Lue keskustelun säännöt.
Oman lapsen hankkiminen on suuri ja paljon tärkeämpi asia kuin nykynaiset ymmärtävät.
15.02.2024 |
Oman lapsen hankkiminen on suuri ja paljon tärkeämpi asia kuin nykynaiset ymmärtävät. Katumus lapsen puutteesta tulee 100% varmasti yksinäisyyden iskiessä viimeistään vanhana. Siinä on kyseessä elämän tärkeimmän ihmissuhteen kokemisesta, olemalla vanhempi omalle lapselleen. Se on rakkautta ilman ehtoja ja yhteisen elämän kokemusta. Omassa lapsessa on parasta se pyyteetön rakkaus lapseen.
Oman lapsen elämää haluaa auttaa ja kokea yhdessä. Suhde lapseen on usein koko elämän mittainen eikä sitä korvaa suhde koiraan, poikaystävään tai tiktokkiin.
Ihmisiä aivopestään venäjän valheella, että olisi jotenkin hyvä jos Suomeen ei synny suomalaisia vauvoja. Suomi näivettyy.
Naisia vaivaa yksinäisyys kun vanhuus tulee. Ilman lapsia nainen kokee yksinäisyyden lisäksi turhautuneisuutta ym. Nainen ilman lapsia on surullinen tapaus. Sellainen on vanhapiika.
Hulluja on ne ihmiset jotka jättävät kokematta tärkeimmän suhteen elämässään ja kärsivät yksinäisyydestä lapsellisen lapsivihan tms. takia.
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen jo pitkään ajatellut, että ne jotka hankkivat lapsia tähän maailmaan ovat jotenkin pahasti todellisuudesta erkaantuneita. Tällä pallolla on niin isoja ongelmia edessä, eikä kukaan tee oikeastaan yhtään mitään niiden eteen, että ne saataisiin ratkaistua, joten en näe järkeä tehdä omia lapsia.
Tulee ongelmia lisää, jos ei hanki lapsia. On lapsellista jättää hankkimatta lapsia sen takia, että muualla maailmassa lisäännytään yli resurssien. Ei ole meidän ongelmamme, jos jotkut eivät pelaa yhteisten tavoitteiden mukaisesti.
Uso vaan, että on meidän ongelmamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monihan riitaantuu lastensa kanssa ja nykyään ainakin syrjäseuduilla asuvien lapset muuttavat niin kauaksi, esim pk-seudulle tai ulkomaille, että ei niistä mitään seuraa tai apua vanhana ole.
Ja aivan väärä motivaatio tämän takia tehdä lapsia, ei ihme että niitä riitaantumisia tuleekin.
Suurin osa ihmisistä asuu Suomessa suurissa kaupungeissa tai kaupunkialueilla jo nyt. En tunne ketään lastensa kanssa riitautunutta. Käytöstavat on tietenkin oltava ihan kaikilla.
Kuinka monennen kerran tämä sama trollin tekele on täällä, onko kukaan laskenut?
Olisin jättänyt lapset tekemättä näillä tiedoilla. Valitettavasti lapset pitää tehdä jotta voi niiden tekoa katua. Rakkaita ovat, mutta ei tämä vanhemmuus kiinnosta tippaakaan. Tylsin ja kuluttavin homma mitä ihminen voi itselleen keksiä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen, miksi katuminen nähdään niin karmeana asiana. Itse olen valmis katumaan, enkä pelkää sitä. Haaste sekin jos eteen tulee, mutta niitä elämä on täynnä.
Mutta kumpi olisi pahempi, katua lasta jonka on jo saanut vai katua sitä ettei sittenkään tehnyt lapsia? Omasta mielestäni ensimmäinen, siinä on pilattu jo heti kaksi elämää.
Kaikki eivät halua olla pelkureita. Tuo on pelkurin valinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinka monennen kerran tämä sama trollin tekele on täällä, onko kukaan laskenut?
Ei ole koskaan ennen ollut. Hyvä tärkeä aihe, toisin kuin sinun kommenttisi.
Vierailija kirjoitti:
Mä en ole tekemisissä vanhempieni kanssa. Joten hukkaan meni, jos pointti oli että minusta olisi ollut vanhuksena seuraa.
