Traumasuhteen huonostipitelijä

Olen lukenut paljon kiintymyssuhteista ajauduttuani vuoristorataan, missä en erota totuutta tarusta. Korkeita huippuja ja syviä kuiluja, kuinka kuluttavaa. Olen yrittänyt ymmärtää itseäni ja jopa miestä, vaikka tiedän ettei tuosta käytöksestä pääse eroon kuin päättämällä suhteen. Kunpa se olisikin helposti tehty... 

Mitä liikkuu tämän traumanvetäjän päässä? Onko hän tyytyväinen luomaansa kaaokseen ja nauttiiko siitä, kun toinen on polvillaan. Vai huomaako edes toimintatavassaan mitään väärää? Toistuuko sama henkilön jokaisessa suhteessa vaiko vain niiden kanssa, jotka ovat kiintyneet ristiriitaisesti? Kokemuksia tai mielipiteitä?