11kk lapsen vanhemmat 2 viikkoa lomalla kaksistaan, epätavallistako? ov

Lähdimme reissuun mieheni kanssa kun saimme sen appi-ukolta lahjaksi. Ensin piti olla vain kahden päivän reissu mutta lentojen takia olikin 4pv:n reissu. Olin ihan rikki silloin, poikamme oli silloin n.8kk. Koskaan en lähtis samalle reissulle uudestaan.

Parisuhdetta voi hyvin hoitaa lyhyemmilläkin reissuilla.

Kotona ei ehditä jutella juuri koskaan, joten meille parin viikon loma olisi tosiaan siunaus, saataisiin taas rakastua toisiimme niinsanotusti.

Baarissa olen ollut viimeeksi tammikuussa 2003 ja mies uutenavuotena 2004, lomalla ei moneen vuoteen, yleensäkään ei olla missään koskaan ilman lapsia, eli ei meitä kovin epäkypsiksi tai vastuuntunnottomiksi voi haukkua. Ehkä juuri siksi karkaisinkin ja kauas jos olisi mahdollisuus, kun olen aina lasten kanssa 24/7.

Mutta ei me minnekään lomalle olla menossa, mä menen korkeintaan oikeustalolle maanantaina viemään erohakemuksen kun vituttaa tää ainainen yksinolo ja se, että firma on perhettä tärkeämpi. Okei, meidän leipä tulee sieltä ja sillä tämä talo maksetaan, mutta silti.

Vierailija:

niin minusta se kertoo jotain suhteen laadusta: arkea ei kestetä eikä lasta, vaan pitää saada mennä niin kuin itse halutaan ja tykätään. Ei kovin kypsää eikä vastuuntuntoista.

Eri asia on esim yksi tai kaksi yötä vaikkapa hotellissa, mutta kaksi viikkoa on jo pitkä aika alle vuoden ikäiselle tai parivuotiaallekkin.

tarvitsevat ns. hermolomaa?

Minäkin jätin 10 kk:n ikäisen tyttäreni kahdeksi yöksi molempien mummien ja veljiensä kanssa ja miehen kanssa lähdimme rentoutumaan. Mutta kaksi viikkoa on hieman eri kuin kaksi yötä..

Tosin lyhyempikin aika riittäisi kuin 2 viikkoa. Ja minä ainakin ikävöisin lapsiani niin, ettei lomasta tulisi yhtään mitään.

Luin pari päivää sitten omaa vauvakirjaani, jossa oli valmiita otsikoita ensimmäinen kesä, toinen kesä, jne...

Vuosikkaasta lähtien olen ollut kesäisin hoidossa useita viikkoja kerrallaan mummollani. Vanhempani pitivät pientä maatilaa ja siihen aikaan peltotyö oli lähes ympärivuorokautista käsityötä. Itse en muista noista kesistä mitään, mutta muistan, että kouluikäisenä minut lähetettiin aina koulujen loppumisesta juhannukseen asti tätilään. Se, minkä muistan, ja mitä olen aina ihmetellyt, on se, ettei minulla ikinä ollut koti-ikävää.

itselläni 2 pientä lasta 1.5 ja 3v, yhdessä olemme tehneet yhden 3 pvä:n reissun muuten ollaaan päästy joskus kahdestaan baariin tai muutun noin 3krt/v ja muuten mennään erikseen, ettei arki käy liian kovaksi.



Itse en ikinä lähtisi edes viikoksi noin pienten lasten kanssa, olen kyllä miettinyt yhteismatkaa koko perheen voimin, mutta kukkaron päällehän se kävisi. Tuo 3 pvä oli aika hyvä kaikille osapuolille (vanhemmille/hoitajille/lapsille) yhtä lasta en olisi jättänyt kun 1pväksi, mutta kun on vanhempi sisarus vieressä niin on jotain tuttua ja turvallista, niin on se jättäminenkin vähän helpompaa.



Sitä ihmettelen vain että kun ihmiset suorastaan itkee kun ei pääse mihinkään ja ero tulee ja pää hajoaa,, itsehän jokainen on kohtalonsa valinnut lapsia tehdessään. varmasti moni on ollut jo aikaisemmin yksityisyrittäjä enne lapsia ja poissa kotoa koko ajan, ei tuolloin pitäisi edes harkita lapsia....

