Lue keskustelun säännöt.
Tuntuu, että hajoon kohta!
13.01.2007 |
Tää on ihan hirveää... Mulla ei oo enään ketään. Tottakai on mies ja lapset, mutta ei isää ei kunnollista äitiä. Ystäviäkään ei enään oo... Ne on kaikonnu vuosien varrella... Eihän mua voi mihkään pyytää, kun oon äiti...
Mummoilta ei saa mitään apua lastehoidossa, vaikka oisin maksanut. Ei olla niitten kaa edes enää väleissä. Serkkuja kyllä hoidellaan, vaan ei meijän. Tuntuu, että töissä yritetään savustaa ulos, koska on lapsia. Laitetaan tahalleen sellasia vuoroja, joita en pystyisi tekemään... Tiiän olevani hyvä siinä mitä teen, mutta näköjään jotain puuttuu. En ikinä oo tuntenu itteäni näin yksinäiseksi... Mies ei taida tajuta, että oon kohta ihan loppu... En ees pääse täältä kotoa ikinä mihkään... Ois kiva käyä välillä vähän bilettämässä, mutta en viitti enää lähteä, koska aina tulee niin huono omatunto, että olen jättänyt miehen ja lapset kotiin...
OLEN NIIN YKSIN!!!!
Kommentit (6)
Itse olen hakenut kavereita vauvankin etsin ystävää-palstalta ystäviä ja löytänytkin! Nyt alkaa vanhojakin kavereita näkymään enemmän kun alkavat saamaan lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en hirveesti pääse koneelle...
Onkohan mulla joku alkava masennus? Itkettää vaan kaikki, kun mikään ei onnistu ilman vastoinkäymisiä...
Välillä mietin, että ois ees isi ja että se varmaan ois tosi hyvä pappa...
Ei ehtinyt lapsenlapsia näkemään:(
Tämä vuoden aika masentaa tosi monia, et ole yksin! Jos todellakin tuntuu ettet piristy mistään eikä mikään tunnu miltään kannattaisi ehkä suunnata lääkäriin?
Itseänikin väsyttää, itkettää ja masentaa tämä pimeys! Ymmärrän tunteesi täysin.
t:4
välillä tosi tosi yksinäiseltä ja toivottomalta, kunnes satuin mainitsemaan asiasta lapseni neuvolan terveydenhoitajalle. se kyseli kaikenlaista ja suositteli soittamaan mielenterveystoimistoon. Ajattelin että minäkö, en ikinä. Enhän ole masentunut yms. Mutta soitin kuitenkin ja varasin ajan psykologille joka suositteli aloittamaan mielialalääkityksen. Psykologi sanoi että lievää masennusta tuo on ja että on hyvä et olet itse tajunnut ettei asiat ole aivan kunnossa.
Söin puoli vuotta mielialalääkkeitä ja se auttoi. Vaikka aluksi olin kauheasti vastaan lääkitystä nyt tuntuu että elämä alkoi jälleen hymyillä. Nyt olen puoli vuotta ollut ilman lääkettä ja tuntuu et vieläkin olo on tosi hyvä! Voimia sulle!
Ei sukua eikä ystäviä tukena. Mieheenkään en voi tukeutua. Mutta olen huomannut yleensä pärjäävänikin yksin. Siitä on pakko vaan selvitä. Pistä mielimusiikkisi soimaan ja unohda hetkeksi arki. Kerää voimaa ajatuksista, se on ainakin mun ainoo keino, koska en mäkään mihinkään pääse käymään tässä vaiheessa elämääni. Jaksuja sulle.
samassa tilanteessa... Ei siis kiva, että sullakin on näin paha olla!!!
Tuntuu vaan, että kohta ei voi hengittää.... Jaksuja siullekkin!!!