Nuoria työttömiä miehiä 87 000. Eetu, 21, viettää päivänsä selaten Tiktokia ja Youtubea

Vierailija kirjoitti:

Ite 24v mies enkä ole tehnyt päivääkään töitä. Päivät menee vuokraluukussa makoillessa, mitään suunnitelmia tulevaisuudelle ei ole. Ehkä jos olisin saanut tuurilla tyttöystävän nuorena niin olisi ollut motivaatiota osallistua yhteiskuntaan. Onneksi Kela maksaa niin ei tarvitse turhaan raataa muiden hyvinvoinnin eteen, kun itse joudun kärsimään.

Jos elinikää riittää 80-vuotiaaksi niin tuolla sun ajatustavalla on ainakin se hyvä puoli että elämä ja elinikä tulee tuntumaan aivan järjettömän pitkältä ja hukkaan heitetyltä - anteeksi suoruuteni. Surullista, että nuori ihminen heittää koko tulevaisuutensa hukkaan vain koska ei ole aiemmin saanut naista. Sanomattakin varmaan selvää, mikä siihen on syynä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän asian vierestä, mutta vastikään uutisoitiin, että nuoret eivät soita hätätilanteissa 112:een, kun arastelevat puhua puhelimessa vieraan ihmisen kanssa, kun eivät ole siihen tottuneet.  Mitä nämä enää osaavat, kun eivät lukea, kirjoittaa, eivätkä puhua?  

Hyvä kysymys olisi mikä ajaa nuoret tähän pisteeseen? Onko jotain koulujärjestelmässä, yhteiskunnassa ja sen arvoissa tai kasvatuksessa vialla? 

Kotikasvatuksesta on vikaa. Itse olen saanut kasvatettua kolme lasta aikuisiksi, heillä on yliopistotitkinnot, työpaikat ja perheet. Normaali elämä on täysin mahdollista saavuttaa kun vaan kakaroiden ei anneta paskoa tulevaisuuttaan peruskoulussa.  Tästä on vanhemmat vastuussa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä poika 23 v ja ammattitutkinto on, samoin yrittäjäkurssi ja aikuiskoulutus puolen datakoulutus. Töitä hakenu mutta ei ole saanu. Nyt hakee opiskelemaan taas. Nuoria ei oteta töihin kun ei ole työkokemusta eikä tällä menolla sitä tule. Moni työnantaja menettää hyvän työntekijän, poika on todella taitava nettijutuissa. Itekseen opiskellu mm. Koodaamista. Jossain vaiheessa aikoo yrittäjäksi.

Niinpä. Töihin pääsee vain työkokemuksella. Voin sanoa vinkiksi että hankkikaa se harkkapaikka opiskeluaikana vaikka toiselta puolelta Suomea. Muuten joudutte limboon missä ei tuu töitä eikä harkkalaiseksikaan oteta kun et oo enää opiskelija. Koska töihin halutaan ihmisiä joilla on työkokemusta. Kerma jolla on jo sitä opiskeluaikana ja on tehnyt kaiken oikein saa paikat. Papereistanne tulee vessapaperia jos ei ole kokemusta. Työkokemus merkkaa. Työnantajat arvostaa myös työkokemusta mitä tekee muutakin kuin vain makaa kotona. 

Vierailija kirjoitti:

Olen tällainen nainen.

Minulla syy on rikkinäinen perhe. Vanhemmat erosivat riitaisasti, isä lähti kokonaan. Ennen eroa meillä riideltiin monta vuotta, heiteltiin tavaroita seiniin. Äiti purki kiukkua meihin lapsiin, haukkui ettei meistä tule mitään. Olin ahdistunut ja pelkäsin, mutta en uskaltanut kertoa totuutta kenellekään, kotiasioista ei saanut puhua. Sain ensimmäisen masennusdiagnoosin ja mielialalääkityksen 14-vuotiaana. Opettajat ja jopa rehtori alkoivat puhutella minua, "ota itseäsi niskasta kiinni", miksi oot tollanen laiska, yrittäisit edes.

Olen yrittänyt, en jaksa. Olen koko ajan väsynyt. Lapsuuden asiat pyörii mielessä. Uskon ja olen varma, ettei minua voi kukaan auttaa eikä minusta tule koskaan mitään. Olen lamaantunut ja lakannut yrittämästä. Päivät kuluvat ja joskus loppuvat, niin on hyvä.