Ja jos ei miehen kanssa pääse niin voihan sitä mennä kavereiden kanssa tai vaikka yksin ja jättää miehelle lapset hoitoon siksi yhdeksi illaksi ja aamuksi, niin minä ainakin teen sillä arkea en muuten jaksaisi jos ei olisi mitään mielenkiintoa.

Ystäväni mies on johtavassa asemassa töissä ja tekee paljon töitä. Ysväväni taas hoitaa lasta kotona. Kyllä heillä on aikaa toisilleen myös muulloin, koska mummot ovat innokkaita lapsenhoitajia (molemmat eläkkeellä) ja lapsi on hoidossa heillä esim illan ainakin muutaman kerran kuussa tai useamminkin, mikä on useammin kuin meillä koskaan (minun vanhempani ovat kuolleet ja mieheni suku asuu kaukana).



En tietenkään tiedä heidän suhteensa ' yksityiskohtia' mutta kyllä heillä kahdenkeskeistä aikaakin on välillä. Lähinnä ihmettelen siis että miksi pitää olla niin kauan, eikö lyhyempi loma riittäisi. Mutta ei mene jakeluun ystävälläni. t. ap

ettei kannattaisi puuttua toisten tekemiin päätöksiin. Kyllä jokainen vanhempi tietää mitä on tekemässä ja tuntee sen viimeistään huonona omanatuntona reissussa, kun ikävöi lapsia ym turhauttavaa tunnetta. Mutta ehkä heille se oli pakollinen ratkaisu tai muuta tiedä sitä sitten mutta kannattaisi pitää omat kantansa omanaan. Ja veikkaan että matkalle lähtiät ovat iältään alle 25v.

Saamme kesällä neljännen lapsemme. Miehen vanhemmat asuvat lähellä ja heillä lastenlapsien kanssa loistavat, läheiset ja rakkaat välit. Tapaavat useita kertoja viikossa.



Lomailemme toisinaan ilman lapsia ja on me jätetty 3kk ikäinen viikoksi jne..



Emme lopettaneet omaa elämäämme sen vuoksi, että meillä on lapsia. Tarvitsemme välillä kunnolla kahdenkeskistä aikaa. Ihan sen vuoksi, että aloimme seurustella 10½ vuotta sitten, olemme perheemme kivijalka, olemme toisillemme kaikki kaikessa, se ydin joka pursuaa rakkautta ja erotiikkaa, sellainen unelmien rakkausliitto, josta lapsemme ovat saaneet alkuunsa, jos meitä ei olisi ei olisi lapsiammekaan. Rakkautemme voi hyvin ja elämä on ihanaa, koska meillä on aikaa toisillemme - jos meillä ei olisi aikaa toisillemme, niin mitä järkeä on olla yhdessä, lasten vuoksi? Elää elämää vain lapsien kautta? Ei ikinä meillä.



Saamme lapset helposti tuttuun ja turvalliseen hoitoon missä pienillä hyvä olla. Btw kaikkiin lomakohteiden paikkoihin ei voi ottaa edes lapsia, osassa on ikärajat, osa on lapsille sopimattomia paikkoja joissa lapset eivät viihdy, mutta missä me aikuiset haluamme käydä. Joskus on ihana nauttia viikko rauhallisuudesta, missä ei tarvitse huolehtia pissavaipoista, uhmaikäisestä, lapsen lääkkeistä jne..



Mä luulen, ettei se lapsi 32-vuotiaana itke sitä miksi kotiäiti-mamma oli 2viikkoo pois kun lapsi oli 11kk. Vaan että se on tyytyväinen siihen, että sai syntyä ja sai rakastavan ja tiiviin perheen ja suvun, hyvän kasvatuksen jne..



Näin meillä. Toisessa perheessä eri tavalla.



Ai niin... itse olin paljon hyvin läheisellä mummilla hoidossa kun vanhemmat paljon reissasivat esim työn puolesta Jenkeissä kun mä olin vauva, taapero, leikki-ikäinen ja koululainenkin. Eipä ole koskaan tuntunut negatiiviselta.

