Lue keskustelun säännöt.
Olenko psykopaatti tai muuten viallinen ihminen?
20.02.2024 |
Olin jo aivan liian nuorena seksuaalinen, se kohdistui pehmoleluihin ja jopa kissaani sekä kavereihin (olivat mukana). Tiedän, kamalaa. Minua oli käytetty seksuaalisesti hyväksi erään perheenjäsenen puolelta ja kotona oli alkoholisteja.
Olen ollut todella herkkä kritiikille. Suuttunut, enkä ole kestänyt sitä. Lapsena olin jopa väkivaltainen ja usein valehtelin saadakseni huomiota tai ettei tarvinnut lähteä kotoa. Hain huomiota sääliä kerjäämällä. Kuten vatsakipuja näyttelemällä.
Ihastuin aikuisiin miehiin. Halusin heidänkin huomion. Jo nuorena käyttäydyin itselleni vaarallisella tavalla. Harrastin 12-14 - ikäisensä webin kautta alastonleikkejä aikuisten kanssa. Valehtelin ikäni. Halusin huomiota.
No onneksi se loppui. Häpesin itseäni todella paljon noiden asioiden takia. Aloin sitten kompensoimaan tuota kiltteydellä. Olen hävennyt aina tunteitani. Siksi olen koko ajan roolissa enkä saa autoa tunneyhteyttä kehenkään. Kenellekään en halua mitään pahaa mutta ihan todellinen läheisyys on minusta valtavan pelottavaa, tarkoitan sellaista henkistä läheisyyttä. Pidän aina jonkinsortin etäisyyden ja ahdistun jos joku pääsee liikaa pääni sisälle koska häpeän itseäni.
On ollut kaikenlaista ongelmaa. Olen varastellut teininä myymälöissä, ollut syömishäiriöinen, alkoholi vienyt, vanhat miehet ja väkivaltaiset alkoholistit. Aina on ollut jotain. Talousongelmia ja vaikka mitä.
Itsellä ei rikossyytteitä enkä ole aikuisena väkivaltainen ollut. Enkä kyllä teininäkään. Mutta olen jotenkin todella rikki ja addiktioherkkä.
Nykyään en ole seksuaalinen, en suhteissa ja työelämääkin takana on hyvällä menestyksellä.
Silti sisällä on tyhjyys ja häpeä edelleen.
Kommentit (29)
Olisi ollut epänormaalia jos tuo ei olisi vaikuttanut sinuun mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla aika yleistä että me traumatisoituneet pelätään olevamme jotenkin pahoja (psykopaatteja, narsisteja tms.) Mullakin ollut elämässä tuollaisia jaksoja stressaantuneena, nykyään onneksi tiedän paremmin mistä kyse. Että ei, et sinä ole psykopaatti, hullu tai paha.
Kyllä ap siinä mielessä hullulta kuulostaa, että luultavasti täyttyisi jonkun pers.häiriön kriteerit. Niitähän voi syntyä lapsuustraumojen seurauksena.
Vierailija kirjoitti:
En ole edes varma olenko seksuaalisen hyväksikäytön uhri lapsuudessa siltä osin, että se selittäisi tuon kaiken. Koska mielestäni se käytös ei ollut tarpeeksi "pahaa". Tai no, jos joku tekisi niin jollekin lapselle ja näkisin sen niin olisi kyllä helvetti irti. Sellaista ei koskaan saa kenellekään lapselle tehdä.
Eli siis läheinen sukulainen kouri minua housujen alta kun olin noin 5-6v ja istuin sylissä. Muistan, että oli jotain muitakin kertoja mutta ne on hämärän peitossa.
Vanhempani myös harrasti avoimesti seksiä. Sellaista humalakäyttäytymistä. No, eipä siinä. Pahinta oli mielestäni tuo alkoholismi kuitenkin kun aina sai pelätä mitä äidille käy ja yritti suojella. Kaikkea sellaista.
Olen ihan sujut kai elämän kanssa nykyään mutta vaikea sanoa, että kuinka paljon nuo on vaikuttaneet omaan käytökseeni. -ap
Tottakai ajattelet, että se mitä sinulle tehtiin tai kasvuympäristösi ei ole "kovin pahaa". Se on mielen suojautumiskeino. Jos ymmärtäisit tai uskaltaisit antaa itsellesi luvan uskoa, että paha oli pahaa, niin joutuisit kohtaamaan isoja, vaikeita tunteita. Käyttäytymisesi on ollut oireilua tästä ja siten normaalia.