Mutta miten nykyhetkestä voisi tehdä paremman?

Mitä jos hakisit apua noihin juttuihin, kun kerrot että lapsuuden asiat pyörii mielessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tällainen nainen.

Minulla syy on rikkinäinen perhe. Vanhemmat erosivat riitaisasti, isä lähti kokonaan. Ennen eroa meillä riideltiin monta vuotta, heiteltiin tavaroita seiniin. Äiti purki kiukkua meihin lapsiin, haukkui ettei meistä tule mitään. Olin ahdistunut ja pelkäsin, mutta en uskaltanut kertoa totuutta kenellekään, kotiasioista ei saanut puhua. Sain ensimmäisen masennusdiagnoosin ja mielialalääkityksen 14-vuotiaana. Opettajat ja jopa rehtori alkoivat puhutella minua, "ota itseäsi niskasta kiinni", miksi oot tollanen laiska, yrittäisit edes.

Olen yrittänyt, en jaksa. Olen koko ajan väsynyt. Lapsuuden asiat pyörii mielessä. Uskon ja olen varma, ettei minua voi kukaan auttaa eikä minusta tule koskaan mitään. Olen lamaantunut ja lakannut yrittämästä. Päivät kuluvat ja joskus loppuvat, niin on hyvä.

Kokeile psykofyysistä fysioterapiaa tai traumaterap

Terapiaan on vaikeaa päästä ja koko prosessi tulee niin kalliiksi, että siihen on harvalla varaa. Kun minä oli aivan hirveässä kunnossa, lähes itsetuhoinen mutten päässyt julkisella hoitoon, niin mies vei yksityiselle. Sinne heilahti ekat 150€. Siellä piti käydä toistamiseenkin ennenkuin terapia myönnettiin. Eli 150€ taas ja taisi se lausuntokin maksaa.

Sitten se terapeutin etsintä. Ilman miestäni en olisi jaksanut sitä kahlausta että kuka vastaa ja vastaako ollenkaan ja missä on toimipaikka. Lopulta kaksi (vain kaksi, Helsingissä!!) vastasi. Kävin ekalla. Meillä ei synkannut yhtään. 80 euroa meni. Tämä toinen onneksi oli sellainen, että heti tuli hyvä tunne. No, satanen hujahti siihenkin, mutta sitten varsinainen terapia alkoi.

Kuinka hirveästi siihen meni lopulta rahaa vuosien mittaan.. Kela-korvaus oli myönnetty, mutta ei se kattanut edes puolia.

Summa summarum; oli tästä hyötyä mutta yksin ja köyhänä en olisi siihen pystynyt. Kiitos puolisolleni.

-eri

Jäin juuri ekaa kertaa työttömäksi 51- vuotiaana. Olen sitä mieltä, että nää nuoret pitäisi saada ekana töihin ettei lusmuiluun jäisi kiinni. Kaikki paukut niille työkkäristä ja palveluista.

Meidät vanhat voi unohtaa kaapin pohjalle. Me noustaan täältä itse jos tuuri käy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ite 24v mies enkä ole tehnyt päivääkään töitä. Päivät menee vuokraluukussa makoillessa, mitään suunnitelmia tulevaisuudelle ei ole. Ehkä jos olisin saanut tuurilla tyttöystävän nuorena niin olisi ollut motivaatiota osallistua yhteiskuntaan. Onneksi Kela maksaa niin ei tarvitse turhaan raataa muiden hyvinvoinnin eteen, kun itse joudun kärsimään.

Jos elinikää riittää 80-vuotiaaksi niin tuolla sun ajatustavalla on ainakin se hyvä puoli että elämä ja elinikä tulee tuntumaan aivan järjettömän pitkältä ja hukkaan heitetyltä - anteeksi suoruuteni. Surullista, että nuori ihminen heittää koko tulevaisuutensa hukkaan vain koska ei ole aiemmin saanut naista. Sanomattakin varmaan selvää, mikä siihen on syynä. 

Tuollaisen ihmisen täytyy olla harvinaisen imbesilli uhriutuja. Oikea miesprinsessa. "En suostu töihin, koska mulla ei ole tyttöystävää". Bitch what? 🤣

Olen itse ollut samankaltaisessa tilanteessa parikymppisenä. Ei työtä, ei opiskelupaikkaa, ei mitään. Tosin en elänyt tuilla, vaan säästöillä ja asuin vanhempien luona, joten en näkynyt tilastoissa edes työttömänä tai tukia saavana. Olin joutunut pettymään monessa asiassa ja vielä lisäksi jäänyt ilman opiskelupaikkaa. Sosiaalisia suhteita ei juurikaan ollut.

