Jos entinen koulukiusaajasi tulisi lähes 40 vuoden jälkeen pahoittelemaan käytöstään, niin mitä sanoisitte?
Eikä kyse olisi siis mistään pienestä naljailusta, vaan herkimmässä teini-iässä vuosia kestäneestä henkisestä rääkistä, johon hyvin usein liittyi mahdollisimman pahasti toteutettu häpäisy sekä rankka fyysinen väkivalta. Mitä sanoisitte? Millään anteeksipyynnöllä asiaa ei voi korjata, koska tästä kaikesta on aiheutunut pysyviä sekä henkisiä että fyysisiä vammoja. Henkisiin vammoihin vuosien psykoterapia. Kaikki hoitokulut on menneet omasta pussista, tuo nilkki pääsi aikoinaan kaikesta vastuusta. Nyt sitten vanhemmiten häntä alkanut syyllisyys painamaan. Tässähän on kyse vaan siitä, että hän haluaisi synninpäästön, mutta siihen en ole halukas, joten poistuin tilanteesta sanomatta mitään.
Kommentit (169)
Minua kiusanneet lapset tulivat mielenterveysongelmisista ja alkoholisti perheistä, huonoista olosuhteista. En voi kuin sääliä heitä. Ja nyt melkein 44v olen edelleen heitä nuorekkaampi ja freessimpi, varmasti siitä syystä että elämäni on ollut seesteisempi kuin heillä. He olivat vain lapsia, jotka saivat aika huonot lähtökohdat.
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti ei tule. Äärimmäisen noloa, jos pyörittelee ikivanhoja juttuja päässään.
Sanoo entinen koulukiusaaja, nykyinen työpaikkahäirikkö...siis tikulla silmäääääää-än sitä, joka vanhoja kaiveleeee -ee. Nii-in.
Siis niinku niin ääääärimmäisen noloo muistaa, kuinka toi Jannika nauroi koulussa aina kaikille läskeille ihan pokkana päin naamaa, ja nyt sille ei saa itselleen edes vihjasta, et vois laihduttaan hei edes vähä, koska tuo ylipaino käy terveyden päälle.
Tai toi yks Ville, joka hamuaa ylennystä, muistattekste kuinka se kiusas koulussa possensa kanssa kaikki 'värivirheellisii' ja 'hinttei' - varmaan se nytkin siinä yrityksessä kannustaa posseensa vastaaviin urotekoihin - tosin ne näyttäisivät olevan pahasti ristiriidass ko. pörssiyhtiön 'arvojen' kanssa, mutta voi han se olla ääääääärimmäisen mielenkiintoista...
Alkakaahan kaikki koulukiusatut muistella urakalla ja aktiivisesti, mitä kaikki nämä veetit ja kusihessut penskoina teki - itsehän he niin halusivat näyttää koko maailmalle, millaisia he ovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa nämä tyypit jotka ovat jääneet niihin alakoulun ja yläasteen rooleihin. Erääseen kaveriin törmäsin huoltiksella ja se vitsaili kouluaikojen liikuntasuorituksillani. Ei siitä olekaan kuin 45 vuotta.
kun lapsuus on elämän kohokohta :D en edes muista mitään ala-asteelta vaikka oon 35v
Sama! Liimanhaistelu ja muut päihteet eivät olleetkaan ihan kokonaan ilman sivuvaikutuksia. Mut olipahan elämää, me vanhan liiton miehet se tiedetään! Nykyään streitimpää elämää... M36
Haluaisin pyytää joiltakin anteeksi nyt 35 vuoden jälkeen. Joiltakin en. Osa niistä joita kiusasin 11-15 vuotiaina kiusasi minua kun olin 7-11. Fyysinen kasvu antoi mahdollisuuden paybackiin. En silti näin aikuisiällä ole millään tasolla ylpeä tekosistani.
Vierailija kirjoitti:
Voisin mahdollisesti antaa anteeksi, olen myöhemmin tajunnut, että ei heilläkään välttämättä helppoa ollut kun kotiolot eivät olleet parhaat mahdolliset. Mutta opettajien käytöstä ihmettelen yhä kun he tiesivät asiasta, mutta eivät tehneet mitään.
Tääkin on vähän kaksipiippuinen juttu. Huonot kotiolot tietenkin altistavat lasta kiusaajaksi, mutta silti lapsi itse voi tehdä valinnan kiusaako. Minullakin oli huonot kotiolot, mutta en alkanut kiusaajaksi, vaan kun minusta kotona oli jo hakattu oma tahto pois, niin olin alistuva ja hyvä kohde kiusaajille. Eli samoista lähtökohdista ei välttämättä tule samanlaista lopputulosta. Minäkin ihmettelen 80-luvun opettajia, he sallivat kiusaamisen ja väkivallan silmiensä alla ja jotkut kansankynttilät osallistuivat itsekin kiusaamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Hitto että ootte herkkiä. Ihan rikki ja hajalla jostain mitättömästä jutusta. Muualla maailmassa ihmisillä räjähtää raajoja irti kun ne astuu maamiinoihin ja ne silti vaan jatkaa elämäänsä, mutta av mamma on työkyvyttömyyseläkkeellä kun luokkakaveri sanoi läskiksi yläasteella.
