Oman lapsen hankkiminen on suuri ja paljon tärkeämpi asia kuin nykynaiset ymmärtävät.
Oman lapsen hankkiminen on suuri ja paljon tärkeämpi asia kuin nykynaiset ymmärtävät. Katumus lapsen puutteesta tulee 100% varmasti yksinäisyyden iskiessä viimeistään vanhana. Siinä on kyseessä elämän tärkeimmän ihmissuhteen kokemisesta, olemalla vanhempi omalle lapselleen. Se on rakkautta ilman ehtoja ja yhteisen elämän kokemusta. Omassa lapsessa on parasta se pyyteetön rakkaus lapseen.
Oman lapsen elämää haluaa auttaa ja kokea yhdessä. Suhde lapseen on usein koko elämän mittainen eikä sitä korvaa suhde koiraan, poikaystävään tai tiktokkiin.
Ihmisiä aivopestään venäjän valheella, että olisi jotenkin hyvä jos Suomeen ei synny suomalaisia vauvoja. Suomi näivettyy.
Naisia vaivaa yksinäisyys kun vanhuus tulee. Ilman lapsia nainen kokee yksinäisyyden lisäksi turhautuneisuutta ym. Nainen ilman lapsia on surullinen tapaus. Sellainen on vanhapiika.
Hulluja on ne ihmiset jotka jättävät kokematta tärkeimmän suhteen elämässään ja kärsivät yksinäisyydestä lapsellisen lapsivihan tms. takia.
Kommentit (51)
Niin, kukaan ei tietenkään voi kokea asioita eri tavalla kuin ap. Tyypillinen minä minä minä minä -henkilö.
Jaha, ap. MIten olisi, jos pitäisi sormesi poissa näppämistöltä?
Tiedätkö mitä? Kaikki naiset eivät saa lapsia, vaikka haluaisivat.
Kirjoituksesi on vihamielinen ja omakehu haisee.
Voiko mies omaa pilluttomuutta enää singaloida selkeämmin?
Lapsia ei hankita niitä saadaan.
Lapsi ei ole ystävä, lapsen tehtävä ei ole olla sinun seuralainen.
Suhde lapseen ei välttämättä ole pitkä, kaikki eivät itsenäistyttyään pidä yhteyttä vanhempiinsa.
Tietysti nää sun kommentit ovat niin narsistisia että omat lapsesi luultavasti ovat niin henkisesti rikki että antavat sinun määritellä elämäänsä haitaksi asti.
Mä en ole tekemisissä vanhempieni kanssa. Joten hukkaan meni, jos pointti oli että minusta olisi ollut vanhuksena seuraa.
Johan on joku omaan elämäänsä kyllästynyt lapsi-ihkuttaja eksynyt palstalle. Mene hoitamaan niitä elämäsi iloja äläkä jankkaa täällä.
Olen aina inhonnut lapsia ja kaikkea niihin liittyvää. Luuleeko aloittaja, että sillä väkisin tehdyllä lapsella olisi ollut hyvä lapsuus sellaisen äidin kanssa, joka ei häntä ikinä halunnut?
Minun äiti piti itseään yksinäisenä sen jälkeen kun isäni kuoli vaikka me lapset käytiin vierailulla päivittäin. Ei aikuiset lapset istu joka ilta vierellä sohvalla eikä niiden vierestä herää aamulla.
Lapsia tärkeämpää on löytää toimiva parisuhde vielä vanhallakin iällä, oma puoliso on siinä vaiheessa tärkein lääke yksinäisyyteen.
Ammatin ja oman toimeentulon varmistaminen on paljon suurempi asia kuin lapsen saaminen.
Osalla lemmikkieläin on korvannut lapsen. Lemmikin kuolema on erittäin vaikea, vaikka lemmikki kuolisikin luonnollisesti vanhuuteen.
Lasten saamisen osalta ajattelen enemmän sitä matkaa, jonka sukupolvet saavat kulkea yhdessä, enkä niinkään vanhuuden yksinäisyyttä. Matka itsessään on kaikista tärkein osa elämää.
Vierailija kirjoitti:
Ammatin ja oman toimeentulon varmistaminen on paljon suurempi asia kuin lapsen saaminen.
Kyllä. Tämä on valitettavasti ainoa asia millä voi varmistaa saavansa tarvittavan hoidon vanhana. Lapset eivät hoida eivätkä maksa vanhempiensa hoitopaikkoja ja sairaanhoitoa.
Vauvahullu on herännyt tähän päivään.
Vierailija kirjoitti:
Osalla lemmikkieläin on korvannut lapsen. Lemmikin kuolema on erittäin vaikea, vaikka lemmikki kuolisikin luonnollisesti vanhuuteen.
Lasten saamisen osalta ajattelen enemmän sitä matkaa, jonka sukupolvet saavat kulkea yhdessä, enkä niinkään vanhuuden yksinäisyyttä. Matka itsessään on kaikista tärkein osa elämää.
Minun tärkein "matkakumppani" läpi elämän vuosikymmenien on ehdottomasti oma puoliso. Lasten ja vanhempien välillä on aina sukupolvien kuilu ja lapset eivät voi koskaan ymmärtää mitä vanhemmat ovat käyneet läpi elämässään. Oma puoliso on kulkenut rinnalla jo aikana ennen lapsia ja tulee kulkemaan silloinkin kun lapset ovat muuttaneet toiselle puolen maapalloa.
Jokaisen elämä menee samalla tavalla,juups.
Sovitaanko, että sinä saat hankkia niin monta lasta kuin haluat ja kykenet synnyttämään ja minä saan elää rauhassa omaa elämääni.
Lasten varaan ei omaa vanhuuden seuraelämää todellakaan pidä laskea. Itsekin asun 700km päässä vanhemmistani enkä todellakaan suunnittelee paluumuuttoa.
En muuten ole ikinä kohdannut ketään joka olisi oikeasti katunut vapaaehtoista lapsettomuutta. Niitä kylläkin jotka olisivat halunneet lapsia mutta eivät syystä tai toisesta saaneet. Ja paljon niitä jotka hankivat lapsia ja sitten surivat pettymystä siitä, että lapset elivätkin omaa elämäänsä eivätkä olleetkaan vanhempiensa jatkeita ja tehneet vanhemmille mieluisia valintoja.
Onhan se totta että suvun jatkaminen on ihmisen perusasetuksissa.
Hienoa pyyteetöntä vanhemman rakkautta sai kokea se Joensuun 4-vuotias.
Juurikin näin