Enkö koe lapseni kasvua?

se sitten menee aika pitkälti ohi, jos lapsen hoitopäivät on 10-tuntisia ja lapsi on reippaasti alle 2-vuotias.

Pikkuiselle 8-9 tunnin hoitopäivät ovat täyttä työtä, iso osa valveillaoloajasta. No realiteetti on kai, että pakko mikä pakko käydä töissä ja ansaita rahaa.

Lapsi on hoidossa 8 h. Siinä ajassa nukkuu, kakkaa, ja syö. Samat leikit jatkuu kotona.

Meistä on ollu lähinnä upea juttu lapselle toi hoitopaikka! Kyllä sinne vie kun lapsi tykkää olla. Tuttu paikka, tuttu porukka, kivoja puuhia. Meillä hoito on pelkkää plussaa!



Jännä miten tässä menettää lapsen kasvun.. Entä ne äidit jokka on menny pellolta synnyttään ja takasin töihin, tai 70- luvulla 2 kk ikäsen hoitoon vieminen? :D



En tiedä miten paljon te olette lapsenne kanssa kun kerran minä tässä menetän näin lapseni kehityksen, mutta musta tää on ihan hyvä ja toimiva asia.



Ap

Ihan sama rytmi on kotona.



Hoitopaikka on sopinut kanssamme että jos lapsi ei jaksa LEIKKIÄ muiden kanssa, niin laitetaan nukkumaan. Kertaakaan ei ole tosin laitettu, lapsi on ollu pirteä ja jaksanu leikkiä.



Ap

No hyvä jos olette tyytyväisiä ja lapsikin on, itseäni hirvittää hoito/työrumba sitten kun hoitovapaa on ohi.

menneitä aikoja tähän päivään?



Totta kai menetät joka päivä sen kahdeksan tuntia lapsesi elämästä. Jos ajatellaan, että lapsi nukkuu 10-11 tunnin yöunet, niin ei siihen kovin paljon jää valveillaoloaikaa kotiin arkena, 11 tuntia unta, 8 tuntia tarhassa 5 tuntia hereillä kotona. Ja niistäkin tunneista osa menee matkustamiseen sinne tarhaan, pukemiseen jne ihan perusjuttuihin.



Tietysti elämässä tulee tilanteita, että lapsi on pakko viedä hoitoon jo ihan pienenä, mutta minusta ei voida verrata tilannetta, jossa lapsi kokopäivähoidossa ja sitten kotihoidossa olevaa lasta. Meillä ei ollut tv:tä, eikä tietokonetta kotona kotiäitivuosinani, joten todellakin olin lasten kanssa ja täysillä mukana heidän kasvussaan.

Lyhyt hoitopäivä ja oma työaika pitävät tässä tapauksessa äidin järjissään ja onnellisena sinä aikana, jonka viettää lastensa kanssa (n. 6h arkisin).

todellisuudessa on typerää (rahapula on eriasia)viedä pieni hoitoon, kun nykypäivänä ei ole pakko. Miksi vertaat entisaikoihin? Moni asia on muuttunut ja nykyään vauvojen ei onneksi tarvitse joutua laitokseen.

ensimmäisiä vuosia jaksa olla hänen kanssaan?

Lapsi on hoidossa 7,5 tuntia. Tästä ajasta hän nukkuu 2-2,5 tuntia eli aktiiviaikaa jää 5 tuntia. Siitä ajasta hän syö kolme ateriaa (aamupuuro, lounas ja välipala), ulkoilee 2-3 tuntia. Käy joinakin päivinä pari tuntia kerhossa kuten tekisi kotona ollessakin. Hoitaja kertoo jos jotain uutta on ilmennyt.



Meillä on aikaa aamut, illat, viikonloput ja runsaat lomat (töissä kunnalla - reilusti enemmän lomaa kuin yksityisillä eli 38 arkipäivää vuodessa joita ei siis vähennä lauantait).

Pikkuisen eri asia viedä hoitoon



vuoden vanha TAI

kolmevuotias



Miten typeriä argumentteja täällä!!

Alle 3-vuotiasta ja kouluun menevää on turha edes verrata pösilö!

Vierailija:

Alle 3-vuotiasta ja kouluun menevää on turha edes verrata pösilö!

Miten täällä aina on näitä ääripäitä:



10kk iässä lapsensa hoitoon raahaavia tai



työttömiä työtä vieroksuvia, jotka eristävät lapsensa lapsiryhmästä ja eka kontakti lapsiryhmään on eskarissa/koulussa



miten olisi jotain siltä väliltä?

Alle 3-vuotiaalle on paras olla kotona , kun taas yli 3-vuotias nauttii muiden lasten seurasta. Ei ne 9kuiset hoidosta nauti. Siellä itkevät raukat.

en ollut kotona itseni takia, vaan lasteni tähden. Halusin turvata heille kiireettömät ensivuodet, huolehtien itse heidän kasvatuksestaan ja tarjoten heille parhaan paikan maailmassa tälle kasvulle: kodin.



Lapsen kasvaessa hän tarvitsee yhä enemmän myös toisten ihmisten seuraa. Lapset siirtyivät päivähoitoon ollessaan tarpeeksi vanhoja hyötyäkseen toisten seurasta.



Olen lasteni äiti ikuisesti. Tulee tietää milloin olla läsnä enemmän ja milloin lapsi alkaa kaivata muutakin kuin kodin ympyröitä. En usko, että kukaan voi sanoa, että vuoden ikäinen hyötyy päivähoidosta jotenkin. Kouluun en ole menossa lasteni kanssa, uskon, että kotivuosien aikana saavutettu luottamus ja itsevarmuus kantavat sen ajan ilman äitiäkin.

Mikä sopii toiselle, ei välttämättä ole hyvä toiselle. Ei ole olemassa yhtä ainoaa autuaaksi tekevää totuutta.

Esikoinen meni hoitoon vasta vähän yli 4-vuotiaana.

Kyllä viidessä tunnissa ehtii tehdä ja nähdä aivan tarpeeksi, joinain päivinä ehkä liikaakin...

Kotihoidon tuki loppuu ihan perustellusti 3-vuotiaana. Keskimäärin kolmevuotias on henkisesti kypsä ja halukas leikkimään muiden lasten kanssa ja jopa kaipaa lapsiseuraa. 3-vuotias pystyy käsittämään, että hoitopäivän loputtua äiti/isä hakee hänet.



Säälittää vuoden vanhana hotioon raahatut,m utta myös yli 3-vuotiaat, joilla ei ole leikkiseuraa ja " kuivuvat" päivästä toiseen äitinsä kanssa. Ei sekään ole normaalia, että lapsi eristetään muista lapsista. Eli haloo, ei aina näitä ylilyöntejä!!!