Uusperheen haasteet, kun toisella vain yksi lapsi
Pakko päästä purkamaan tätä ärsytystä. Minulla on kolme lasta ja uudella puolisollani yksi. Yhteenmuuton myötä on alkanut turhauttamaan se, että ainoana lapsena kasvanut on tietysti tottumaton jakamiseen. Omat lapseni antavat omastaan hänelle, ja hän ottaa kaiken mitä saa mutta omastaan ei varmasti anna. Tämä näkyy ihan perusasioissa, esimerkiksi syö lasteni karkit vaikka itsellä olisi isompi karkkipussi. Omat lapseni toki vapaaehtoisesti antavat, mutta ärsyttää se että vetää iloisena muiden karkit ja vielä yksin omat, eikä edes kiitä. Turhauttaa myös se, että ainoana lapsena ja ison suvun ympäröimänä on tottunut siihen että saa kaiken periksi pienellä mökötyksellä. Omille lapsilleni asetan normaaleja rajoja jotka joskus tuottavat lapsille pettymyksiä, mutta niiden kautta lapset oppivat eivätkä mene rikki. Olen yrittänyt keskustella rajojen tärkeydestä ja siitä, että lapsi ei voi päättää ja määritellä kaikkea. Ei siitä kuitenkaan apua ole. Varmasti uusperheessä on normaalia että eriävät kasvatustyylit aiheuttavat haasteita ja toivon että tämä ärsytys laantuisi joskus. Yritän myös ajatella positiivisen kautta ja mietin että omat lapseni ovat vilpittömän anteliaita ja ystävällisiä, sekä myös pärjääviä kun ei tule sitten aikuisena yllätyksenä se että maailma ei pyörikään heidän ympärillä.
Kommentit (14)
Mitä jos kiellät lapsiasi antamasta karkkeja ja käsket vanhempaansa puuttumaan mökötykseen jne.?
Miltähän tästä yhdestä tuntuu, kun hänen perheensä on kaapannut joku tuntematon toinen perhe. Ei enää mitään omaa rauhaa.
Miksi lapsen pitäisi jakaa omistaan? Olen opettanut omat lapseni siihen, että ei jaeta, muille ei tarvitse antaa, koska verottaja vie heiltä aikanaan ihan tarpeeksi. Lapsena saa pitää sen, minkä lahjaksi saa. Jakamista vaativat ne äidit, joilla ei itsellään ole varaa hankkia sitä, mitä lapsi haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Miksei voi vaan antaa niiden laatensa kasvaa ilman noita uusperhevirityksiä?
Tämä. Niin tämä. Voihan sitä seurustella ilman että sekoitetaan lasten elämä.
Luulen, että tuore uusperhe on se viimeinen olosuhde, joka motivoi lasta oppimaan jakamisen taitoa...
Tuo on perseestä. Vaikka miten yrittää luoda yhteisiä sääntöjä ja käytäntöjä jo ennen yhteenmuuttoa, kaikkea ei vaan mitenkään pysty ottamaan huomioon. Pieniä ja isompiakin ristiriitoja on vaan pakko sietää, jos uusperheessä haluaa elää.
Kertoo tarpeellisen ap:sta kun syyttää lasta tilanteesta. Lapsi on kaikista vähiten syyllinen mihinkään. Ap halusi isän lapsilleen mutta piru vie kun lapsi pilaa kuvitelmat..
Varmaan olisi ongelmia, vaikka puolisollasi olisi 3 lasta.
Olen tuollaisen uusperhelapsen äiti eli exällä on uusi perhe, minulla ei. Mieskumppanin kanssa olemme lapsivapaalla viikolla, emme asu yhdessä ja tämä on meille OK.
Isäviikolla annan lapsen matkaan surkeat vaatteet enkä yhtäkään lelua, puhelinkin on vanhaa mallia. Siellä kun pitää kaikki mahdollinen jakaa ja usein tavarat myös jäivät sinne. Kun en anna leluja mukaan, ei niitä tarvitse lainailla. Sama lempparihupparin tai talvitakin kanssa. Marraskuussa ostettu takki jäi samantien isän puolison pojalle, koska "se sopii Manulle paremmin" ja tilalle tuli liian pieni ja kulunut pusakka. No ostin uuden takin, mutta se päällä ei isälle enää saanut mennä, koska en aio vaatettaa uusperhettä. Miehelle laitoin viestinä kuvan sinne jääneestä takista ja ilmoitin, että tästä on kuitti ja kuva, takki on Leon - ei se silti ole palautunut.
Olen parempituloinen kuin exä, joten meillä on lapsen kanssa varaa reissata ja harrastaa. Se aiheuttaa kinaa, koska uusperheessä vain tämä yksi lapsi laskettelee ja lomailee Lapissa. Tasapuolisuuden vuoksi minun pitäisi ottaa vuorotellen sisarukset mukaan. Totesin, että eivät ole sisaruksia, en ota mukaan enkä maksa matkoja. Mies kielsi lähtemästä Lappiin, johon totesin, että tee lasu, on niitä pienemmistäkin asioista tehty kuin kivoista lomista.
Uusperheet pitäisi lailla kieltää. Minun lapseni oikeanlainen puolison lapsi vääränlainen. Tällaisia uusperheaikuisia on valitettavan paljon.
Tuo yhden kertoma on kyllä paksua, että äiti ei saisi matkustaa oman lapsensa kanssa, koska isän uuden puolison lapsi ei pääse mukaan. Tai että pitäisi ottaa sieltä lapsi mukaan. Tällaista en ole vielä kuullut, sen toki, että vanhempi ei matkusta oman lapsensa kanssa, jos vamhemmam kumppanin lapsella ei ole varaa tulla mukaan.
Noh, uusperheissä oppivat maailman eriarvoisuuteen jo pienestä pit
Vierailija kirjoitti:
Kertoo tarpeellisen ap:sta kun syyttää lasta tilanteesta. Lapsi on kaikista vähiten syyllinen mihinkään. Ap halusi isän lapsilleen mutta piru vie kun lapsi pilaa kuvitelmat..
En mielestäni ole syyttänyt lasta, vaan purkanut turhautumista tilanteesta jossa aikuiset eivät toimi oikein. Lapsen vikahan se ei ole että aikuiset eivät kykene kasvattamaan lasta vaan silottelevat kaikki mahdolliset asiat joista ikinä voisi tulla paha mieli. Ja tämä aikuisten toiminta aiheuttaa lapsessa käytöstäni joka minua ärsyttää, ja mielestäni se on ihan inhimillistä eikä tarkoita että lapsi olisi mielestäni syyllinen mihinkään.
-Ap
Kylläpä sitä ollaan hyveellisiä..valitettavasti kyllä lapset osaa olla vmäisiä. Turha jankuttaa, ettei lapsen vika..valitettavasti monesti on.
Miksei voi vaan antaa niiden laatensa kasvaa ilman noita uusperhevirityksiä?