Mitä sanoisit pienelle lapselle tai nuorelle, jonka tavoittaisit tekemästä näitä asioita? Sanoisitko häntä sairaaksi ja inhottavaksi? Vai halaisitko ja lohduttaisut häntä sanoen, että hänellä on ollut tosi rankkaa ja häntä on kohdeltu väärin ja että kaikki kääntyy vielä hyväksi? :)
Miksi traumatisoituneet etsivät aina vikoja itsestään?
Tällä kuvauksella ei voi kokonaan kukaan sanoa onko mahdollista psykologista häiriöitä taustalla. Tunnetko muita tunteita kuin kateutta ja vihaa? Tunnetko empatiaa/myötätuntoa muita kohtaan? Koetko olevasi oikeutettu riippumatta seurauksista (esim normaalit arvot onko niillä merkitystä vai oletko niiden yläpuolella)? Käytätkö ihmisiä häikäilemättömästi hyväksesi? Koetko olevasi uhri ja pystyt tällöin perustelemaan tekoja jotka ovat oikeasti väärin (pettäminen, valehtelu, muiden hyväksikäyttö, manipuloiminen)? Yritätkö saada muilta jotain koska koet olevasi oikeutettu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi traumatisoituneet etsivät aina vikoja itsestään?
Ainakin pienen lapsen kohdalla - koska heille on tehty pahaa, he ajattelevat (tiedostamatta) että ansaitsevat vain pahaa.
Moni on itsetuhoinen osaksi tästä syystä - kokee että ansaitsee sitä pahaa, satuttamista, sitä että muut pitää kynnysmattona. Käyttää vaarallisia päihteitä, hakeutuu vaarallisiin tilanteisiin jne. Ei ole itsellä suojakeinoja.
Vierailija kirjoitti:
Miksi traumatisoituneet etsivät aina vikoja itsestään?
Koska ihmiskunnan selviytymisen kannalta lapsella on pakko olla sisäsyntyinen luottamus siihen, että vanhemmat/aikuiset haluavat heille hyvää. Ja rakastavat heitä takaisin yhtä paljon, kuin lapsi itse rakastaa vanhempaansa. Lapsella ei ole sisäsyntyistä ymmärrystä siitä, että aikuinen käyttäytyy huonosti koska aikuisella on aikuisen ongelmat, vaan mielessään he ajattelevat, että aikuinen käyttäytyy huonosti, koska lapsi on toiminut väärin. Kun tämä itsensä syyttelemisen kierre on alkanut, siitä ei omin voimin yleensä astuta pois aikuisenakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi traumatisoituneet etsivät aina vikoja itsestään?
Koska silloin on edes JOKIN kontrolli asioihin. Kun siirtää syyllisyyden sille, jolle se kuuluu, joutuu toteamaan sen turvattomuuden totuuden, että oli tilanteen armoilla. Niin kauan kuin ap vaikka ajattelee, että olisi voinut siirtää käden pois tms, hän on itse aktiivinen toimija. Paranemiseen kuitenkin kuuluu se, että toteaa, ettei tilanne ollut omassa hallinnassa ja vastuu kaikesta on vain sillä tekijällä.
Itsekin koin seksuaaliväkivallanteon, jota vähättelin. Silti se pisti koko pään ihan sekaisin, vei työkyvyn, oman seksuaalisuuden jne.
Ap, tiesitkö, että yksi seksuaalisen väkivallan kokeneiden oire on hyperseksuaalisuus. Sitä oireilua tuo sinunkin toimintasi on ollut. Olin itse aikuinen, silti päähän tuli todella häiritseviä muka"fantasioita" ja olisin varmasti lähtenyt paneskelemaan ties kenen kanssa, ellen muuten pelkäisi miehiä ja tauteja. Yksi muoto tuosta on OnlyFansissa "voimaantuvat" naiset.
Sinulla on monenlaista traumaa. Tutustu alkoholistien aikuisiin lapsiin terminä. Heille on keskusteluryhmiä. Tarvitsisit myös ihan henkilökohtaista traumaterapiaa. Lapsuustrauma muovaa hermoston valitettavasti pysyvästi ja ihmiseen syviä perususkomuksia ja vaikeuksia tunteiden kanssa. Tarvitset työkaluja pärjätäksesi niiden kanssa.
Terveisin
Itsekin lapsuus- ja seksuaalitraumatisoitunut
cattoo sulle!