Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten estää lukiopojan hikkyyntyminen
21.02.2024 |
Mulla on pelko että mun lukion I-luokkalainen on kovasti hikkyyntymässä. Poika pelaa pakkomielteisesti shakkia ja katselee shakkivideoita. Kavereita ei vaikuta olevan, ja jos on, tapaa niitä vain koulussa. Ainoa missä käy ovat shakkitakilpailut. Tytöt eivät kiinnosta, alastomuus on hyi ja seksi kuuluu kuulemma vain avioliittoon. Ainoa normaalin harrastuksen partion lopetti lukioon mennessään. Silloin lopetti myös yhteydenpidon yläasteen kavereihin. Jo yläasteen aikoihin lopetti luokan vapaa-ajan jutuissa käymisen, tai ei enää kutsuttu niihin. Ysiluokan päättäjäiset vietti yksin kotona. Koulun organisoiduista ryyppäjäisistä jonne kaikki oli kutsuttu ei tienyt mitään, vaikka minä vanhempana kyllä tiesin. Ripariryhmän ja jatkoripareiden kanssa sama juttu.
Tuntuu että poika on ihan pihalla kaikista sosiaalisista jutuista. Matikassa ja tommosissa on loistanut jo päiväkodista asti. Luultavasti on neurokirjolla, mutta koulupsykologi ei ottanut huolia tosissaan, koska pärjää loistavasti koulussa.
Tähän yhdistyy vielä tyypillinen teinimäinen elämänhallinan taitojen puuttuminen ja sotkeminen, jonka verhoaa ylimielisyydellä, että hänen ei tarvitse tehdä mitään koska hän on niin älykäs tyyppi. Haukkuu muita huonompia, mutta se lienee jonkinlaista omien puutteiden kohtaamisen pelkoa.
Mitä te tuollaiselle tekisitte? Tuntuu, että olisi pakko tunkea se harrastukseen, jossa oppisi sosiaalista vuorovaikutusta, mutta mihin? Lukiolaista on vaikea jo pakottaa. Mutta jos tällaisena aikuistuu, tulee elämään hyvin yksinäistä elämää. Edes perinteiset nörttijutut paitsi shakki eivät oikein sitä innosta.
Kommentit (27)
No jos on niin älykäs kuin väität, niin onko muka syytä huoleen?? Kaipa hän jossain vaiheessa itsekin hiffaa (älykäs kun on), että vois tehdä jotain toisinkin. Älykäs selviää pulasta, johon viisas ei joudu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä hän on oppinut, että on jotenkin "niin älykäs tyyppi". Kun älykkyyttä on monenlaista ja tuolla sun pojallasi on nyt vaan yhden tyyppistä älykyyttä.
No kun hänellä on juuri yhden tyyppistä älykkyyttä vain. Pääsi soveltuvuuskokeella painotusluokalle ja samoin matikkalukioon yhtenä parhaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä hän on oppinut, että on jotenkin "niin älykäs tyyppi". Kun älykkyyttä on monenlaista ja tuolla sun pojallasi on nyt vaan yhden tyyppistä älykyyttä.
No kun hänellä on juuri yhden tyyppistä älykkyyttä vain. Pääsi soveltuvuuskokeella painotusluokalle ja samoin matikkalukioon yhtenä parhaista.
Oma lapsi käy Otaniemen luma-painotusta, meni sisään pääsykokeilla (samoin aikoinaan yläkouluun), ei hän silti kuvittele olevansa "niin älykäs tyyppi". Hänellä on sen verran myös tervettä järkeä (ihan meidän vanhempien häneen kasvattamaa), että tunnistaa muitakin älykkyyden muotoja kuin vain omansa. Että oisko ap nyt vihdoin sellaisen asiallisen keskustelun paikka hänen kanssaan, että ihan tavallinne ihminen hän on siinä missä muutkin ja jos haluaa ikinä esim puhtaita vaatteita, ne on pestävä, ja ruoka on hankitttava, valmistettava ja syötävä, jos elää meinaa.
Autismikirjolla se on. Ei muutu pakottamalla siitä miksikään. Toivottavasti suuntautuu opinnoissa johonkin sellaiselle alalle missä se yhdentyyppinen älykkyys riittää.
