Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Minulla on ole yhden yhtä omaista, jonka kanssa voisin olla tekemisissä, ei enää kavereita koska minua ei kiinnosta, puoliso ei ymmärrä
14.02.2024 |
Traumatausta, lasinen lapsuus, elämän pettymykset ja nyt alkaa kasetti hajota 43-vuotiaana. Puoliso ei ymmärrä, tai ymmärtää pinnallisesti, mutta ei osaa tukea. Enkä minä tiedä miten tässä pitäisi tukea koska ei tämä ole hoitosuhde. Olen yksinäinen, voi hyvänen aika olen yksin tässä maailmassa. Kaverit on jääneet 10 vuoden taakse, en vain jaksanut enää. Olen lisäksi köyhä, koko ajan rahat vähissä kun palkka on niin paska. Ei ole vara tehdä mitään, kädestä suuhun ja sitten odotellaan kuukausi seuraavaa palkkaa, Seuraan omaa elämääni kuin ulkopuolinen ja odotan että milloin hajoaa. Terapiat ja lääkkeet on kokeiltu. Nyt alkaa mieleen hiipiä karmeita ajatuksia, tosin vain välähdyksinä. Että olisiko helpompi vaan.. en edes viitsi sanoa sitä sanaa.
Avauduin nyt tässä.
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Mulla aika samaa, mutta ei ole miestä. Yksi kaveri on jonka kanssa joskus käydään syömässä. Sisaruksia olisi mutta kaikki olemme jotenkin rikkinäisiä, minä kaiketi se vammaisin eikä olla enää tekemisissä, kun aiheutamme toisillemme vaan pahaa mieltä.
Kissani olivat suurin lohtuni ja niiden avulla jaksoin elämää, huolehtia niistä ja itsestäni. Rakastin niitä enemmän kuin mitään, mutta nekin ovat poissa, kuolivat marras ja joulukuussa. Nyt on vain tyhjä syli ja raastava ylsinäisyys. Ei mulla kyllä ole oikein sanottavaakaan enää kenellekkään, paha olo vain.
Pärjäile sinäkin, voimia. Paha mieli puolestasi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla aika samaa, mutta ei ole miestä. Yksi kaveri on jonka kanssa joskus käydään syömässä. Sisaruksia olisi mutta kaikki olemme jotenkin rikkinäisiä, minä kaiketi se vammaisin eikä olla enää tekemisissä, kun aiheutamme toisillemme vaan pahaa mieltä.
Kissani olivat suurin lohtuni ja niiden avulla jaksoin elämää, huolehtia niistä ja itsestäni. Rakastin niitä enemmän kuin mitään, mutta nekin ovat poissa, kuolivat marras ja joulukuussa. Nyt on vain tyhjä syli ja raastava ylsinäisyys. Ei mulla kyllä ole oikein sanottavaakaan enää kenellekkään, paha olo vain.
Aah, okei.. Ketju on kuin onkin naisia vihaavan tontun väsäämä. Sori. 40 vuoden ikä ei tarkoita sitä että naisen täytyisi hypätä kaivoon,vaikka olisikin jäänyt lapsettomaksi tai ilman miestä.
Hän oli eri henkilö kuin ap.
ap
Voiko kysyä itseltä joskus kysymyksiä. Onko kumppani oikea, toimiiko kommunikaatio. Miksi haluat kumppanin jolla ei ole mitään psykologisia taitoja tai kykyä ymmärtää. Onko lämmin vai kylmä. Onko kaksin hyvä, yksin vai eri ihmisen kanssa. En halua puuttua muiden suhteisiin, jokainen saa pitää kumppaninsa tietenkin jos haluaa ja kummastakin tuntuu siltä. Joillakin elämä paranee erikseen, joillakin yhdessä - itse koen että itsekseen joskus virkistyy. Mikä auttaa ja lohduttaa ylipäänsä, helpottaa.
Onko elämässä muita mahdollisuuksia kuin ne pienipalkka-alat, voiko sen ohessa kokeilla toimiiko joku muu (jos vähentää tunteja), voiko jotain valmistaa pikkuhiljaa ja kehittää, tai myydä muiden tuotteita - tilata jostain. Tutkia mitä uutta saisi. Entä kielitaidon opettelu tai harraste, kiinnostuksen aiheet. Kun keksii. Vai joku harrastusryhmä netissä, messutapahtuma tai ryhmien ulkopuolella. Vai haluaako rentoutua enemmän tai pitääkö odottaa kevättä, viekö työ voimia liikaa. Toimiiko asuinpaikka ja alue vai ei. Missä asui kun oli onnellisempi. Mitä silloin ajatteli. Mistä voisi vielä haaveilla, pieniä asioita tai mitä löydettävää olisi. Mikä maisema ilahduttaa.
Onko sukulaisia elossa? Onko joku aktiivisempi sukulainen. Serkku, täti, äiti, mitään. Entä muut paikat joissa on ihmisiä liikkeellä ja on turvallista.
