Lue keskustelun säännöt.
Ei mitään kivaa odotettavaa, ikinä.
14.02.2024 |
Ei mitään ei mitään ei mitään.
Pelkkää arkea ja työntekoa, viikonloputkin vain kotona kökkimistä ohjelmanumerona ruokakaupassa käyminen. Mitään matkojakaan ei ole tiedossa eikä tule, yksin en halua/uskalla lähteä ja miestä ei kiinnosta moinen. Ei mitään kulttuurientoja, ei musiikkikeikkoja, ei yhtikäs mitään, ei ole mieleisiä bändejä keikkailemassa. Kaiken kukkuraksi pukkaa vaihdevuosia rytinällä päälle, kierto heittelehtii ja ovat taas jo viikon myöhässä. Mikä idea, raataa töissä, vanheta lisää ja kuolla kupsahtaa pois.
Kommentit (53)
Sama.
Lasten vuoksi herään aamulla ja käyn töissä.
10v vielä ja sitten nuorin 18v ja voin kuolla pois.
N40
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No niin, nyt alat treenata itkuvirsiä. Niihin saa purkaa kaihonsa. Ja arkun voi jo veistellä valmiiksi siltä varalta, että joskus sattuu kuolemaan. Siihen asti siinä voi vaikka nukkua. Ja tuhkaa voi heitellä päälleen, tekee kuulemma iholle tosi hyvää.
Voi teitä hassuja. Elämähän alkaa vasta 5-kymppisenä! Tietenkin tuossa vaiheessa jokainen viikko tuntuu vuosikymmeneltä, mutta on pitempi. Koettakaa kestää.
P.S. Missä asut, etsin sulle jonkun keikan?
Se on sitten ihan oma valintasi. Itse käyn mielelläni yksin siellä sun täällä, konserteissa ulkomaillakin. En aio vaan istua kotona itkemässä että kun ei ole seuraa, nyyh...
Kai se nyt selvää on, että aikuisen ihmisen pitää itse hoitaa omat asiansa. Jos kaipaa elämään vaihtelua, sitä pitää itse järjestää. Ei ne kivat jutut itsestään tule. Kuten vaikka matkat. Aivan hyvin voit lähteä yksin matkalle, tai vaihda kumppania, kåjos miehesi on patalaiska ja itse hakuat matkustaa. Tai sovitte, mikä olisi molempia kiinnostava matkakohde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noh, ite en kattelis tollasta miestä jonka kans arvot ja yhteiset mielenkiinnonkohteet ei kohtaa. Eroaisin ja alkaisin elämään just niinkö itestä parhaalta tuntuu
Ei tolla asenteella voi kivaa olla eikä ikinä tullakaan.
etkö keksimällä keksi MITÄÄN positiivista asiaa mistä olla kiitollinen?!
ulkosuomalaisena jaksan ihmetellä tätä jatkuvaa valitusta..huh huh.,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos katsoo tarkemmin mitä ne keikat ja muut ovat, ei niissä ole mitään kiinnostavaa kaikille. Muuallakin on elämää, aiheita, videoita, kiinnostuksia, pieniä ilon aiheita ja suuriakin. Miten elämää voisi järjestää paremmaksi, niin että voisit paremmin itse. Olisi parempia tuntemuksia. Onko ala hankala, vaativa tai jopa väärä.
On se kumma jos ei tähän aikaan vuodesta ole jo erittäin ryytynyt, jos siis ei ole päässyt aurinkoon koko talvena. Mieliala on pahimmillaan ennen kuin kevät alkaa. Jos olo on epätoivoinen, Kanaria kutsuu. Been there, done that.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulla on asennevamma. Kukaan ei ala sinulle ohjelmatoimistoksi, kun et itse tee asialle mitään. Jos ei mies lähde, niin on oma valintasi, ettet lähde yksin tai houkuttele jotain ystävää mukaan. Tai no, niitäkään ei sitten vissiin ole.
Toki voit lopettaa töissä raatamisen, niin loppuu sitten rahatkin. Tosin toisihan punalappuisten metsästys ja tyhjien pullojen keräily vaihelua arkeesi.
Vai kannattaisiko mennä puhumaan masennuksesta ammattilaiselle, vaikka julkisella onkin pitkät jonot?
