Millainen on henkisesti vahva ihminen? Ja mikä tekee henkisesti vahvaksi?

Henkisesti vahva selviää vastoinkäymisestä romahtamatta. Kutsutaan nykytermein resilienssiksi. 

Minulla oli rankka nuoruus koska sairastuin ja kävin läpi rankkoja hoitoja teini-iässä,mikä muutenkin vaikeaa aikaa. Sairauteni näkyi ulospäin ja vei itseluottamukseni nolliin. 

Nykyään koen olevani vahva, enkä valita turhasta. En oikeastaan stressaa mistään ja joku voisi ajatella minun olevan jopa tunnevammainen. Yhdestä olen kuitenkin romahtanut hetkellisesti ja onneksi lyhytaikaisesti. Lapseni joutui sairaalahoitoon äkillisesti ja se trikkeröi omia kokemuksiani niin pahasti. Onneksi selvisin sairaslomalla ja lapsikin parantui. 

Mulla on ahdistuneisuushäiriö ja saatan panikoida esim. jotain kokousta (kahvikuppi putoaa lattialle, jalat eivät kanna, oksennan). Sitten taas jos tapahtuu jotain isompaa, esimerkiksi joudun kolariin, olen hyvin määrätietoinen ja tiedän heti, miten tulee toimia.

Eli tunnen voimakasta pelkoa silloin kun muut eivät tunne ja en tunne lainkaan pelkoa silloin kun suurin osa ihmisistä tuntee. Valikoivasti vahva.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ahdistuneisuushäiriö ja saatan panikoida esim. jotain kokousta (kahvikuppi putoaa lattialle, jalat eivät kanna, oksennan). Sitten taas jos tapahtuu jotain isompaa, esimerkiksi joudun kolariin, olen hyvin määrätietoinen ja tiedän heti, miten tulee toimia.

Eli tunnen voimakasta pelkoa silloin kun muut eivät tunne ja en tunne lainkaan pelkoa silloin kun suurin osa ihmisistä tuntee. Valikoivasti vahva.

kun on tarpeeksi adrenaliinia, niin toimit.

Kyllä sen sitten tunnistaa kun hänet kohtaa.

Sanoisin, että henkisesti vahvoja ihmisiä kasvaa sellaisista lapsista, joita on rakastettu ehdoitta. Sellaisilta ihmisiltä riittää myötätuntoa jaettavaksi muillekin.

Jos on koko ikänsä joutunut kamppailemaan yksin selviytyäkseen, niin aika helposti on rikkinäinen ja kaiken pärjäämisen pohjavireenä on surua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tähän jojoskus vastannut: ihminen, joka kompasteluidensa jälkeen kykee yrittämään uudestaan. Ei lannistu eikä jäötuleen makaamaa , vaan nousee takaisin pystyyn.

Niinpä muotisana: resilienssi. Usein jos olet huonoista oloista ja olet noussut sieltä jonkinlaiseen menestykseen niin resilienssiä löytyy, jos taas vanhemmat ovat olleet ns. curling vanhempia ja kohtaat aikuisiällä esteitä niin saatat lannistua. 

sitten on mielellään itseään curling-vanhemmiksi kehuvia, jotka oikeasti vain harjaavat turhia esteitä muiden eteen.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ahdistuneisuushäiriö ja saatan panikoida esim. jotain kokousta (kahvikuppi putoaa lattialle, jalat eivät kanna, oksennan). Sitten taas jos tapahtuu jotain isompaa, esimerkiksi joudun kolariin, olen hyvin määrätietoinen ja tiedän heti, miten tulee toimia.

Eli tunnen voimakasta pelkoa silloin kun muut eivät tunne ja en tunne lainkaan pelkoa silloin kun suurin osa ihmisistä tuntee. Valikoivasti vahva.

Noinhan ne ahdistuneisuushäiriöisen aivot toimii. Ne rauhoittuu kun tulee oikeasti syy ahdistua koska vihdoin pään sisäinen maailma ja ulkopuolinen todellisuus kohtaavat ja on tasapainossa.

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin, että henkisesti vahvoja ihmisiä kasvaa sellaisista lapsista, joita on rakastettu ehdoitta. Sellaisilta ihmisiltä riittää myötätuntoa jaettavaksi muillekin.

Jos on koko ikänsä joutunut kamppailemaan yksin selviytyäkseen, niin aika helposti on rikkinäinen ja kaiken pärjäämisen pohjavireenä on surua. 

Totta. Mutta miksi kutsuisit ihmistä, joka on rikki, mutta joka seisoo yksin molemmilla jaloillaan ja on jopa saavuttanut elämässään jotain rikkinäisyydestään, surustaan, ahdistuksestaan, peloistaan huolimatta?

Vahva ihminen on kasvatuksen ja elämänkokemustensa tulos. Onnellinen, tasapainoinen ja rakastettu lapsi  oppii rakastamaan. Olen selvinnyt kaikesta rankasta ehjänä lapsena isovanhempieni tuella ja autan nyt muita selviämään.