  Syrjäytettyjä. Ovat sairastuneet. Masennus. Liikkumattomuus. Ja sitten vain v,ttuilu päälle. Lääkkeillä hillitty hiljaiseksi. Saahan ministeri sotakalustoa hommata. Näistä nitistetyistä ei ole. Onhan kaikki tietävät naiset. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tällainen nainen.

Minulla syy on rikkinäinen perhe. Vanhemmat erosivat riitaisasti, isä lähti kokonaan. Ennen eroa meillä riideltiin monta vuotta, heiteltiin tavaroita seiniin. Äiti purki kiukkua meihin lapsiin, haukkui ettei meistä tule mitään. Olin ahdistunut ja pelkäsin, mutta en uskaltanut kertoa totuutta kenellekään, kotiasioista ei saanut puhua. Sain ensimmäisen masennusdiagnoosin ja mielialalääkityksen 14-vuotiaana. Opettajat ja jopa rehtori alkoivat puhutella minua, "ota itseäsi niskasta kiinni", miksi oot tollanen laiska, yrittäisit edes.

Olen yrittänyt, en jaksa. Olen koko ajan väsynyt. Lapsuuden asiat pyörii mielessä. Uskon ja olen varma, ettei minua voi kukaan auttaa eikä minusta tule koskaan mitään. Olen lamaantunut ja lakannut yrittämästä. Päivät kuluvat ja joskus loppuvat, niin on hyvä.

 

Se on tuurista ja voi olla rahastakin kiinni. Itse olen saanut julkisen kautta hyvän terapeutin yksityiseltä. Pitkään apu oli tasoa masennuslääkkeet, ei toimineet. Helpommalla ois päässyt kun ois latonut taalaa tiskiin.

Myönnän että aina ei saa apua vaikka niin kehotetaan. Kannattaa myös vaatia sitä! 

En ymmärrä. Itse olen sitä mieltä että oli tilanne mikä tahansa, työtä ja opiskelua ei saa unohtaa. Työ parantaa, vaikka olisi mikä masennus tai ahdistus. Ihminen ei voi jäädä laakereilleen makaamaan. Eipä ole sitten ihme että naisten ja miesten arvot eivät kohtaa, jos istuu sohvalla tiktok kädessä kokopäivän katsomassa epärealistisia nais/mieskuvia ja elämäntyylejä. 

Tähän moni sanoisi että on poikkeuksia sairaat ynnä muut niin kyllä! Jokainen tekee mitä pystyy, ja mihin rahkeet riittävät. Kunhan tekee jotain. Sairaat ja työKYVYTTÖMÄT ovat asia erikseen. 

 

Uskokaa minua kun sanon, parhain lääke masennukseen ja kaikkeen paskaan tässä maailmassa on oma hyvinvointi, ja se lähtee siitä että käy töissä ja/tai opiskelee. Silloin on rahaa, on vapautta, on mahdollisuuksia. Lisäksi kaikki tässä yhteiskunnassa maksaa ja terveys eritoten on suuri kuluerä. Käy mielummin töissä, ja mene sitten terapiaan hoitamaan masennusta, kuin että makaat nuuska huulessa porno edessä kotona.

Tämän kaiken voin sanoa koska olen itsekin ollut lääkärin lausunnon mukaan vakavasti masentunut, traumaperäisestä stressihäiriöstä kärsinyt ja väkivaltaisessa parisuhteessa elänyt ja siitä onneksi nykyään jo selvinnyt. Kaikkea ikävää itsekin kokeneena nuorena naisena voin tämän sanoa. 

 

Ja koskaan ei ole myöhäistä ryhdistäytyä tai päästä elämässä eteenpäin. Aina voi lähteä opiskelemaan, oli sitten 18-vuotias tai 50-vuotias. Töitä on paljon, jos vaan työt kelpaa. Itsekin opiskelin kaiken kurjuuden keskellä opettajaksi, ja samalla tein kahta työtä. Olin pari päivää viikossa siivooja, ja pari päivää viikossa hoidin vammaisia. Mikään ei ole kasvattanut niinkuin kova työnteko, mutta toisaalta myöskin se paransi. Tai oli yksi iso tekijä kohti parantumista.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä. Itse olen sitä mieltä että oli tilanne mikä tahansa, työtä ja opiskelua ei saa unohtaa. Työ parantaa, vaikka olisi mikä masennus tai ahdistus. Ihminen ei voi jäädä laakereilleen makaamaan. Eipä ole sitten ihme että naisten ja miesten arvot eivät kohtaa, jos istuu sohvalla tiktok kädessä kokopäivän katsomassa epärealistisia nais/mieskuvia ja elämäntyylejä. 

