Lue keskustelun säännöt.
Mitta täysi!
13.01.2007 |
Jos en nyt tässä iltapäivän mittaan rauhotu jollain konstilla, niin kerään tavarani ja häivyn. Olen kurkkua myöten täynnä tätä paskaa perhettä. Mies ei viitsi käyttämiään tavaroita viedä paikalleen, ei vaatteita pyykkiin, ei astioita tiskiin, ei maitoa pöydästä nostaa. Kaljapullonsakin jättelee siihen missä ne juonut on. Telkan säätimet voi olla ihan missä vaan, vaikka vessassa hänen jäljiltään. Puhe on turhaa. Olen raivohullu niuho. Kakarat ei saa sänkyjään pedattua, ei pelejään kerättyä, ei lelujaan laatikoihin, ei kirjoja hyllyyn... Olen tehnyt havainnon, että työpäivieni jälkeen ja viikonloppuisin minä vain pyörin tässä kämpässä korjailemassa muiden jälkiä. Sekamelskassa eläjäksi minusta ei ole, kuten muu perhe, he ovat kuin siat pellossa. Olen nyt huutanut puoli tuntia ja lukkiutunut makuuhuoneeseen. Lähden kiitämään illalla jos en saa itseäni kasaan. Tätä tämä on ollut jo vuosia. Miksi jumalauta ihmiset ei voi ottaa toisiaan huomioon ja nähdä, että yksi nääntyy toisten paskaan!!
Kommentit (26)
Vierailija:
Äiti aina huusi, huusi ja huusi siivoamisesta. Siivoaminen oli rangaistus meidän perheessä.Jos emme olleet kiltisti, jouduimme siivoamaan.
Arvatkaa vaan, kuinka paljon me lapset vihattiin siivoamista. Ja äiti huusi.
Äitikin uhkaili usein kaiken maailman tavaroiden roskikseen heittämisillä yms. hylkäämisillä. Tuttua on myös noi makuuhuoneeseen lukittautumiset.
Voi kuinka mä vieläkin inhoan noita muistikuvia!
Ap, mä säälin sun miestä ja lapsia. Löysäisit sitä pipoa. Miksi ihmeessä olet ottanut kaikki hommat itsellesi?
Ja sinä tunnut olevan minäminäminäminä- tyyppinen ihminen, joka ei koskaan osannut eikä oppinut ajattelemaan muita kuin itseä. Miksi ihmeessä ap:n pitäisi oppia sietämään paskaa ympärillään? Jos mun äijä ois tollanen vätys, kuin ap:lla, niin ois kyllä hyvin pian ex-mies.
Kyllä jokaisen, niin lasten, kuin miehenkin tulee osallistua kotitöihin.
" Miksi ihmeessä olet ottanut kaikka hommat itsellesi?" Haloo, varmaan just siks, ku paskan keskellä eläminen on yhtä helvettiä ja jos ei muut tee mitään, niin työt jää juuri itselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kerran lastenhuoneesta kaikki vintille. lapset sitten ansaitsivat lelut vähän kerrallaan takaisin. Miehen pyykit jätin pesemättä jos ei vaatteet ilmestyny pyykkikoriin.
Olis varmaan sulla nyt vakavan keskustelun paikka.
-Ota jätesäkki ovensuuhun ja ilmoita että puolen tunnin kuluttua keräät lattioilta kaikki lattialle kuulumattomat tavarat jos kukaan ei niitä kaipaa sitä ennen. Toteuta uhkaus. Sitten istutat perheesi sohvalle ja kaivat säkistä tavaroita yksi kerrallaan. Kenen tämä on? Missä sen paikka on? Viepä sinne nyt heti ellet halua tämän päätyvän roskiin. Ei ole paikkaa? Keksi sellainen, toinen vaihtoehto on roskis.
Toista tämä joka ilta. Illalla laitetaan kämppä kuntoon tiettynä kellonaikana ja ellei mitään tapahdu, jätesäkki kehiin.
Mutta mitä sanot siihen, kun mieheni vastaveto tuohon on etsiä joku MINULTA unohtunut tavara vaikka kiven alta, kiikuttaa se nokkani alle ja valittaa että mitäs tämä täällä tekee ja kenenkäs tämä on? Kun ei ole itsekään täydellinen, on vaikea vaatia sitä muilta. Olen kyllä sanonutkin tuon ääneen ja esittänyt toivomuksen, että mies hoitaisi omat tavaransa ja luvannut itse korjata omani. Valtaosa on kuitenkin miehen ja lapsen jätöksiä...
ja heidän osaltaan koulutus on kesken. Pelkään että meilläkin käy niin että lapset ottavat mallia laiskasta isästään.
