Miten selvitä kroonisesti ahdistavassa elämässä, kun ei varaa psykologiin tai terapiaan?
Tiedän että tarvitsisin psykologista tukea. Ystäviä minulla ei ole kuin yksi jonka kanssa soitellaan harvoin. Elämässä on harvinaisempia ongelmia, joita ei ole rakentavaa lähteä matti tai maija meikäläiselle perkaamaan. Elän kroonisessa stressissä vaikeuksieni takia. Ovat varsin pysyviä luonteeltaan. Sitten on vielä painolastia ihan lapsuudesta asti, mikä edelleen varmasti näkyy ei-niin-hyvänä stressinsietona, kun emotionaalinen tuki puuttui.
Taloudellinen tilanne ei kuitenkaan mahdollista terapiaa tai psykologia edes toimeentulotuella maksettavina kuluina. Koska taloudellisesti en voi elää toimeentulotuen kokoisella rahalla, pakko pystyä maksamaan auto- ja opintolainaa joka kuukausi.
Että mitä tällaisessa tilanteessa oikein pitäisi tehdä? Nuorena kokeillut ohi menneeseen masennukseen eri mielialalääkkeitä, masennuin enemmän niistä koska meni libido ja yhtä terveysongelmaani niiden sivuvaikutus pahentaa. Nuorena myös käynyt jollain viiden session psyk.sairaanhoitajan käynneillä, mutta muistan että oli aika heikkoa apua.
Kommentit (19)
Ota yhteyttä kaupunkisi sosiaalitoimistoon jos sieltä saisit neuvoja ja tukea ongelmiesi käsittelyyn. Onnistuuko työssäkäynti vai estääkö psykologiset ongelmat sen?
Onko paikkakunnallasi höntsäjoukkueita, josta saisit tuttuja ja ehkä kavereitakin?
Ei sitä apua tule ulkoa, se tulee sisältä. Sinun pitää itse selvittää asiat jotka aiheuttavat stressiä ja ahdistusta. Niitä täytyy itse käsitellä pään sisällä.
Been there - done that.
Tk-lääkäri kirjoittaa sulle lähetteen psykiatrian erikoissairaanhoitajalle tai psykologille. Tämä on ainakin meidän kunnassa maksuton palvelu.
Jonotat vaan puoli vuotta psyk. polille, saat ahdistuneisuushäiriödiagnoosin ja siihen mukavat lääkkeet. Sitten elämä taas hymyilee.
Täytyy varmaan miettiä sosiaalitoimistoa. Niiden käyttämä "valta" ja kirjaukset vaan arveluttaa, aiempaa kokemusta ei ole... Tosiaan minulla siis terveydellisiä ongelmia myös jotka rajoittaa toimintaa, siksi elän myös aika eristynyttä elämää. Niin en pysty ja psyykkisesti jaksakaan kauhean aktiivisesti käymään sosialisoimassa. Enemmän kaipaisin ihan ammattimaista, luotettavaa psykologista tukea. Voi että kun mitään terapiatakuu-systeemiä ei ole voitu toteuttaa.
Sukulainen maksaa yksityisen terapeutin? Joskus jo tietty määrä käyntejä auttaa alkuun. Kirja, video? Sitten voisi miettiä itse missä on ahdistuksen lähteitä jos on ahdistushäiriö, minkälaisia ahdistuslistoja tulee, miten voi muuttaa asioita ettei ahdistaisi. Onko stressiä. Ettei pakota itseään epäluonnollisesti väärään. Varmasti on lääkkeitäkin, mutta entä haitat. Alkoholi voimistaa tunteita. Ehkä elämämme on kompleksista ja rahan sanelemaa.
Ei se terapeutti niitä ongelmia tule ratkomaan. Elämä on ja sen kanssa on kaikkien opittava elämään. Terapeutit on reaalielämän onglmissa täysin kädettömiä.
YouTubesta yoga nidra meditaatiota kuuntelemalla. Pelastaneet minut!
Komppaan edellisiä. Pyydä apua esim. julkinen terveydenhoito, järjestöt, seurakunta. Ja suosittelen että pyydät kaikista mahdollisista että edes jostain sitä apua saat.
Myös Mielenterveystalo (muiden lisäksi) voi auttaa.
Jos on kokenut ja ymmärtävä keskustelija, joka haluaa kuulla eikä sano mitään tyhmää, ehkä joku taviskin käy. Kunhan ei vattuile. Jos hänellä on näkökulmia
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä apua tule ulkoa, se tulee sisältä. Sinun pitää itse selvittää asiat jotka aiheuttavat stressiä ja ahdistusta. Niitä täytyy itse käsitellä pään sisällä.
Been there - done that.
Millaiset ongelmat pystyit itsenäisesti yksin selättämään? Psykologisia pään sisäisiä ongelmia?
itse on hiffattava miss mennään juu
vertaistuki on hyvä hankkia. Sen lisäksi lukisin ja paljon.
jos lähtökohta on se, että et pysty muuttamasn ulkoisia tekijöitäsi, niin Minä lähtisin lukemaan esim Tara Brachin kirjaa Täydellinen hyväksyminen. Koska jos et pysty muuttamaan ulkoisia tekijöitä, niin sinun on opittava hyväksymään olemassa oleva tilanne. Ei ole muuta vaihtoehtoa.
Carl Jungin sanoin: We cannot change anything until we accept it. Condemnation does not liberate, it oppresses. Yksi elämän suurista paradokseista.
Vierailija kirjoitti:
vertaistuki on hyvä hankkia. Sen lisäksi lukisin ja paljon.
jos lähtökohta on se, että et pysty muuttamasn ulkoisia tekijöitäsi, niin Minä lähtisin lukemaan esim Tara Brachin kirjaa Täydellinen hyväksyminen. Koska jos et pysty muuttamaan ulkoisia tekijöitä, niin sinun on opittava hyväksymään olemassa oleva tilanne. Ei ole muuta vaihtoehtoa.
Carl Jungin sanoin: We cannot change anything until we accept it. Condemnation does not liberate, it oppresses. Yksi elämän suurista paradokseista.
Jatkan: minun elämäni aikoinaan muutti kirja Susanna Purra Löydä tunteesi voima. Lastenpskykiatrin kirjoittama, ei mikään selfhelp-konsultti.
Itse olen kokenut hyödylliseksi käydä avointa keskustelua oman pään sisällä. Ja sitten tietysti perusasiat kuntoon: riittävästi liikuntaa & unta ja ravintoasiat kuntoon.
Ei siitä keskusteluavusta ole iloa jos ongelma on ulkona eikä pään sisällä. Joku terapeuttikin sanonut että näkee ettei pysty auttamaan jos autettavan elämä ihan konkreettisesti pielessä, että nämä asiat pitäisi ensin saada kuntoon ennen kuin hoidetaan psyykkisiä ongelmia. Opettelet vain jotenkin elämään huolten kanssa ja keksit keinoja joilla unohtaa ne hetkeksi. Mieluummin toki ulkoilua ja salilla rehkimistä kuin päihteiden käyttöä.
Minua on auttanut itseymmärryksen lisääntyminen. Miksi toimin niin kuin toimin? Syvällisyyttä saa kirjoista. Niiden kohdalla on vaikea tietää, mikä lukemattomista kirjoista auttaa juuri minua. Minua auttoi koko Tommy Hellstenin tuotanto.
Kerro ap, mitä olet jo yrittänyt tehdä, niin voimme miettiä, mitä muuta voisit tehdä.
Vertaistukea on saatavilla esim mielenterveysseurat tai aal toveriseura.