Jos pätee älykkyydellään niin ehkä korostaisin, että lopputulos/teot on se millä muut ihmiset sua mittaa, eli elämässä ei saa töitä, rahaa, ruokaa, kavereita tai mitään muutakaan, jos on aikuisena haiseva likaisissa vaatteissa kulkeva mulkero ilman käytöstapoja.
Mikäli käy niin huonosti että pojallesi riittää shakin peluu ja Kelan tuet niin tuon ikäiselle ei voi enää muuta oikeastaan tehdä kuin tuupata omaan kämppään asumaan ja antaa elää omaa elämää. Tukea tottakai pitää jos hän jossain vaiheessa haluaa itse kehittyä, mutta tukeminen ei sitten ole sama asia kuin jumittamisen mahdollistaminen (vastikkeettoman rahan antaminen, opiskelijakämpän siivoaminen ettei poika olisi saastan keskellä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikäli käy niin huonosti että pojallesi riittää shakin peluu ja Kelan tuet niin tuon ikäiselle ei voi enää muuta oikeastaan tehdä kuin tuupata omaan kämppään asumaan ja antaa elää omaa elämää. Tukea tottakai pitää jos hän jossain vaiheessa haluaa itse kehittyä, mutta tukeminen ei sitten ole sama asia kuin jumittamisen mahdollistaminen (vastikkeettoman rahan antaminen, opiskelijakämpän siivoaminen ettei poika olisi saastan keskellä).
Tämähän se tässä pelottaa. Suvussa kyllä on muita tyyppejä, jotka ovat onnistuneet hankkimaan insinöörialalta hyväpalkkaisen ammatin ja sillä elävän puolison, jolle kodinhoito ja organisoiminen sitten lankeaa. Mutta eivät nekään itsestään ilmesty. Eikä tuo hirveän helppoa elämää ole kun pitää aikuista ohjata.
Tuota asioiden tekemisen opettelua on kyllä vuosia yritetty, mutta kun ne eivät kiinnosta. Eniten olen kuitenkin huolissani sosiaalisten taitojen puutteesta. Ehkä pitää yrittää ohjata vaikka johonkin roolipeleihin, että tulisi vähän ihmiskontaktia ja tarinallisuutta ja saisi ehkä kavereita. Vaikka en tiedä, ovatko ne yhtään parempia tämän suhteen. Jotain tämöisiä ideoita, joista poika voisi kiinnostua, kaipaisin...
Jos haluaa elää yksin, eläköön. Ei ole mikään pakko olla sosiaalinen ja elää sellaista elämää, kuin muut ajattelevat oikeanlaiseksi ja hyväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Autismikirjolla se on. Ei muutu pakottamalla siitä miksikään. Toivottavasti suuntautuu opinnoissa johonkin sellaiselle alalle missä se yhdentyyppinen älykkyys riittää.
Jos pätee älykkyydellään niin ehkä korostaisin, että lopputulos/teot on se millä muut ihmiset sua mittaa, eli elämässä ei saa töitä, rahaa, ruokaa, kavereita tai mitään muutakaan, jos on aikuisena haiseva likaisissa vaatteissa kulkeva mulkero ilman käytöstapoja.
Mikäli käy niin huonosti että pojallesi riittää shakin peluu ja Kelan tuet niin tuon ikäiselle ei voi enää muuta oikeastaan tehdä kuin tuupata omaan kämppään asumaan ja antaa elää omaa elämää. Tukea tottakai pitää jos hän jossain vaiheessa haluaa itse kehittyä, mutta tukeminen ei sitten ole sama asia kuin jumittamisen mahdollistaminen (vastikkeettoman rahan antaminen, opiskelijakämpän siivoaminen ettei poika olisi saastan keskellä).
AP:n poika on lukion 1. luokalla eli 16v. Ei sen ikäistä vielä "tuupata" yhtään mihinkään...
Kun tuo shakki kiinnostaa, niin olisiko ulkomailla jotain kilpailuita joihin voisi matkustaa yksin? Ajattelin vaan, että matkustaessa joutuu väkisin huolehtimaan itsestään ja olemaan ihmisten kanssa tekemisissä. Siinä samalla voisi silmät aueta muutenkin ympäröivään maailmaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei hyvältä kuulosta, kun alastomuuskin inhottaa. Tuleva pervo tai ns. kilttimies, joka ei p*llua tule näkemään.
