Onko teidän mielestä oikein, että lapseni isä sanoo minulle näin:
Mä en voi sua auttaa. Sun pitää soittaa sosiaalihuoltoon.
Olen ehkä kaksi kertaa viiden vuoden aikana pyytänyt häneltä apua, kun lapsen tilanne on ollut todella vaikea. Silloin hän on tuon lauseen minulle lausunut. Olemme siis eronneet ja lapsi asuu suurimman osan ajastaan kanssani. Isällä on uusi perhe.
Mietin, onko tunteeni jotenkin väärä, kun tuo lause tuntuu niin epäoikeudenmukaiselta ja epäempaattiselta.
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Tässä jutussa haisee niin paljon puolitotuus, kun ei edes kerrota kuin jokin yksittäinen lause. Vaikuttaa porvoolaiselta yksinhuoltajalta. 0/5
Porvoolta kuulostaa
Eli tuon ensimmäisen kerran jälkeen mies on luovuttanut sinulle yksinhuoltajuuden ja hän maksaa vain elarit? JOs ei niin aika hakea yksinhuoltajuus ja saada sitten tarvittavat avut sosiaalitoimelta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kumminkin tuollaisen epäempaattisen miehen kanssa pyöräytit lapsen
no sä olet myös sellainen, epäempaattinen. Toivottavasti kukaan ei ole tehnyt lasta sun kanssa.
Olen eri, mutta tälleen epäempaattisten ihmisten lapsena (kyllä, molemmat vanhemmat) en voi kuin ihmetellä mikä sai heidät tekemään lapsia. Minun ei olisi pitänyt koskaan syntyä, mutta kun eivät he osaa ottaa vastuuta asioista.
Vierailija kirjoitti:
Mikset itse kykene auttamaan lastasi?
Niin, eihän hän isänsä lapsi ole.
Meillä isukki sanoi tyttärelleen kun oltiin erottu ja tyttö oli tulossa teini-ikään että sitten kun täytät 18 et enää ole minun lapsi.
Tämä ja kaikki ne hylkäämiskokemukset joita tyttärelläni on vieläkin haavoina sielussaan repii minunkin sieluani.
Kyllä voi "isä" olla kylmä ja julma.
Jos minulle oli törkeä,minä kestin ja kestän sen, mutta etttä omalle lapselle.
Ja tiedän, miksi alunperinkään mihinkään aloin, sanon samaa kuin moni muukin; alussa kaikki oli toisin. Olin nuori, naiivi, elämää kokematon. Hyväuskoinen hölmö. Mitään tuota en enää ole, ja siksi tämän kokemuksen jälkeen en ole yhteenkään miesoletettuun sekaantunut.
Tytär on nyt aikuinen ja hänen elämänsä on hyvällä mallilla, kuitenkin vieläkin välillä suree miksi isä ei koskaan välittänyt. Mitä siihen osaa vastata?
kun ne on sovittu sovittelian kanssa. kai mää lainata voisin rahaa
Mikä se oli se asia? Jos se oli pyyntö saada lisää rahaa, ymmärrän isää hyvin.
Ainakin tällainen hyvästä perheestä tullut luotettavan isän tytär meni. Mistä minä tiesin, että ex oli peliongelmainen ketku. Minulla oli paremmat tulot kuin hänellä, minkä vuoksi maksoin perheen kuluista suurimman osan. Tietenkään en saanut mitään asumistukia tai muita sellaisia. Eron loppuselvittelyissä ex yritti vielä rahastaa minua, mutta onneksi oli hyvä juristi.