämä on niin totta. Täytän itsekin pian 40, ja viimeiset kymmenen vuotta ovat menneet hujauksessa. Joku kirjoitti hyvin, ettei ehtinyt edes tottua olemaan kolmekymppinen, ja sitten onkin jo 40. Itse koen aivan samoin ja jonkinlainen kriisi tässä on parhaillaan menossa, kun tuntuu että elämä kuluu hukkaan. 

Aika menee liian nopeasti. Kokoajan on tunne, että elämä tulee menemään liian nopeasti. Olenko elänyt niin, että voin muistella sitä hyvällä kuolinvuoteella. Olenko nauttinut, arvostanut elämää. Mistä tällaiset ajatukset kumpuaa? Elämä on pyörimistä oravanpyörässä, töihin, kotiin,  seuraavana päivänä sama uudelleen.. työ ei ole mieleistä mutta ok. Suurin ja rakkain saavutukseni ovat lapseni. Heidänkin tulevaisuus tässä maailmassa huolettaa. 

Yritetään nauttia tästä elämästä pienine onnen hetkineen, ei kai sitä muutakaan voi.

Minulla sama, mutta täytin jo 50. Mitä kukaan enää tekee sen ikäisen ukon kanssa? "Se on elämä kuitti nyt".

Olen kohta 39-vuotias ja matkustellut (maateitse), haastanut itseäni ja harrastellut koko ikäni. Vaikka aika kuluu, se ei herätä ahdistusta. Tiedän, etten enää pysty samankaltaisiin suorituksiin kuin 20-vuotiaana mutta mitä se haittaa? Vielä on monta vuosikymmentä edessä ja uutta mielenkiintoista tekemistä löytyy. En ole koskaan kokenut ikäkriisiä. Lupasin itselleni jo teininä, että valitsen ammatin ja elämäntyylin joka ei pakota oravanpyörään. 

Vierailija kirjoitti:

Olen kohta 39-vuotias ja matkustellut (maateitse), haastanut itseäni ja harrastellut koko ikäni. Vaikka aika kuluu, se ei herätä ahdistusta. Tiedän, etten enää pysty samankaltaisiin suorituksiin kuin 20-vuotiaana mutta mitä se haittaa? Vielä on monta vuosikymmentä edessä ja uutta mielenkiintoista tekemistä löytyy. En ole koskaan kokenut ikäkriisiä. Lupasin itselleni jo teininä, että valitsen ammatin ja elämäntyylin joka ei pakota oravanpyörään. 

Miten tämä joutava jatustus nololla itsekehulla höystettynä liittyy ketjun aiheeseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kohta 39-vuotias ja matkustellut (maateitse), haastanut itseäni ja harrastellut koko ikäni. Vaikka aika kuluu, se ei herätä ahdistusta. Tiedän, etten enää pysty samankaltaisiin suorituksiin kuin 20-vuotiaana mutta mitä se haittaa? Vielä on monta vuosikymmentä edessä ja uutta mielenkiintoista tekemistä löytyy. En ole koskaan kokenut ikäkriisiä. Lupasin itselleni jo teininä, että valitsen ammatin ja elämäntyylin joka ei pakota oravanpyörään. 

 

 

 

Miten tämä joutava jatustus nololla itsekehulla höystettynä liittyy ketjun aiheeseen?

Happamia marjoja ja elämänvalintoja :)

Eikö tässä ketjussa näkyvä vollotus elämän tyhjyydestä ja valumisesta hukkaan ole nimenomaan joutavaa ja ennen kaikkea noloa?

Minä koht 50 😭

Ja yksinäinen loppuelämä tiedossa. Ahdistaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainoa mistä olen iloinen, että aivan äsken oli lokakuu ja pian jo maaliskuu. Kerrankin on hyötyä ja iloa siitä, että talvet tuntuvat lyhyemmiltä kuin nuorempana.

 

 

No jaa. Itse aloitin elämäntapamuutoksen alkukesästä viime vuonna ja sinällään kyllä olen siinä ihan onnistunutkin, mutta viikot ja kuukaudet kuluu kyllä hurjan paljon rivakammin mitä paino laskee.

Oli siis tavoitteena olla vihdoin normipainoinen heti keväällä kun "kesä alkaa" mutta ei tässä kyllä siihen ehdi enää mitenkään vaan menee alkusyksyyn. Harmittaa.

 

Olen yrittänyt laihduttaa pari vuosikymmentä. Ei lähelläkään ole normipaino, täytyy olla tyytyväinen siihen mitä on.

Vierailija kirjoitti:

Me kaksi eläkeläistä, 78 ja 80, just naurettiin, että viikotkin menee niin nopeesti, että tuntuu kuin dosettiakin täytettäisiin joka toinen päivä. Maanantai on aina täyttöpäivä.

Minä olen huomannut saman, ikää 57  😄. Tässä iässä jo sairauksia enemmän kuin laki sallii ja enemmän kuin omalla 80v äidilläni. Työkykykin mennyt eikä saa sairauslomaa. Menee kait se loppuaikakin näin puuhastellen. Onpahan aikaa lapsenlapsille, aina kun jaksaa.

Sitten seuraa otos julma

Keski-ikään tulokulma

Näyttää liian jyrkältä

Ja sut voi yli pyyhkäistä

On tulokkaiden karsina

Ja sopimukset katkolla

Elämä on juhla

Menee tosiaan vuodet niin kovaa että etsii välillä kirjaimellisesti jarrua jolla hidastaa. Neljänkympin jälkeen alkaa tajuamaan miten lyhyt ainutkertainen elämä on, edessä vähemmän ja huonompilaatuisia vuosia kuin takana. Onneksi ollaan kaikki samassa veneessä.

30-40 meni vielä sellaista tavanomaista vauhtia. 40-50 v mennyt käsittämätöntä nopeutta. Varmaan pari silmänräpäytystä, niin vuodet 50-60 ovat ohitse. 

Tuolle yhdelle maateitse matkustelijalle sen verran, että minä en ainakaan koe että tässä kyse on oravanpyörästä tai edes työstä, vaan suuremmista asioista, elämän ja ajan rajallisuudesta. Sinulla nämä ajatukset eivät selvästikään ole vielä ajankohtaisia, osalla ihmisistä ei tule koskaan olemaankaan, ja se on heille siunaus. Mitä yksinkertaisempi ihminen, sitä onnellisempi. 

Up

Eka 30. Sit 40. 50 ei tunnu missään. 60 ja pääsee vähitellen eroon töistä ja kiusaajista siellä, ml. sivistymättömät mikromanagerit ja miljonäärit joiden ÄO on alle 100.

Stressinloppu ja elämä alkaa. Pidä huoli itsestäsi