Tähän moni sanoisi että on poikkeuksia sairaat ynnä muut niin kyllä! Jokainen tekee mitä pystyy, ja mihin rahkeet riittävät. Kunhan tekee jotain. Sairaat ja työKYVYTTÖMÄT ovat asia erikseen. 

 

Uskokaa minua kun sanon, parhain lääke masennukseen ja kaikkeen paskaan tässä maailmassa on oma hyvinvointi, ja se lähtee siitä että käy töissä ja/tai opiskelee. Silloin on rahaa, on vapautta, on mahdollisuuksia. Lisäksi kaikki tässä yhteiskunnassa maksaa ja terveys eritoten on suuri kuluerä. Käy mielummin töissä, ja mene sitten terapia

Hyvin sanottu. Olen ylpeä sinusta, kun olet nostanut itsesi jaloillesi! <3

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä. Itse olen sitä mieltä että oli tilanne mikä tahansa, työtä ja opiskelua ei saa unohtaa. Työ parantaa, vaikka olisi mikä masennus tai ahdistus. Ihminen ei voi jäädä laakereilleen makaamaan. Eipä ole sitten ihme että naisten ja miesten arvot eivät kohtaa, jos istuu sohvalla tiktok kädessä kokopäivän katsomassa epärealistisia nais/mieskuvia ja elämäntyylejä. 

Tähän moni sanoisi että on poikkeuksia sairaat ynnä muut niin kyllä! Jokainen tekee mitä pystyy, ja mihin rahkeet riittävät. Kunhan tekee jotain. Sairaat ja työKYVYTTÖMÄT ovat asia erikseen. 

 

Uskokaa minua kun sanon, parhain lääke masennukseen ja kaikkeen paskaan tässä maailmassa on oma hyvinvointi, ja se lähtee siitä että käy töissä ja/tai opiskelee. Silloin on rahaa, on vapautta, on mahdollisuuksia. Lisäksi kaikki tässä yhteiskunnassa maksaa ja terveys eritoten on suuri kuluerä. Käy mielummin töissä, ja mene sitten terapia

Tajuatko, etten pääse sinne kouluun aamulla? En pysty nukkumaan, jatkuvia painajaisia, vaellan tuskaisena unissani öisin. En voi nukkua kenenkään seurassa kun huudan niin kauheasti. Nukkuminen pelottaa, mutta päivän valossa saan torkuttua eli keskellä päivää. Miten voi opiskella ja käydä töissä, kun ei edes nuku?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä. Itse olen sitä mieltä että oli tilanne mikä tahansa, työtä ja opiskelua ei saa unohtaa. Työ parantaa, vaikka olisi mikä masennus tai ahdistus. Ihminen ei voi jäädä laakereilleen makaamaan. Eipä ole sitten ihme että naisten ja miesten arvot eivät kohtaa, jos istuu sohvalla tiktok kädessä kokopäivän katsomassa epärealistisia nais/mieskuvia ja elämäntyylejä. 

Tähän moni sanoisi että on poikkeuksia sairaat ynnä muut niin kyllä! Jokainen tekee mitä pystyy, ja mihin rahkeet riittävät. Kunhan tekee jotain. Sairaat ja työKYVYTTÖMÄT ovat asia erikseen. 

 

Uskokaa minua kun sanon, parhain lääke masennukseen ja kaikkeen paskaan tässä maailmassa on oma hyvinvointi, ja se lähtee siitä että käy töissä ja/tai opiskelee. Silloin on rahaa, on vapautta, on mahdollisuuksia. Lisäksi kaikki tässä yhteiskunnassa maksaa ja terveys eritoten on suuri kulue

Oletko hakenut apua unettomuuteesi? Miksi näet painajaisia? Sun pitäisi päästä esimerkiksi hypnoterapiaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä. Itse olen sitä mieltä että oli tilanne mikä tahansa, työtä ja opiskelua ei saa unohtaa. Työ parantaa, vaikka olisi mikä masennus tai ahdistus. Ihminen ei voi jäädä laakereilleen makaamaan. Eipä ole sitten ihme että naisten ja miesten arvot eivät kohtaa, jos istuu sohvalla tiktok kädessä kokopäivän katsomassa epärealistisia nais/mieskuvia ja elämäntyylejä. 

