Lue keskustelun säännöt.
Ei mitään kivaa odotettavaa, ikinä.
14.02.2024 |
Ei mitään ei mitään ei mitään.
Pelkkää arkea ja työntekoa, viikonloputkin vain kotona kökkimistä ohjelmanumerona ruokakaupassa käyminen. Mitään matkojakaan ei ole tiedossa eikä tule, yksin en halua/uskalla lähteä ja miestä ei kiinnosta moinen. Ei mitään kulttuurientoja, ei musiikkikeikkoja, ei yhtikäs mitään, ei ole mieleisiä bändejä keikkailemassa. Kaiken kukkuraksi pukkaa vaihdevuosia rytinällä päälle, kierto heittelehtii ja ovat taas jo viikon myöhässä. Mikä idea, raataa töissä, vanheta lisää ja kuolla kupsahtaa pois.
Kommentit (53)
Tulkoon sinulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita et voi muuttaa, rohkeutta muuttaa, mitkä voit, ja viisautta erottaa nämä toisistaan
Kuulostaa lattealta, mutta tässä on silti viisauden siemen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tolla asenteella voi kivaa olla eikä ikinä tullakaan.
etkö keksimällä keksi MITÄÄN positiivista asiaa mistä olla kiitollinen?!
ulkosuomalaisena jaksan ihmetellä tätä jatkuvaa valitusta..huh huh.,
🤔🤔 itse olet paennut. Hannari.
Osuinko pahaan kohtaan ?
Vierailija kirjoitti:
Tulkoon sinulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita et voi muuttaa, rohkeutta muuttaa, mitkä voit, ja viisautta erottaa nämä toisistaan
Kuulostaa lattealta, mutta tässä on silti viisauden siemen.
Aamen 🙏
Mua ei kiinnosta keikat eikä enää hirveästi reissaaminenkaan (jos kiinnostaisi niin kävisin niissä edelleen yksin) vaan itse kaipaan elämänkumppania jonka kanssa jakaa ihan tavallista arkeakin. Käydä yhdessä lenkillä, saunoa, jutella, tehdä ruokaa jne. Miestä jonka kanssa olisi samankaltaisia kiinnostuksen kohteita ja voitaisiin sitten yhdessä lähteä lappiin vaeltamaan tai katsomaan vaikka mm-kisoja norjaan ensi talvena.
Luulin alta nelikymppisenä, että olen ihan sinut ikisinkkuuden kanssa mutta enpä sitten oikeasti ollutkaan vaan yksinelo tuntuu vaan raskaammalta ihan päivä päivältä.
Elämä on pelkkää paskaa alamäkeä. Sammuttaisipa joku valot lopullisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä miksi et mene konserttiin, teatteriin, näyttelyihin, elokuviin, kahville, ostoksille, kävelylle, jumppaan ja järjästä ystäville illanistujaisia?
Etkö osaa mennä minnekään yksin? Kuule, kukaan ei kiinnitä siihen mitään huomiota, koska on muitakin ihmisiä, jotka liikkuvat ja tekevät yksin kaikkea kivaa.
Todellakin sun oma valinta. Sä oot kuski sun omassa elämässä, et matkustaja. Mä oon lähdössä yksin reissuun. Ei siinä mitään ihmeellistä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaipaatko esim. uusia kavereita tai ystäviä, avoimia keskusteluja vaikka syvistäkin asioista ruuan ääressä, päivän päätteeksi alkuillasta? Kävin itse tällaisella ilmaisella kurssilla vuosia sitten, kun tarvitsin yksinäisenä uusia ihmisiä ja kuvioita. Olen kiitollinen vaikka tuosta on jo aikaa, ALFA-kurssi on siis kyseessä, voin suositella. https://alfasuomi.fi/kokeile/#find-an-alpha
Vierailija kirjoitti:
Mua ei kiinnosta keikat eikä enää hirveästi reissaaminenkaan (jos kiinnostaisi niin kävisin niissä edelleen yksin) vaan itse kaipaan elämänkumppania jonka kanssa jakaa ihan tavallista arkeakin. Käydä yhdessä lenkillä, saunoa, jutella, tehdä ruokaa jne. Miestä jonka kanssa olisi samankaltaisia kiinnostuksen kohteita ja voitaisiin sitten yhdessä lähteä lappiin vaeltamaan tai katsomaan vaikka mm-kisoja norjaan ensi talvena.