Sama täällä. Hukkaan meni, jos minusta piti tulla joku vanhuuden turva ja perheidylli lapsenlapsineen. 18 vuotta mua kohdeltiin kuin olisin suoritus. Mun kautta elettiin jotai nuoruuden toteutumatta jäänyttä haavetta ja mun tehtävä oli totella ja olla mielipiteetön zombi ja vain vanhempieni egojen jatke, että kulissi täydellisestä perheestä säilyy. Kun täytin 18 mut nakattiin pihalle, että no niin oot nyt aikuinen ja siksi pärjäät omillasi. En ole sen jälkeen palannut, kun isä ilmoitti, että nyt alat maksaa vuokraa ja sulla on lukion loppuun asti aikaa etsiä asunto ja lakkiaisten jälkeen muutat sitten sinne. Lähdin jo ennen lakkiaisia ja sain äidiltä puhelun, että nolasin heidät ja nyt he näyttävät huonoilta vanhemmilta.
Nyt mun pitäisi sitten olla se lapsi, jonka suorituksilla he voivat kehua, mutta en kerro heille mitään. He eivät edes tiedä mun koulutusta. Ihan siksi että en anna heille sitä tyydytystä, että he voivat keulia että tyttö on sitä ja tätä. He voivat joko valehdella tai vastata rehellisesti, että eivät tiedä yhtään mitä teen. En ole puhunut heille sen lakkiaispäiväni jälkeen 11 vuotta sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen jo pitkään ajatellut, että ne jotka hankkivat lapsia tähän maailmaan ovat jotenkin pahasti todellisuudesta erkaantuneita. Tällä pallolla on niin isoja ongelmia edessä, eikä kukaan tee oikeastaan yhtään mitään niiden eteen, että ne saataisiin ratkaistua, joten en näe järkeä tehdä omia lapsia.
Tulee ongelmia lisää, jos ei hanki lapsia. On lapsellista jättää hankkimatta lapsia sen takia, että muualla maailmassa lisäännytään yli resurssien. Ei ole meidän ongelmamme, jos jotkut eivät pelaa yhteisten tavoitteiden mukaisesti.
Uso vaan, että on meidän ongelmamme.
On ongelma vain jos emme hanki lapsia. Siitä vasta ongelmia tuleekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ole tekemisissä vanhempieni kanssa. Joten hukkaan meni, jos pointti oli että minusta olisi ollut vanhuksena seuraa.
Sama täällä. Hukkaan meni, jos minusta piti tulla joku vanhuuden turva ja perheidylli lapsenlapsineen. 18 vuotta mua kohdeltiin kuin olisin suoritus. Mun kautta elettiin jotai nuoruuden toteutumatta jäänyttä haavetta ja mun tehtävä oli totella ja olla mielipiteetön zombi ja vain vanhempieni egojen jatke, että kulissi täydellisestä perheestä säilyy. Kun täytin 18 mut nakattiin pihalle, että no niin oot nyt aikuinen ja siksi pärjäät omillasi. En ole sen jälkeen palannut, kun isä ilmoitti, että nyt alat maksaa vuokraa ja sulla on lukion loppuun asti aikaa etsiä asunto ja lakkiaisten jälkeen muutat sitten sinne. Lähdin jo ennen lakkiaisia ja sain äidiltä puhelun, että nolasin heidät ja nyt he näyttävät huonoilta vanhemmilta.
Nyt mun pitäisi sitte
Voithan synnyttää lapsen ja antaa lapsen adoptioon, jos et kykene itse vanhemmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Säälittää ap:n mies/vaimo/muu siinä vaiheessa kun lapset lentää pesästä ja ap:n elämän tarkoitus häviää. Ja sääli myös lapsia joihin tuollainen vanhempi jää roikkumaan...
Ihana tuollainen isovanhempi lapsenlapsille, kun hoitaa varmasti heitäkin. Happamia kommentteja lapsettomilta. Lapsi tuo niin paljon iloa elämään, ettei sitä pysty sanoin kuvaamaan. Tästä vaan puhutaan niin vähän ja tässäkin ketjussa lapsettomat puhuvat asiasta, jota eivät ymmärrä.
Kun työpäivän jälkeen rappukäytävässä kuljen alakerran asunnon ohi, ja kuulen kuinka joku niistä kolmesta (tai kaikki) persehedelmästä kirkuu taas kurkku suorana, niin ei kaduta. Tuollaista iloa en tarvitse elämääni. Ihanaa mennä kotiin, laittaa ruokaa ja köllähtää miehen kanssa sohvalle katsomaan leffaa.
Mutta kumpi olisi pahempi, katua lasta jonka on jo saanut vai katua sitä ettei sittenkään tehnyt lapsia? Omasta mielestäni ensimmäinen, siinä on pilattu jo heti kaksi elämää.