Mies puolestaan on saanut mallinsa lapsuuden kodistaan, veljensä ovat samanlaisia sottapyttyjä. En jaksaisi nalkuttaa, mutta en tahdo myöskään sitä, että lapset oppivat, että äiti hoitaa kaiken ja isä vaan makaa sohvalla. Toisaalta ei voi syyttää pelkkää lapsuudenkotia, minultakaan ei kotona vaadittu juuri mitään, mutta omaa kotiani silti pidän kunnossa ja siistinä.
Minua ärsyttää ihan suunnattomasti esim. sellainen tilanne että olen/olemme perjantai-iltana siivonnut koko asunnon kuntoon ja kun lauantaina aamulla herään pari tuntia muiden jälkeen, asunto on kuin hävityksen kauhistus. Keittiöön ei mahdu laittamaan ruokaa, ennen kun raivaa toisten aamiaisen jämät ja likaiset astiat pois, pöydät pitää itse pyyhkiä ja raaputtaa jämähtäneet puurot irti, olohuone on täynnä sanomalehden osia ja lasten leluja, vaatteita, kenkiä jne. Mies vielä ihmettelee miksi melkein joka viikonloppu saan kilarit aiheesta. Kun selitän asian, lupaa aina korjata jäljet, mutta seuraavan kerran sama juttu. Jos olen kaksi tuntia poissa kotoa tai nukun jonain aamuna pidempään kuin muut, kaikki on taas sekaisin. Ja sitten on jo kiire jonnekin muihin puuhiin, niin ettei oikein ehditä siivoamaan.
Miestä ei kiinnosta jos minäkin lopetan siivoamisen. Hänestä on vain kotoisaa elää paskan keskellä. Siitä kyllä jaksaa valittaa, jos omat tavaransa katoavat jonnekin, ts. olen korjannut ne tieltä pois. Ja sentään korjaan ne aina loogiseen paikkaan, en kätke tahallani. Pitäisikö ruveta piilottamaan, tuntuu aika pikkusieluiselta sellainen.
Siivoojan olen nyt päättänyt ottaa, koska minulta menee niin tuhottomasti aikaa (toisten) tavaroiden järjestelemiseen, että perus puhtaanapito kärsii siitä. Kaikenlisäksi teen töitä kotona ja sotkut ovat koko ajan minun silmieni alla.
Vierailija:
Minua ärsyttää ihan suunnattomasti esim. sellainen tilanne että olen/olemme perjantai-iltana siivonnut koko asunnon kuntoon ja kun lauantaina aamulla herään pari tuntia muiden jälkeen, asunto on kuin hävityksen kauhistus. Keittiöön ei mahdu laittamaan ruokaa, ennen kun raivaa toisten aamiaisen jämät ja likaiset astiat pois, pöydät pitää itse pyyhkiä ja raaputtaa jämähtäneet puurot irti, olohuone on täynnä sanomalehden osia ja lasten leluja, vaatteita, kenkiä jne. Mies vielä ihmettelee miksi melkein joka viikonloppu saan kilarit aiheesta. Kun selitän asian, lupaa aina korjata jäljet, mutta seuraavan kerran sama juttu. Jos olen kaksi tuntia poissa kotoa tai nukun jonain aamuna pidempään kuin muut, kaikki on taas sekaisin. Ja sitten on jo kiire jonnekin muihin puuhiin, niin ettei oikein ehditä siivoamaan.
Miestä ei kiinnosta jos minäkin lopetan siivoamisen. Hänestä on vain kotoisaa elää paskan keskellä. Siitä kyllä jaksaa valittaa, jos omat tavaransa katoavat jonnekin, ts. olen korjannut ne tieltä pois. Ja sentään korjaan ne aina loogiseen paikkaan, en kätke tahallani. Pitäisikö ruveta piilottamaan, tuntuu aika pikkusieluiselta sellainen.
Mutta mulla on erona se, että meillä on vauva ja leikki-ikäinen, joka ottaa mallia isästään todellakin. Ja mies ei voi sietää sitä, että lapsi jättää tavaransa minne jättää kun ne kuulemma pitää laittaa sinne mistä on ottanut. Eli mies ei huomaa että lapsi ottaa mallia hänestä!
LISÄKSI, lapsi siivoaa isänsä kaljatölkkejä ja astioita olohuoneesta ja valittaa isälle ettei olohuoneessa saa syödä. Mutta joka aamu lapsi silti joutuu siivoamaan isänsä jälkiä...
Onko tuo normaalia? EI!!!