Luulin alta nelikymppisenä, että olen ihan sinut ikisinkkuuden kanssa mutta enpä sitten oikeasti ollutkaan vaan yksinelo tuntuu vaan raskaammalta ihan päivä päivältä.
Eihän tuohon kumppania tarvita. Kavereiden kanssa melkein mukavampikäydä viihteellä, saunoa ja vaikka vaeltaa Lapissa. Sitten saa tulla omaan kotiinsa ihan rauhassa. Muutenkin kavereiden kanssa on vähän vieraskoreampi meininki, niin ei mene tiuskimiseksi eikä naama ala ärsyttää, kun tietää, että siitä pääsee kohta rauhaan taas joksikin aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmmm, matkustaa. Yksin. Minne? Tilin saldo 32,10e
Miksi käyn täysipäiväisesti töissä, kun ei jää rahaa noihin konsertteihin ja matkoihin.
Nro2
N40
Vierailija kirjoitti:
Noh, ite en kattelis tollasta miestä jonka kans arvot ja yhteiset mielenkiinnonkohteet ei kohtaa. Eroaisin ja alkaisin elämään just niinkö itestä parhaalta tuntuu
Itse erosin eikä tämä nyt yksinkään mitään helppoa ole. Mistään et saa apuja ja kaiken joutuu hoitamaan ja maksamaan yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ei kiinnosta keikat eikä enää hirveästi reissaaminenkaan (jos kiinnostaisi niin kävisin niissä edelleen yksin) vaan itse kaipaan elämänkumppania jonka kanssa jakaa ihan tavallista arkeakin. Käydä yhdessä lenkillä, saunoa, jutella, tehdä ruokaa jne. Miestä jonka kanssa olisi samankaltaisia kiinnostuksen kohteita ja voitaisiin sitten yhdessä lähteä lappiin vaeltamaan tai katsomaan vaikka mm-kisoja norjaan ensi talvena.
Luulin alta nelikymppisenä, että olen ihan sinut ikisinkkuuden kanssa mutta enpä sitten oikeasti ollutkaan vaan yksinelo tuntuu vaan raskaammalta ihan päivä päivältä.
Eihän tuohon kumppania tarvita. Kavereiden kanssa melkein mukavampikäydä viihteellä, saunoa ja vaikka vaeltaa Lapissa. Sitten saa tulla omaan kotiinsa ihan rauhassa. Muutenkin kavereiden kanssa on vähän vieraskoreampi meininki, niin ei mene tiuskimiseksi eikä naama ala ärsyttää, kun
Huvittaa aina toi kaverikortti. Mulla ainakin kaverit pariutuneita eikä ne mun kanssani mihinkään laivareissuille tai vaelluksille lähde kun kullan kanssa niin kiva mennä. En viitsi enää edes kysellä kun oli aina niin vaikeeta.
Itse aloitin yksinäset jutut niinkin pienistä kun leffareissusta tai pizzalla yksin syömisestä. Siitä sit laajentanut hotellilomaan toiseen kaupunkiin, järjestetylle kiertomatkalle ja seuraavaks tarkoitus lähteä kokonaan yksin. Pskaahan tämä on mutta ei ole vaihtoehtoja jos haluaa jossain käydä.
Nenän eteenkö ne pitää kantaa? Suurin osa noista järjestyy kun vaan nostaa perseensä penkistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi et mene konserttiin, teatteriin, näyttelyihin, elokuviin, kahville, ostoksille, kävelylle, jumppaan ja järjästä ystäville illanistujaisia?
