Mitä vanhemmaksi tulen sitä vähemmän haluan olla ihmisten kanssa tekemisessä
Olen introvertti mutta puhelias tarvittaessa. Olen ollut myös aina kova jännittämään. Ja tarkemmin kun miettii niin kyläilyt yms vie lähinnä energiaa.
Tosin todella harva ihminen tuntuu sellaiselta johon oikeasti haluaisi tutustua. Eli samanhenkisiä ei oikein löydy.
Lapsuuden kodissa riideltiin jatkuvasti sillä kaikki muut sisarukset ja vanhemmat hirveän kovapäisiä ja äänekkäitä.
Muita?
Kommentit (23)
Meil on kaksi asuntoa: kaupungissa toinen, 150km:n päässä maalla toinen. Ollaan eläkkeellä ja molemmat harrastaa omiaan ja yhteisestikin. Jotenkin nautin suunnattomasti yksin olosta, vaikka viihdytään yhdessäkin tosi hyvin. Moni ihmettelee käykö mulla vieraita, soittelenko sukulaisille yms jos olen pari päivää yksinäni maalla. No en tosiaan näe ketään, en soittele vaan nautin...
Ap. Muitakin siis löytyy. Olen jotenkin yrittänyt sopeutua ja kokenut että olen viallinen.
Mutta sopeutumisessa vain hukkaa itsensä. Pitäisi siis hyväksyä itsensä eikä ihmetellä etten ole sellainen kuin yhteiskunnan normit vaativat.