Vierailija kirjoitti:
Voiko kysyä itseltä joskus kysymyksiä. Onko kumppani oikea, toimiiko kommunikaatio. Miksi haluat kumppanin jolla ei ole mitään psykologisia taitoja tai kykyä ymmärtää. Onko lämmin vai kylmä. Onko kaksin hyvä, yksin vai eri ihmisen kanssa. En halua puuttua muiden suhteisiin, jokainen saa pitää kumppaninsa tietenkin jos haluaa ja kummastakin tuntuu siltä. Joillakin elämä paranee erikseen, joillakin yhdessä - itse koen että itsekseen joskus virkistyy. Mikä auttaa ja lohduttaa ylipäänsä, helpottaa.
Onko elämässä muita mahdollisuuksia kuin ne pienipalkka-alat, voiko sen ohessa kokeilla toimiiko joku muu (jos vähentää tunteja), voiko jotain valmistaa pikkuhiljaa ja kehittää, tai myydä muiden tuotteita - tilata jostain. Tutkia mitä uutta saisi. Entä kielitaidon opettelu tai harraste, kiinnostuksen aiheet. Kun keksii. Vai joku harrastusryhmä netissä, messutapahtuma tai ryhmien ulkopuolella. Vai haluaako rentoutua enemmän tai pitääkö odottaa
Masentunut ihminen ei tällaiseen pysty. Se vaan on niin. Aloitus on masentuneen ihmisen kirjoittama, joka miettii itsemurhaa. Valoja päälle, vaikka hyvää tarkoitatkin.
-ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko sukulaisia elossa? Onko joku aktiivisempi sukulainen. Serkku, täti, äiti, mitään. Entä muut paikat joissa on ihmisiä liikkeellä ja on turvallista.
On, mutta aktiiviset sukulaiset ei halua pitää yhteyttä koska olen sen suvun mustan lampaan lapsi ja minut luokiteltiin samaan kategoriaan jo lapsena. Asenne on ylimielisen säälivä, eikä minulle lähetetä koskaan mitään kutsuja minnekään, ei synttärikortteja lapsena, ei mitään. Ja kaikkein surullisinta tässä on, että minä lähetin.
Mutta mitäs noista. Paska on paska. Nimittäin minä. En kai niitä kortteja edes ansainnut.
ap
lähtisin ehkä miettimään itsensä parantamista henkisesti, lue kirjaston psykologia kirjoja. keski iän kriisi ja lapsuuden kaikki traumat ,iskee samaan aikaan. monella sama juttu. läheisriippuvuus kirjat, voi avata omia tunteita. rukoile,lue raamattua. harmi että keski-ikäisten keskusteluryhmiä ei ole.
netissä on narsismi ja jotain ihmissuhde videoita youtubessa.toisten elämän mietteitä.jos löytyisi jotain kosketuspintaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopetan avautumisen nyt tähän. Kiitos tsempeistä. En vastaile enää kun pitää ottaa unilääke ja alkaa nukkumaan. Onhan kello jo kahdeksan.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla aika samaa, mutta ei ole miestä. Yksi kaveri on jonka kanssa joskus käydään syömässä. Sisaruksia olisi mutta kaikki olemme jotenkin rikkinäisiä, minä kaiketi se vammaisin eikä olla enää tekemisissä, kun aiheutamme toisillemme vaan pahaa mieltä.
Kissani olivat suurin lohtuni ja niiden avulla jaksoin elämää, huolehtia niistä ja itsestäni. Rakastin niitä enemmän kuin mitään, mutta nekin ovat poissa, kuolivat marras ja joulukuussa. Nyt on vain tyhjä syli ja raastava ylsinäisyys. Ei mulla kyllä ole oikein sanottavaakaan enää kenellekkään, paha olo vain.
Pärjäile sinäkin, voimia. Paha mieli puolestasi.
ap
Kiitos, paljon voimia sinulle. Ja kiitos, että teit tämän ketjun. Tuntui hyvältä, että te jotkut ihmiset siellä luitte viestini ja lähetitte halin ja voimia. Kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmm.. No nuo itsesyytösajatukset eivät ainakaan auta. Ne taitavatkin juontua nuoruudestasi. Eli syyttävä osapuoli sai sinut ajattelemaan tarkoituksella niin, ja saivat siitä jollain sairaalla tavalla mielihyvää. Mutta ne eivät ole sinun ajatuksiasi. Ne on syötetty sinulle aivopesulla ja tiedän että niistä on todella vaikeaa päästä eroon. Aina kun koet pahaa mieltä ja itsesyytöstä: mieti ettei ne ole sinusta lähtöisin, eli paha olosi ei ole sinun syysi.
Vierailija kirjoitti:
En näköjään osaa enää kirjoittaakaan, otsikossa piti olla "ei ole yhden yhtä omaista".a
ap
Oletko humalassa?
Alue: Aihe vapaa
No kuka niin sanoi?Eihän se olekaan, mutta merkityksellisten ihmissuhteiden puute on.