Etkö osaa mennä minnekään yksin? Kuule, kukaan ei kiinnitä siihen mitään huomiota, koska on muitakin ihmisiä, jotka liikkuvat ja tekevät yksin kaikkea kivaa.
Kyllä ne itse asiassa kiinnittää huomiota. Laivalla esim yksin buffassa syödessä ihmiset kattoa möllöttivät.
MUlla on, perjantai kalsarikännit. Ihan parasta raskaan työviikon jälkeen. Kännit ehkä väärä sana mutta hyvää safkaa ja tissuttelua..mahdollisesti sauna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ei kiinnosta keikat eikä enää hirveästi reissaaminenkaan (jos kiinnostaisi niin kävisin niissä edelleen yksin) vaan itse kaipaan elämänkumppania jonka kanssa jakaa ihan tavallista arkeakin. Käydä yhdessä lenkillä, saunoa, jutella, tehdä ruokaa jne. Miestä jonka kanssa olisi samankaltaisia kiinnostuksen kohteita ja voitaisiin sitten yhdessä lähteä lappiin vaeltamaan tai katsomaan vaikka mm-kisoja norjaan ensi talvena.
Luulin alta nelikymppisenä, että olen ihan sinut ikisinkkuuden kanssa mutta enpä sitten oikeasti ollutkaan vaan yksinelo tuntuu vaan raskaammalta ihan päivä päivältä.
Eihän tuohon kumppania tarvita. Kavereiden kanssa melkein mukavampikäydä viihteellä, saunoa ja vaikka vaeltaa Lapissa. Sitten saa tulla omaan kotiinsa ihan rauhassa. Muutenkin kavereiden kanssa on vähän vieraskoreampi meininki, niin ei
Sama, tälleen yli 40v ikisinkkuna muut ovat pariutuneet ja perheytyneet, ja ymmärrettävästi tekevät kaikki kivat jutut sen puolison ja/tai oman perheen voimin. Myös ne arjen irtiotot ja pienet luksukset. Hyvä, kun ehtivät pyörähtää kahvilla muutaman kerran vuodessa.
Olihan täällä jossain se ketjukin, jossa pariutuneet ja perheelliset suurin osa kertoi, että eivät tarvitse ystäviensä seuraa mihinkään, eivätkä välttämättä jaksakaan heitä. Onhan siellä kotona jo se kumppani, jonka kanssa tehdä, matkustaa, jutella ja harrastaa. Mihin sitä ystäviä enää tarvitsee?
Ja kuulostaa jotenkin erikoiselle, että OMAN KUMPPANIN kanssa pitää olla vieraskorea ja esittää parempaa kuin on. Vai sen naisenko? Koskeeko tämä myös miehiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi et mene konserttiin, teatteriin, näyttelyihin, elokuviin, kahville, ostoksille, kävelylle, jumppaan ja järjästä ystäville illanistujaisia?
Etkö osaa mennä minnekään yksin? Kuule, kukaan ei kiinnitä siihen mitään huomiota, koska on muitakin ihmisiä, jotka liikkuvat ja tekevät yksin kaikkea kivaa.Kyllä ne itse asiassa kiinnittää huomiota. Laivalla esim yksin buffassa syödessä ihmiset kattoa möllöttivät.
Olen ikisinkku ja joutunut tekemään kaikki reissut, tapahtumat, teatterikäynnit, ravintolat jne. yksin 9/10 tapauksesta, nykyisin käytännössä aina yksin, eikä kukaan ole koskaan möllöttänyt. Ihmisillä on yleensä muuta tekemistä kuin ajatella toisia ja jos he aktiivisesti ajattelevat ja tollottelevat kamalasti tuntemattomia, heillä vippaa päästä.
Mä en ymmärrä näitä juntteja jotka ei yksin uskalla mennä ulkomaille. Siellähän voi tapahtua MITÄ TAHANSA! :D Ei ne ulkomaat ulkoavaruuden planeetoilla ole.
Calm ur tits :' D