Minä vuonna elämä on taas normaalia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma elämä palaa normaaliksi 2,5 vuoden päästä kun mies valmistuu. Ainakin toivottavasti. Sen verran tiukkaa on ollut kitkutella pelkästään minun palkalla. Toki opintolainaa saa maksella sitten takaisin, mutta ehkäpä uudesta työstä jää jotain käteenkin.

Me oltiin kitkuteltu molempien opiskelut, urien alkuunsaamiset, raskaudet, vauvavuodet ja vähätuloiset vanhempainvapaat. Sitten tuli 2022. Nyt talous menee normaalia rataa mutta tunnen hirveän huonoa omaatuntoa kun ostin lapselle kalliin pyörän enkä sillä rahalla hernekeittoa ja bensaa varastoon pahan päivän varalle.

ap

Joo on kitkuteltu mekin ennenkin, 4 lasta löytyy. Tuohon koulutukseen on hakenut viimeiset 10v, ja kun vihdoin sain haluamansa opiskelupaikan, niin pakkohan se oli ottaa vastaan, vaikka talous ei juuri nyt olisi sitä millään sallinut.

Jospa yritetään tehdä hyvä ja parempi, inhimillisempi maailma. Se alkaa tiedostamisesta ja keskustelu on hyvä. Ettei ihmisillä olisi niin vaikeaa.

Elämä on normaalia nyt.

Eiköhän ne ajat ole mennyttä. Olen alle 30v ja elämä on ollut tätä aina. Lähiaikoina pahentunut mutta tämä on globaali ongelma ja ilmiö. 

 

Koko oma aikuisikäni on ollut kilpailua työpaikoista ja työtehtävistä vaikka kävin yliopiston ja valmistuin ns. työllistävältä alalta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on normaalia elämää ja miksi?

Sellainen että voi rakentaa tulevaisuutta ilman pelkoa. Uskaltaa luottaa ettei mitään kamalaa tapahdu lähivuosien aikana, keskittyä vain normaaliin elämään tässä päivässä.

Tuollaisen tunteen saavuttaminen on varmaankin kiinni enemmänkin henkilökohtaisesta suhtautumistavasta asioihin kuin mistään varsinaisesta realistisesta maailmantilanteesta. Tuollaisen suhtautumisen voinee omaksua nykyään yhtä hyvin kuin ennenkin, ellei jopa paremmin.

Tuollainen asenne on tuskin koskaan ollut kriittisesti perusteltavampaa omaksua kuin nytkään.

Vierailija kirjoitti: Aloittajalle on vaikea vastata mitään lohduttavaa ja lupaavaa. Vuosi 2020 muutti kaiken, nyt kun lukee lehtiä ja uutisia kaikkialta maailmasta, näyttää vain siltä että olemme matkalla kohti entistä suurempia vaikeuksia ja murheita.

En suosittelisi jättäytymään lehtien varaan, vaan etsimään you tubesta vastapainoa "pelkopornolle" tai ainakin joillekin hallitseville narratiiveille. Todella moni tekee nykyään näin. Aletaan ymmärtää, että onnettomuuden ja ilmastodystopian uutisoinnissa on jokin koira haudattuna, samoin monen muun nähtävän ilmiön kohdalla ja lähdetään etsimään täydentävää näkökulmaa. Jotkut voivat muuttaa hyvinkin pitkälle uutistottumuksiaan tai sitä, millaisia keskusteluja seuraavat. Suosittelen, koska oma vointi voi tuota kautta parantua kun tajuaa että elämme informaatiosodan aikaa jossa kuluttajan oma aktiivisuus on tekijä x. Tieto on valitettavasti nyt politisoitunutta valtaa.

Kannattaa olla utelias ja koettaa nähdä sellaisia toistuvia malleja, jotka sulkevat pois muita tulkintoja, arvoja tai ääniä. Huolestua siitä, jos jossain käytetään sanaa disinformaatio. Meillä on täysi oikeus rakentaa edelleen käsitys maailmasta haluamistamme lähteistä, vaikka kirjoja lukemalla. Ahdistus, pelko, syyllisyys ja vastaavat voivat olla keinoja hallita ja näitä tunteita voidaan ruokkia tarkoituksellisesti. Ei kannata ainakaan olla enää naiivi sen suhteen, mitä eteemme kannetaan, siis miksi ne ovat juuri tietynlaisia aiheita tai näkökulmia. Tuota kutsutaan mediakriittisyydeksi ja kai sitä hetki sitten pidettiin vielä kansalaistaitona. Mikään sisältö ei ole vapautettu tästä arvioinnista, siis arvostelun yläpuolella, vaikka sellaista saatettaisiin halutakin erilaisin keinoin.

2030 kun tämä helvetillinen vuosikymmen on ohi

Elämä on ihan normaalia juuri nyt. Menneisyydessä ei voi elää, eikä tulevaisuudessa. Teet tästä hetkestä parhaan mahdollisen. Hyvät ajat ovat tässä ja nyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on normaalia elämää ja miksi?

