Minä vuonna elämä on taas normaalia?

Mikä on normaalia elämää ja miksi?

Vierailija kirjoitti:

Mikä on normaalia elämää ja miksi?

Sellainen että voi rakentaa tulevaisuutta ilman pelkoa. Uskaltaa luottaa ettei mitään kamalaa tapahdu lähivuosien aikana, keskittyä vain normaaliin elämään tässä päivässä.

Ei koskaan enää. 

Jos vaikka olisikin, niin kaikki asiat -mielensä pahoitetaan- ja sitten kaikki on huonosti. 

Kaipaan menneitä aikoja, kun ihmiset eivät olleet niin valittavia, tiedostavia ja herkkähipiäisiä joka ikisestä asiasta. 

In the year 2000

Mikäs tässä elämåss nyt on vialla? Rahaa riittää, töitä riittää, lapset voi hyvin ja rakas mussukka on tukena ja turvana vierellä.

Ei ikinä enää. Ainoa mahdollisuus normaaliuteen olisi täysromahdus jonka jälkeen olisi pakko miettiä oikeasti asioita ja hyväksyä todellisuus sellaisena kuin se on. Nykyään on niin paljon luonnotonta kuten vaikkapa some jota ihmisen aivot eivät kykene käsittelemään että jälki on kamalaa. Lisäksi ihmisillä on aikaa ja rahaa kaikenlaiseen omituiseen.

Aloittajalle on vaikea vastata mitään lohduttavaa ja lupaavaa. Vuosi 2020 muutti kaiken, nyt kun lukee lehtiä ja uutisia kaikkialta maailmasta, näyttää vain siltä että olemme matkalla kohti entistä suurempia vaikeuksia ja murheita.

Vuonna 0, kun kaikki alkaa taas alusta.

Ei se tästä paremmaksi muutu. Tai "vaikka paremmaksi kaikki muuttuu, silti hyväksi ei milloinkaan".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on normaalia elämää ja miksi?

Sellainen että voi rakentaa tulevaisuutta ilman pelkoa. Uskaltaa luottaa ettei mitään kamalaa tapahdu lähivuosien aikana, keskittyä vain normaaliin elämään tässä päivässä.

Sitten kun ihmiskunta lakkaa hakkaamasta päätä seinään eli olematta muutosvastainen ja valehtelevan kieroutunut ja alkaa suuntautua tulevaisuuden rakentavan yhteiskuntajärjestelmän malliin mitä HUOM kapitalismi ei ole. Sosialismissa tunnollinen ihminen on arvostettu, kapitalismissa taas se ketä osaa vääristellä ja manipuloida eniten rahaa vastaan.

Tämä on vain minun mielipiteeni asiasta.

Oma elämä palaa normaaliksi 2,5 vuoden päästä kun mies valmistuu. Ainakin toivottavasti. Sen verran tiukkaa on ollut kitkutella pelkästään minun palkalla. Toki opintolainaa saa maksella sitten takaisin, mutta ehkäpä uudesta työstä jää jotain käteenkin.

Eikö se nyt ole? Aika lähellä kuitenkin.

On uusi normaali. Ja se voi olla parempikin, kun sen tekee kaikille hyväksi. :) Ne huonot toimimattomat jutut eivät toimineetkaan.

Tuntuu niin epäreilulta. Minulla on juuri nyt pienet lapset, pitäisi jaksaa kasvatta heitä. Opettaa uimaan, pyöräilemään, olemaan ihminen, lukemaan ja laskemaan. Ostaa isompi asunto, huolehtia siitä miten rahat riittää lapsiperhe-elämän pyörittämiseen. Sen sijaan on niin paljon isommat murheet mielessä ja vain itken kun katson näitä maailman tärkeimpiä aarteitani täällä kotona. Tämä aika on niin lyhyt ja pelko vie sen kaiken.

ap

Vierailija kirjoitti:

Oma elämä palaa normaaliksi 2,5 vuoden päästä kun mies valmistuu. Ainakin toivottavasti. Sen verran tiukkaa on ollut kitkutella pelkästään minun palkalla. Toki opintolainaa saa maksella sitten takaisin, mutta ehkäpä uudesta työstä jää jotain käteenkin.

Me oltiin kitkuteltu molempien opiskelut, urien alkuunsaamiset, raskaudet, vauvavuodet ja vähätuloiset vanhempainvapaat. Sitten tuli 2022. Nyt talous menee normaalia rataa mutta tunnen hirveän huonoa omaatuntoa kun ostin lapselle kalliin pyörän enkä sillä rahalla hernekeittoa ja bensaa varastoon pahan päivän varalle.

ap

Vierailija kirjoitti:

On uusi normaali. Ja se voi olla parempikin, kun sen tekee kaikille hyväksi. :) Ne huonot toimimattomat jutut eivät toimineetkaan.

Korona-aika tuntui tältä. Kun vain ei tarvitsisi pelätä hyökkäystä niin minkä tahansa muun voi kääntää näin. Jopa kaikki taloudelliset heikennykset.

Sanokaa rehellinen mielipide, miltä te uskotte Suomen näyttävän 5 vuoden päästä?

ap

Kannattaa keskittyä nykyhetkessä elämiseen, nauttia ja iloita niistä asioista, jotka on hyvin nyt. Tulevaisuudesta emme tiedä, saatat sairastua ja kuolla koska tahansa, silloin kaikki murehtimisesi tulevaisuudesta on ollut turhaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei ikinä enää. Ainoa mahdollisuus normaaliuteen olisi täysromahdus jonka jälkeen olisi pakko miettiä oikeasti asioita ja hyväksyä todellisuus sellaisena kuin se on. Nykyään on niin paljon luonnotonta kuten vaikkapa some jota ihmisen aivot eivät kykene käsittelemään että jälki on kamalaa. Lisäksi ihmisillä on aikaa ja rahaa kaikenlaiseen omituiseen.

Ei kaikilla ole ainakaan rahaa. Toisaalta en edes tiedä, mitä lähtisin rahalla tekemään jos sitä äkkiä tukun saisin. En ainakaan kuluttaisi hömpötyksiin. 

Sama tunne kyllä siitä, että ne joilla on kohtuumukavat tulot/vakaa elintaso eivät välttämättä murehdi, vaan nautiskelevat ja ihmettelevät monen huono-osaisemman valitusta. Siis kyllä se vauraus voi jollain tapaa sokeuttaa. Iso osa suomalaista joutuu kuitenkin elämään enempi vähempi penniä venyttäen. Osa tyytyväisempinä kuin toiset. 

En ole koskaan kuulunut keskiluokkaan niin on vaikea kaivata sieltä mitään aineellista mukavuutta. Ihan samantekevälle tuntuu. Se etu on kun on kasvanut vaatimattomissa oloissa.

Nuo muutamat menneet vuosikymmenet oli se poikkeus. Katsokaa historiaa taaksepäin: sotia, nälänhätää, tauteja, kärsimystä ja epävarmuutta. Kyllä saa tuntea itsensä onnekkaaksi, sain elää yli 40 vuotta maailmanhistorian tasaisinta aikaa. Nyt ei auta kuin muistella hyvällä ja pitää hatusta kiinni.