Tähän moni sanoisi että on poikkeuksia sairaat ynnä muut niin kyllä! Jokainen tekee mitä pystyy, ja mihin rahkeet riittävät. Kunhan tekee jotain. Sairaat ja työKYVYTTÖMÄT ovat asia erikseen. 

 

Uskokaa minua kun sanon, parhain lääke masennukseen ja kaikkeen paskaan tässä maailmassa on oma hyvinvointi, ja se lähtee siitä että käy töissä ja/tai opiskelee. Silloin on rahaa, on vapautta, on mahdollisuuksia. Lisäksi kaikki tässä yhteiskunnassa maksaa ja terveys eritoten on suuri kulue

 

Täällä valittaminen on kuitenkin mielekäs vaihtoehto esim terveyskeskukseen marssimiselle?

Ei voi sinua ilmeisesti kukaan auttaa, joten nauti ristisi kannosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä poika 23 v ja ammattitutkinto on, samoin yrittäjäkurssi ja aikuiskoulutus puolen datakoulutus. Töitä hakenu mutta ei ole saanu. Nyt hakee opiskelemaan taas. Nuoria ei oteta töihin kun ei ole työkokemusta eikä tällä menolla sitä tule. Moni työnantaja menettää hyvän työntekijän, poika on todella taitava nettijutuissa. Itekseen opiskellu mm. Koodaamista. Jossain vaiheessa aikoo yrittäjäksi.

Niinpä. Töihin pääsee vain työkokemuksella. Voin sanoa vinkiksi että hankkikaa se harkkapaikka opiskeluaikana vaikka toiselta puolelta Suomea. Muuten joudutte limboon missä ei tuu töitä eikä harkkalaiseksikaan oteta kun et oo enää opiskelija. Koska töihin halutaan ihmisiä joilla on työkokemusta. Kerma jolla on jo sitä opiskeluaikana ja on tehnyt kaiken oikein saa paikat. Papereistanne tulee vessapaperia jos ei ole kokemusta. Työkokemus merkkaa. Työnantajat arvostaa myös työkokem

Opiskeluajan harkkapaikkaa ei katsota työkokemukseksi ollenkaan. Se luetaan opiskeluksi eikä varainaiseksi työkokemukseksi.

Sitäpaitsi sitten kun on työkokemusta niin sitten kaivetaan jokin toinen tekosyy. Sulla ei ole kokemusta just tämän esihenkilön alla toimimisesta tai sulla on liikaa työkokemusta, me halutaankin kokematon tai me halutaankin palkata sisöinen työntekijä tai me halutaan palkata ulkoinen hakija, meille ei palkata muita kuin työntekijöiden sukulaisia. Tekosyy aina löytyy. Halutaan palkata vaan oma kaveri tai sukulainen. Sitten pyydetään tiskin alta lahjusrahoja, että suostuvat ottamaan töihin tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä. Itse olen sitä mieltä että oli tilanne mikä tahansa, työtä ja opiskelua ei saa unohtaa. Työ parantaa, vaikka olisi mikä masennus tai ahdistus. Ihminen ei voi jäädä laakereilleen makaamaan. Eipä ole sitten ihme että naisten ja miesten arvot eivät kohtaa, jos istuu sohvalla tiktok kädessä kokopäivän katsomassa epärealistisia nais/mieskuvia ja elämäntyylejä. 

Tähän moni sanoisi että on poikkeuksia sairaat ynnä muut niin kyllä! Jokainen tekee mitä pystyy, ja mihin rahkeet riittävät. Kunhan tekee jotain. Sairaat ja työKYVYTTÖMÄT ovat asia erikseen. 