Sellainen että voi rakentaa tulevaisuutta ilman pelkoa. Uskaltaa luottaa ettei mitään kamalaa tapahdu lähivuosien aikana, keskittyä vain normaaliin elämään tässä päivässä.

Ei ikinä. Tuollainen olisi utopiaa. Elämään sisältyy aina ennalta odottamattomia riskejä. Kyse on siitä, aiotko elää täysillä siitä välittämättä.

Vierailija kirjoitti:

In the year 2000

In the year 2525

If man is still alive

If woman can survive

They may find

Ei mikään palaa ennalleen. Siirrymme näinä vuosikymmeninä uuteen aikaan ja totta kai se on pelottavaa kun vanha murtuu ja sortuu silmien edessä. Mutta vähitellen uuteen. Joskus 2060-luvulla on jo aivan uskomattoman ihanaa. Luodaan vaan yhdessä.

Ai mitä hyvää elämää? En ole sellaista nähnyt kuin pätkittäin, päivän tai parin pätkinä. Synnyin 1965. 

Silloin pienenä pelkäsin Neuvostoliittoa, sitten öljykriisiä, vähän myöhemmin ydinsotaa ja risteilyohjuksia, sitten AIDSia, sitten tentissä reputtamista tai irtisanomista tai devalvaatiota kunnes liityttiin Euroon ja sen jälkeen en ehtinyt pelätä mitään kun oli pienet lapset hoidettavina. Nyt pelkään syöpää, koska näytteessä oli outoja soluja ja muuta en sitten jaksa pelätäkään enää koskaan, paitsi tietenkin sitä, että aikuisille lapsille sattuu jotain ikävää.

Elämä on hyvä, jos sulla on joku tai jokin, jota rakastaa.

Ihan tätä samaa ajattelin tänään. Lapsi on 22 ja ei ole normaalia maailman aikaa saanut elää. Korona, sodanuhka, taloudellinen epävarmuusmuistan ajan, kuinka aamulla uutisotsikoissa oli missien törttöilyä ja liikenneonnettomuuksia ja kuninkaallisia. Nyt henkeä pidätellen avaat uutiset aamulla, mitä kaikkea pahaa onkaan voinut nukkuessa tapahtua.

Tervetuloa aikuisuuteen. Se on tätä kunnes kuolo korjaa. Keskity hetkeen äläkä haikaile menneitä, joita ei enää ole, tai tulevia, jotka on hämärän peitossa.

Hyvät ajat on takana ja hyvin pian tämä kaikki loppuu ydinsotaan.

Olen pahoillani. Elämä ei ikinä tule olemaan samaa kuin ennen oli.

Ap:n elämä ei kai tule olemaan ikinä normaalia. Muilla se voi olla normaalia vaikka juuri nyt. Kaikki pelot ovat ihan omassa päässä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on normaalia elämää ja miksi?

Sellainen että voi rakentaa tulevaisuutta ilman pelkoa. Uskaltaa luottaa ettei mitään kamalaa tapahdu lähivuosien aikana, keskittyä vain normaaliin elämään tässä päivässä.

Ei ikinä. Tuollainen olisi utopiaa. Elämään sisältyy aina ennalta odottamattomia riskejä. Kyse on siitä, aiotko elää täysillä siitä välittämättä.

Juuri näinhän se on aina ollut tähänkin asti.

Vierailija kirjoitti: Aloittajalle on vaikea vastata mitään lohduttavaa ja lupaavaa. Vuosi 2020 muutti kaiken, nyt kun lukee lehtiä ja uutisia kaikkialta maailmasta, näyttää vain siltä että olemme matkalla kohti entistä suurempia vaikeuksia ja murheita.

Sanoisin että kohti valtavia haasteita.

Ihmisistä itsestään riippuu miten ne sitten taklaavat. Riittääkö viisautta vai jatkuuko minäminäminäminämuistaviis.

Jos niin, niin ei hyvältä näytä.

Pitäisi tapahtua suuri muutos ihmiskunnan arvoissa ja ajatttelussa.  Onko se mahdollista..... niinpä.....

Kyllä se sille vahvasti näyttää että kuilun pohjalle on romahdettava ennenkuin edes kenties joidenkin silmät aukenevat.

Itse en ihmiseen usko. Ihmisellä on ollut pari kolmesataa tuhatta vuotta aikaa kehittyä ja viisastua.

Mitä on tapahtunut? Ei paljon toivoa anna.

Oma arvaukseni on että ihminen tuhoaa itse itsensä ja elinympäristönsä. Ehkä niin on tarkoitettukin. Maan päältä on kadonnut muitakin kokeiluja jotka on huonoksi havaittu.

Jos suoraan sanotaan en kyllä sure.

Vierailija kirjoitti:

Sanokaa rehellinen mielipide, miltä te uskotte Suomen näyttävän 5 vuoden päästä?

ap

Oikeiston tuhoama. Etsikää Youtubesta videoita vaikkapa Seattlen tilanteesta USAssa. Siinä on se tosi kokoomuslainen haaveonnela.