Tiedätkö, minut hukutettiin. Millä tavalla minun elämäni on huonompi arvoisempi kuin muualla maailmassa olevien?
Minä elän kiusaajaani tasapainoisempaa elämää aikuisiällä. En odota hänen anteeksipyyntöään. Hän ei ole minulle mitään. Olen myös kiusaajaani nyky-yhteiskunnan normein paremmassa asemassa ja ikääntyminen kohtelee minua hyvin eli olen myös ulkonäöltäni monessa suhteessa häntä paremman näköinen.
Se, ettei edellinen kommentoija ymmärrä kiusaamisen vaikutuksia ihmiseen niin epäilen, ettei hän aikuisiälläkään tunnista fyysistä ja henkistä väkivaltaa.
En haluaisi tavata enkä puhua mitään. En haluaisi olla missään tekemisissä. Enkä usko, että tulisikaan, kun ei varmaan ymärrä edes, että on kiusannut. En paljon viitsis ajatusta uhrata tuollaisille tyypeille. Minä jatkan elämääni. Jatkakoot hän omaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hitto että ootte herkkiä. Ihan rikki ja hajalla jostain mitättömästä jutusta. Muualla maailmassa ihmisillä räjähtää raajoja irti kun ne astuu maamiinoihin ja ne silti vaan jatkaa elämäänsä, mutta av mamma on työkyvyttömyyseläkkeellä kun luokkakaveri sanoi läskiksi yläasteella.
Tiedätkö, minut hukutettiin. Millä tavalla minun elämäni on huonompi arvoisempi kuin muualla maailmassa olevien?
Minä elän kiusaajaani tasapainoisempaa elämää aikuisiällä. En odota hänen anteeksipyyntöään. Hän ei ole minulle mitään. Olen myös kiusaajaani nyky-yhteiskunnan normein paremmassa asemassa ja ikääntyminen kohtelee minua hyvin eli olen myös ulkonäöltäni monessa suhteessa häntä paremman näköinen.
Se, ettei edellinen kommentoija ymmärrä kiusaamisen vaikutuksia ihmiseen niin epäilen, ettei hän aikuisiälläkään tunnista fyysistä ja henkistä väkivalta
Ajattele, mikäli tuollaista tekstiä kirjoittava on jonkun vanhempi, niin hän varmasti oikein usuttaa ja kannustaa lastaan kiusaamaan muita. Varsinaista r*skasakkia ties monennessako polvessa.
Suurempi ongelma on se ettei kiusaajat oikeasti edes myönnä kiusanneensa. Jos myöntää, niin ok, on kehittynyt ihmisenä.
Jotenkin ihminen aina selittää itselleen tekonsa oikeutetuksi.
En sanoisi mitään vaan vetäisin turpiin.
Katsoisin pitkään silmiin ja tokaisisin "voi helvetti" ja lähtisin kulkemaan
Mun arkkivihollinen ei osaa olla tippaakaan empaattinen. Ihan oman edun mukaan voisi vaan pyytää anteeksi, paitsi että hänenlainen persoona ei pyytele anteeksi.
Mä haluan kaukana pysyä hänestä. Nielköön paskansa, jos sattuisikin hänen pyytelevän anteeksi. Paitsi että hänenlainen ihminen ei edelleenkään pyytele anteeksi.
M30
En tiedä, osaisinko/kykenisinkö antamaan anteeksi, mutta haluaisin keskutella miksi hän teki niinkuin teki. Tuon ikäisten aivot eivät ole kehittyneet tarpeeksi ymmärtämään syy-seuraus-suhteita, mutta jos hän on pahoillaan, niin kuvittelisin että hän on peilaillut nuoruuttaan. Haluaisin kuulla miksi teit sen.
Ei se tule mutta sen äitiä itkettäisin mielelläni. Kasvatit empatiakyvyttömän pojan, miltäs tuntuu?
Jos on oikeasti pahoillaan niin silloin aiheutettu vahinko pitäisi pyrkiä jollain tavoin korjaamaan. En tiedä sitten miten. Anteeksi on helppo pyydellä eikä se vaadi paljoa. Tuntuu tuossa vaiheessa enemmän siltä että haluaa itse kiven pois sydämeltään.
Antaisin anteeksi. Ajattelisin että parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Jokainen meistä tekee virheitä, ja mielestäni myös jokainen ansaitsee mahdollisuuden, jos ottaa teoistaan viimein vastuun.
Ja minua on kiusattu. Kiusaajani pyysi myöhemmin anteeksi. Joten tiedän myös mistä puhun.
Luin lehdestä, että yksi kiusaajistani kuoli suht nuorena tapaturmaisesti. Olin iloinen, ja olen vieläkin! Hyvä että kuoli!
Kysyisin, että missä nykyään asuu, asuuko yksin ja onko puutalo.
"Älä jaksa länkyttää."