Turhat tuttavat, kateelliset ja nuolijat pitää poistaa ihan ensin elämästään, ovat energiansyöppöjä.  Tätä marttyyrinä somessa olemista en lainkaan ymmärrä.  Olet vastuussa aina omasta elämästäsi ja niistä joita siihen  sidot. 

En ole muuten moneen vahvaan ihmiseen törmännyt elämäni varrella. Ne on jämäköitä ihmisiä jotka ei ekana huutele vaikeuksistaan ja usein kääntävät sen toisenkin posken. 

On se tekee,teidän juttuja kun lukee,sanoisin että suurin osa porukasta kuuluisi mielisairaalaan.Sen takia olen vahva.....ja tiedän että olen parempi kuin te.Teillä on viellä toivoa,mutta lopetakaa tuo höpölöpö.Älkää heittäkö minua kivillä,koska olen jo saanut niistä tarpeekseni.

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin, että henkisesti vahvoja ihmisiä kasvaa sellaisista lapsista, joita on rakastettu ehdoitta. Sellaisilta ihmisiltä riittää myötätuntoa jaettavaksi muillekin.

Jos on koko ikänsä joutunut kamppailemaan yksin selviytyäkseen, niin aika helposti on rikkinäinen ja kaiken pärjäämisen pohjavireenä on surua. 

Varmasti näinkin -mutta myös se, miten on joutunut jo pienestä asti selviämään itse tukeutumatta vanhempiinsa kasvattaa monesta vahvan ja pärjäävän. Mielestäni ei ole vain yhtä varmaa keinoa kasvaa/tulla vahvaksi, vaan jokainen on yksilö vahvuuksineen ja heikkouksineen. 

ei välitä muiden mielipiteistä.

tekee omaa juttuaan

Mielestäni vahvuutta pitää myös tarkastella tilannesidonnaisesti. On helppoa olla vahva jos on tilanteessa kokenut ja sinut itsensä kanssa. Kuka tahansa voi tuntea itsensä heikoksi jos laitetaan paikkaan, missä ollaan yksin eikä tiedä miten kuuluu toimia. Tiedot ja taidot lisäävät omaa pystyvyyden (=vahvuuden) tunnetta.

Itse olen keskimääräisesti kylmäpäinen onnettomuustilanteissa (koettuna on pari tulipaloa ja liikenneonnettomuutta sivullisena, esimerkiksi). Tiedän miten tuli käyttäytyy ja minulla on tietotaitoa liittyen tapaturmiin ja ruumiinvammoihin. Ulkomailla kommunikointi on helppoa, sillä työssäni olen tekemisissä paljon ihmisten kanssa ja olen opiskellut kieliä.

Heikoksi tunnen itseni suurissa ihmisjoukoissa ja vieraiden lasten kanssa. Haluan miellyttää ja olla kohtelias, hermostun ja jännitän. Pidän lapsista mutta heidän silmissään olen varmaan ainakin alkuunsa aika epäilyttävän ja teennäisen oloinen, sillä yritän kovasti keksiä jotain hauskaa ja opettavaista sanomista ja tekemistä.

Arjessa olen vahva, sillä olen terve ja parisuhde- ja talousasiat ovat kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Sellainen joka ei panikoidu helposti vaikeuksien tai pelottavien asioiden edessä, pysyy rauhallisena ja toimintakykyisenä. Kykenee tukemaan muita, säätelemään tunteitaan hyvin ja on sinnikäs uupumatta.

Henkisesti vahvaksi tekee osin perimä ja osin ympäristö. Hermostosta ja temperamentista on paljon kiinni ja myös tasapainoinen ja turvallinen lapsuus tarvitaan, tai korkeintaan kohtuullisesti ACE-kokemuksia. Ei siis hirveästi ole ihmisestä itsestä kiinni.

Mitä hiton ACE-kokemuksia?

Vierailija kirjoitti:

Henkisesti vahva selviää vastoinkäymisestä romahtamatta. Kutsutaan nykytermein resilienssiksi. 

Typerä muotisana.

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin, että henkisesti vahvoja ihmisiä kasvaa sellaisista lapsista, joita on rakastettu ehdoitta. Sellaisilta ihmisiltä riittää myötätuntoa jaettavaksi muillekin.

Jos on koko ikänsä joutunut kamppailemaan yksin selviytyäkseen, niin aika helposti on rikkinäinen ja kaiken pärjäämisen pohjavireenä on surua. 

Aika yksinkertaistava kommentti. Ehdoton rakkaus ei riittävästi kerro mitään siitä, miten hyvin ihminen selviytyy elämässään,

Voikohan erityisherkästä tulla koskaan henkisesti vahva?

Elämä on yhtä aallokkoa, jossa heittelehdin ja usein tulee haaksirikko.

Ne eivät tunnu vahvistavan vaan lisäävän herkkyyttä; olen jo valmiiksi vereslihalla.