 

Uskokaa minua kun sanon, parhain lääke masennukseen ja kaikkeen paskaan tässä maailmassa on oma hyvinvointi, ja se lähtee siitä että käy töissä ja/tai opiskelee. Silloin on rahaa, on vapautta, on mahdollisuuksia. Lisäksi kaikki tässä yhteiskunnassa maksaa ja terveys eritoten on suuri kulue

Been there done that. Nyt ei ehkä oo oikee hetki mut se voi tulla tulevaisuudessa. Ku saat unet kuntoon joskus on aika yrittää. Alku pelottaa

Eri

Vierailija kirjoitti:

Olen itse ollut samankaltaisessa tilanteessa parikymppisenä. Ei työtä, ei opiskelupaikkaa, ei mitään. Tosin en elänyt tuilla, vaan säästöillä ja asuin vanhempien luona, joten en näkynyt tilastoissa edes työttömänä tai tukia saavana. Olin joutunut pettymään monessa asiassa ja vielä lisäksi jäänyt ilman opiskelupaikkaa. Sosiaalisia suhteita ei juurikaan ollut.

Se menestyy joka ei luovuta vastoinkäymisissä ja jaksaa uskoo ittensä ja parempaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä poika 23 v ja ammattitutkinto on, samoin yrittäjäkurssi ja aikuiskoulutus puolen datakoulutus. Töitä hakenu mutta ei ole saanu. Nyt hakee opiskelemaan taas. Nuoria ei oteta töihin kun ei ole työkokemusta eikä tällä menolla sitä tule. Moni työnantaja menettää hyvän työntekijän, poika on todella taitava nettijutuissa. Itekseen opiskellu mm. Koodaamista. Jossain vaiheessa aikoo yrittäjäksi.

Niinpä. Töihin pääsee vain työkokemuksella. Voin sanoa vinkiksi että hankkikaa se harkkapaikka opiskeluaikana vaikka toiselta puolelta Suomea. Muuten joudutte limboon missä ei tuu töitä eikä harkkalaiseksikaan oteta kun et oo enää opiskelija. Koska töihin halutaan ihmisiä joilla on työkokemusta. Kerma jolla on jo sitä opiskeluaikana ja on tehnyt kaiken oikein saa paikat. Papereistanne tulee vessapaperia jos ei ole kokemusta. Työko

Opiskeluajan harkkapaikka on erittäin tärkeä asia jos se on sit toimenkuvaa mitä aiot tehdä tulevaisuudessakin. Ilman sitä olet screwed. Siitä voi parhaimmillaan saada paikan johon ottaa yhteyttä valmistumisen jälkeenkin.

Ja joo en kiellä etteikö haasteita voi olla siitäkin huolimatta saada työpaikkaa. Moni paikka menee suhteiden kautta ja niille kellä on kaikki mennyt hyvin ja pitkä työputki takana (lue jo työpaikka).

Itselläni otti niin päähän nuorena kun olin vaivoin henkilöstövuokrauksen kautta päässyt töihin yhteen firmaan niin joku sanoi että oli päässyt sinne suoraan suhteilla kun tän vanhempi oli pomon kaveri 🤣 Suoraan vaan vakkariksi. Voi ####. Moni ei edes tajua miltä ne välttyy jos pääsee nuorena suhteilla töihin. Moni ei pääse ilman kokemusta niin mihinkään. Toiselle paikkakunnalle pitäis olla monesti valmis muuttaa jos haluaa parempaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä poika 23 v ja ammattitutkinto on, samoin yrittäjäkurssi ja aikuiskoulutus puolen datakoulutus. Töitä hakenu mutta ei ole saanu. Nyt hakee opiskelemaan taas. Nuoria ei oteta töihin kun ei ole työkokemusta eikä tällä menolla sitä tule. Moni työnantaja menettää hyvän työntekijän, poika on todella taitava nettijutuissa. Itekseen opiskellu mm. Koodaamista. Jossain vaiheessa aikoo yrittäjäksi.

Niinpä. Töihin pääsee vain työkokemuksella. Voin sanoa vinkiksi että hankkikaa se harkkapaikka opiskeluaikana vaikka toiselta puolelta Suomea. Muuten joudutte limboon missä ei tuu töitä eikä harkkalaiseksikaan oteta kun et oo enää opiskelija. Koska töihin halutaan ihmisiä joilla on työkokemusta. Kerma jolla on jo sitä opiskeluaikana ja on tehnyt kaiken oikein saa paikat. Papereist

 

Näinhän se on, ja tähän pätee myös: Ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolella.

Hyvä ettet lannistunut, kyllä noita suhteilla-duunissa olevia tulee aina olemaan ja jos ei itse ole yksi heistä, tough luck. Kyllä se muutenkin elämä luonnistuu.