Vierailija kirjoitti:
Jos katsoo tarkemmin mitä ne keikat ja muut ovat, ei niissä ole mitään kiinnostavaa kaikille. Muuallakin on elämää, aiheita, videoita, kiinnostuksia, pieniä ilon aiheita ja suuriakin. Miten elämää voisi järjestää paremmaksi, niin että voisit paremmin itse. Olisi parempia tuntemuksia. Onko ala hankala, vaativa tai jopa väärä.
Hitsi, itse asun Tampereella ja joka ilta olisi käytännössä joku hyvä keikka. Ärsyttää kun ei tule silti käytyä kuin ehkä parin viikon välein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän sua Ap.. Itsellä elämä parani edes hiukan, kun jätin mieheni vuosi sitten. Häntä ei kiinnostanut kuin omat vanhojen roinien parissa olevat jutut. Olen kanssa vaidevuosivaivainen ja se antoi minulle rohkeutta muuttaa elämäni. Nykyään käyn n. 3-4 keikalla kuukaudessa ja olen todella katkera, etten jättänyt miestä, joka oli kaikkea vastaa jo aijemmin. Nyt saan kulkea edes vapaasti ja nauttia edes jotenkin elämästä .
N.53v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos katsoo tarkemmin mitä ne keikat ja muut ovat, ei niissä ole mitään kiinnostavaa kaikille. Muuallakin on elämää, aiheita, videoita, kiinnostuksia, pieniä ilon aiheita ja suuriakin. Miten elämää voisi järjestää paremmaksi, niin että voisit paremmin itse. Olisi parempia tuntemuksia. Onko ala hankala, vaativa tai jopa väärä.
Hitsi, itse asun Tampereella ja joka ilta olisi käytännössä joku hyvä keikka. Ärsyttää kun ei tule silti käytyä kuin ehkä parin viikon välein.
Aika usein sitten käyt niissä. Ehkä olet muu vastaaja kuin ap? Kaikki pitävät eri asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tolla asenteella voi kivaa olla eikä ikinä tullakaan.
etkö keksimällä keksi MITÄÄN positiivista asiaa mistä olla kiitollinen?!
ulkosuomalaisena jaksan ihmetellä tätä jatkuvaa valitusta..huh huh.,
Tähän aikaaan vuodesta suosittelen pitkää pinnaa, kevät masennus vetää osan suomalaisista melkein psykoottisen masentuneiks, kyllä ne siitä kohta taas tokenee
Sama fiilis muuten paitsi ei ole miestä kotona möllöttämässä vaan täälläkin saa olla aina yksin.
Vierailija kirjoitti:
Voi teitä hassuja. Elämähän alkaa vasta 5-kymppisenä! Tietenkin tuossa vaiheessa jokainen viikko tuntuu vuosikymmeneltä, mutta on pitempi. Koettakaa kestää.
P.S. Missä asut, etsin sulle jonkun keikan?
Päinvastoin! Aikahan kuluu nykyään niin nopeaa että ennemminkin se vuosikymmen hujahtaa viikossa. Just oli joulu ankeuksineen ja nyt onkin jo yksinäinen ystävänpäivä ja pian alkaa tylsä talviloma.
/s
Vierailija kirjoitti:
Ei tolla asenteella voi kivaa olla eikä ikinä tullakaan.
etkö keksimällä keksi MITÄÄN positiivista asiaa mistä olla kiitollinen?!
ulkosuomalaisena jaksan ihmetellä tätä jatkuvaa valitusta..huh huh.,
🤔🤔 itse olet paennut. Hannari.
Mitään tulevaisuudentoivoa ei ole niin kauan kuin f a s ssaripersuja liikkuu maanpäällä. Vain vainoja, nälkää, kurjuutta ja kuolemaa.
Ap:n teksti olisi voinut olla mun kirjoittama. Erona minulla se että rahaa ei ole matkustaa. Lisäksi on iäkäs isä jolla tod näk (alkava) muistisairaus, mutta kieltää sen tyystin. Fyysisesti vielä hyvässä kunnossa ikäisekseen, mutta se muisti ei ihan pelaa. Ei myöskään itse edes yritä hoitaa asioista tai selvittää mitään, vaan nakittaa ne minulle.
En jaksa enää.
Yhteishaku on tulossa, mene opiskelemaan.