Ehdota Go:ta shakin tilalle, kokee valaistumisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Törkeintä on tuo alastomuus on hyi. Ei sovi millään nykymaailman agendaan.
Vierailija kirjoitti:
No jos on niin älykäs kuin väität, niin onko muka syytä huoleen?? Kaipa hän jossain vaiheessa itsekin hiffaa (älykäs kun on), että vois tehdä jotain toisinkin. Älykäs selviää pulasta, johon viisas ei joudu.
Ap:n sepustus on outo, mutta tiedän monia mateettamis-loogiesti älykkäitä, joilla on elämässä ongelmia. Juurkin heikoista sosiaalisista taidosta johtuvaa yksinäisyyttä ja siitä seuraavia ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Autismikirjolla se on. Ei muutu pakottamalla siitä miksikään. Toivottavasti suuntautuu opinnoissa johonkin sellaiselle alalle missä se yhdentyyppinen älykkyys riittää.
Jos pätee älykkyydellään niin ehkä korostaisin, että lopputulos/teot on se millä muut ihmiset sua mittaa, eli elämässä ei saa töitä, rahaa, ruokaa, kavereita tai mitään muutakaan, jos on aikuisena haiseva likaisissa vaatteissa kulkeva mulkero ilman käytöstapoja.
Mikäli käy niin huonosti että pojallesi riittää shakin peluu ja Kelan tuet niin tuon ikäiselle ei voi enää muuta oikeastaan tehdä kuin tuupata omaan kämppään asumaan ja antaa elää omaa elämää. Tukea tottakai pitää jos hän jossain vaiheessa haluaa itse kehittyä, mutta tukeminen ei sitten ole sama asia kuin jumittamisen mahdollistaminen (vastikkeettoman rahan antaminen, opiskelijakämpän siivoaminen ettei poika olisi saastan keske
Ei tietenkään nyt vaan sitten kun lähtee lukion jälkeen opiskelemaan.
Mitä jos vaikka ihan vaan antaisit sen olla sellanen ku on?
Ei ole pakko olla sosiaalista vilkkautta eikä yksin oleminen kaikkia haittaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei hyvältä kuulosta, kun alastomuuskin inhottaa. Tuleva pervo tai ns. kilttimies, joka ei p*llua tule näkemään.
Kokemusasiantuntija puhuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos on niin älykäs kuin väität, niin onko muka syytä huoleen?? Kaipa hän jossain vaiheessa itsekin hiffaa (älykäs kun on), että vois tehdä jotain toisinkin. Älykäs selviää pulasta, johon viisas ei joudu.
Ap:n sepustus on outo, mutta tiedän monia mateettamis-loogiesti älykkäitä, joilla on elämässä ongelmia. Juurkin heikoista sosiaalisista taidosta johtuvaa yksinäisyyttä ja siitä seuraavia ongelmia.
Just näin. Omallakin AMKin insinöörivuosikurssilla oli uudelleenkouluttautumassa n. 35 v tyyppi, jonka matemaattinen älykkyys oli ihan pohjatonta. ÄO luokkaa 140. Mutta hän kuitenkin esimerkiksi asui ihan tosi pelkistetyssä kämpässä (yksi tuoli telkkarin edessä), pukeutui aina samoihin vaatteisiin ja oli välillä ongelmissa koulutehtävien kanssa, kun ei aina hahmottanut oikein, mitä oikeastaan yritetään ratkaista. Myös sosiaalisissa tilanteissa hetkittäin vähän kömpelö, vaikka samaan aikaan erittäin hyväkäytöksinen ja hyväntahtoinen. Tosi kiva luokkakaveri jonka kanssa oli mukava keskustella filosofisia, mutta sitä yritän tässä sanoa, että ei pelkkä älykkyys tee ihmisestä välttämättä kovin sulavaa ja muottiin istuvaa yhteiskunnassa toimijaa.
Alue: Aihe vapaa
Mistä hän on oppinut, että on jotenkin "niin älykäs tyyppi". Kun älykkyyttä on monenlaista ja tuolla sun pojallasi on nyt vaan yhden tyyppistä älykyyttä.