Ihan järkkyä miten nopeasti elämä kuluu. Juuri äsken täytin 30. Nyt täytän 40.
Tuntuu kuin niistä kolmikymppisistä olisi pari vuotta. En ole tässä välissä edes ehtinyt tehdä mitään kovin ihmeellistä ja nyt koko vuosikymmen on hujahtanut ohi ja keski-ikä alkaa.
Kommentit (79)
Ootappa kun pääset tänne asti. Eikä mee kauaa.
T.60v.
Tämä on todella totta, olen aivan saman ikäinen kuin ap. Tuntuu kuin viimeisen kymmenen vuoden aikana olisi oikeasti kulunut vain 1-2 vuotta.
Aika menee nopeasti mutta siltikin minusta tuntuu, että kun olin 40-v, on ikuisuus. Nyt olen siis 50v. Nelikymppisenä mulla oli alakoululaiset lapset (nyt asuvat jo omillaan), avioliitto ja seksielämä kukoisti (nyt ihan nuupahtanut), äitini oli vielä elossa eikä ollut saanut vielä syöpädiagnoosia (nyt jo ajat sitten kuollut), peilikuva näytti hehkeän aikuisen naisen (nyt näkyy vain valahtaneet ja ryppyiset kasvot)...Että näin.
Samassa veneessä. Pari kuukautta sitten täytin 40. Henkisesti en kerennyt missään vaiheessa tottua olemaan edes kolmekymppinen. Kolmekymppinenkin kuulostaa tosi vanhalta, kuin jostain Frederikin laulusta vedetty ikäloppu irstailija.
Itsekin totesin parhaiden vuosieni valuneen hukkaan ihan yllättäen. On se elämä järjetöntä, sellaisiin rahoihin pääsee käsiksi vasta nelikymppisenä jotka mahdollistaisivat hyvän elämän 20-30-vuotiaana mitä pitäisi elää jokaisen kun vielä jaksaa ja on energiaa tehdä asioita.
T: M42
Vierailija kirjoitti:
Samassa veneessä. Pari kuukautta sitten täytin 40. Henkisesti en kerennyt missään vaiheessa tottua olemaan edes kolmekymppinen. Kolmekymppinenkin kuulostaa tosi vanhalta, kuin jostain Frederikin laulusta vedetty ikäloppu irstailija.
Frederik laulaa kolmekymppisistä mutta on yli 70-vuotias :D
Siis mennyt aika,ei tulevaisuus kulu ollenkaan nopeasti.
Vuodet menevät nopeasti, kun ei tee mitään mielenkiintoista ja muistamisen arvoista. Eihän vuosi oikeasti muuten kulu nopeasti lainkaan, vaan hitaasti, kunhan sen käyttää järkevästi.
Lähestyn neljääkymppia ja ajankulu on nopeutunut. Mielestäni olen vielä melkein yhtä jaksava bilettäjä kuin alle 30v mutta sitten huomaankin käyneeni vain pari kertaa vuodessa jossain, päivät vaan menee nopeaan ja yleensä onkin tehnyt mieli jäädä kotiin palautumaan mieluummin kuin lähteä baanalle.
Muistan tuo saman hämmennyksen eikä varmasti lohduta, että tämä seuraava vuosikymmen tuntuu menevän vieläkin nopeammin.
N48
Vierailija kirjoitti:
Vuodet menevät nopeasti, kun ei tee mitään mielenkiintoista ja muistamisen arvoista. Eihän vuosi oikeasti muuten kulu nopeasti lainkaan, vaan hitaasti, kunhan sen käyttää järkevästi.
On ihan järkevää käyttää aika rutiineihin, esimerkiksi säännölliseen salitreeniin.
Vieläkin pystyy friendzonettamaan ja kyykyttämään miehiä, kuten kaksikymppisenä?
Ei ole ollut rahaa ikinä elää mieleistä elämää. Samaa paskan junnaamista vuodesta toiseen. Minä olen kesällä 39 v ja tuntuu että vasta pääsin armeijasta, vaikka siitä on 19 vuotta. Ei amishommilla tienaa tarpeeksi. Ei riittänyt äly opiskella korkealle, vaikka lukiokin tuli rämmittyä läpi.
Rahasta se ainakin minulla on kiinni, että tuntuu kuin mitään ei elämässä saa aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Samassa veneessä. Pari kuukautta sitten täytin 40. Henkisesti en kerennyt missään vaiheessa tottua olemaan edes kolmekymppinen. Kolmekymppinenkin kuulostaa tosi vanhalta, kuin jostain Frederikin laulusta vedetty ikäloppu irstailija.
😄😄😄 Mä muistan, tosiaan "oon kolmekymppinen" kuulosti silloin julkaisuvuonnaan 1980 mun kuusitoistavuotiaan korviin joltain ikälopulta sedältä!
Vierailija kirjoitti:
Vuodet menevät nopeasti, kun ei tee mitään mielenkiintoista ja muistamisen arvoista. Eihän vuosi oikeasti muuten kulu nopeasti lainkaan, vaan hitaasti, kunhan sen käyttää järkevästi.
Asiahan on ihan päinvastoin. Jos painaa duunia, kasvattaa lapsia ja harrastaa tavoitteellisesti, päivät, viikot ja vuodet vaan vilisee silmissä.
Haluatko antaa pari neuvoa minulle? Olen siis n. 30-v ja en ole saanut mitään elämässäni aikaan, koska teini-ikä meni masennuksen ja paniikkihäiriön parissa ja parikymppisenä meni pätkätöitä tehdessä. En ole koskaan päässyt tästä "masennuksesta" eroon vaan se yhä vaikuttaa elämääni hoidoista huolimatta. Sairastuin myös vakavasti (fyysinen sairaus), mikä on vaikuttanut siihen, etten ole edes yrittänyt saada vastakkaisen sukupuolen huomiota ja parisuhdetta.
Opiskeleminen kiinnostaa, mutta pelkään, etten pärjää ja että minua aletaan kiusaamaan koulussa. :( Mutta pelkään, että kohta olen 40-vuotias ja kadun, etten edes yrittänyt.
Me kaksi eläkeläistä, 78 ja 80, just naurettiin, että viikotkin menee niin nopeesti, että tuntuu kuin dosettiakin täytettäisiin joka toinen päivä. Maanantai on aina täyttöpäivä.
Tiedossa on että mitä enempi ikää tulee sen nopeammin aika tuntuu kuluvan ja jotkut vielä kehtaa sanoa että eläkkeellä aika ei kulu 😁
Niinpä.
N58