Joo en tarkoittanut sitä että alle 1 veelle ois parempi jättää kun unohtaa jo vanhemmat.

En todellakaan voi ymmärtää aikuisia/vanhempia jotka jättävät edes viikoksi lapsen toisten hoitoon.

Soisin tuommoisten vanhempien lapset vaikka pariskunnille jotka eivät niitä lapsia saa haluistaan huolimatta.

Jotain on vikaa ihmisessä joka pystyy hylkää lapsensa pitkän loman ajaksi.

Näin useamman lapsen äitinä totean että, kahdestaan päästään miehen kanssalomalle vasta sitten joskus kun lapset on isoja. Vanhin tällä hetkellä 6vee.

1 yön reissulle voisin jo lähteä kun nuorin on 2vee. Mut se n pitempi loma ei olisi minullekkaan rentouttava kun ikävöisin lapsia.



Sit vielä mikseivät pitkille lomalle lähtevät vanhemmat ota lapselle/sille hoitajaa matkaan mukaan, niin voisivat siellä matkalla sitten pitää vaikka lapsia päivähoidossa tai yön hoidossa ja olla ihan kahden.

Okei se maksaa yhden matkan lisää, mutta jos pitkälle matkalle on varaa lähteä niin ei toi kustannus nyt enää niin isoa lovea tee. Varsinkin kun ajattelee lapsen henkistä hyvinvointia.

Tai sit yli 40vee.

Siis et henkisesti pystyy, ettei itke ja ikävöi lapsia toisella puolella maapalloa. Mulle se oli ylivoimaista, vaikka yritin kyllä relata. Ei vaan onnistu mulla ja sen takia en lähde enää, en edes siis haaveile sellaisesta kun tiedän mitä se sitten on. Lähdemmekin siis yhdessä lapsien kanssa. t.Aikaisempi kirjoittaja ja 4pvn reissu

Minusta ihan hyvä sääntö eli en jättäisi alle vuosikasta ollenkaan muuta kuin ilta tai päivähoitoon tutuille hoitajille. esellisten kanssa samaa mieltä olen siitä, että parisuhde ei parane pelkästään lomamatkoista arki pitää saada toimimaan. just eilen olin ihan hajalla tähän arkeen ku olen aina yksin kolmen lapsen kanssa (6v, 4v ja 3kk) ja itkin istä miehelle. Se alkoi heti puhua kesälomamatkasta ja mulle omasta ajasta... Ihan kivoja ehdotuksia, mut mä haluisin saada tähän ARKEEN toimivuutta niin, että kaikilla olis hyvä olla.

me lomaillaan yhdessä, se on parasta lomailua.

eikö juuri silloin olisi tärkeää lomailla koko perheellä yhdessä, jos ei arkena ole yhdessäoloon mahdollisuutta.

omassa elämässäni ja koko tuttavapiirissäni tuollainen olisi aikamoisen epätavallista, koska vain yksi pariskunta on lomaillut ilman lapsia, ja hekin tekivät sen nyt ensimmäisen kerran kun nuorimmaisensa on yläasteella. Meillä ei tosin kenelläkään ole sellaisia mummoloita, joihin lapsia saisi hoitoon edes yhdeksi yöksi. Mutta jos olisi, tuskin itsekään ihan pieniä lapsia jättäisin. Voisin tehdä jonkun parin yön kaupunkiloman kun lapset ovat isompia, mutta tuollaisen kahden viikon matkan varmaan vasta sitten, kun lapset eivät enää haluaisi kanssamme edes lähteä, eli teini-iän jälkeen.

Ja onhan se aika epätavallista.

Toisaalta täällä palstalla tuntuu olevan ihan arkipäivää...

2-3 matkaa vuodessa ilman lapsia. Kestoltaan 3pv-2vkoa. Ja lapset ovat nyt 7v ja 3v. Matkoja on harrastettu, vaikka lapset ovat olleet jotain 6kk.

Jokaisen oma valinta, mutta mun tulee sääli lapsia. Ja itse haluaisinkin matkustaa koko perheen kanssa, matkathan ovat lapsestakin mukavia, haluan jakaa ne koko perheen kanssa.