Lue keskustelun säännöt.
Ihminen, jolla on täysin epärealistiset käsitykset omista kyvyistään - Mitä tehdä?
07.02.2024 |
Oletteko törmänneet tilanteeseen, jossa jollakin kaverilla tai esim. kollegalla on täysin ylimitoitut ja epärealistiset käsitykset omista kyvyistään? Miten suhtaudutte, mitä tällaisessa tilanteessa pitäisi sanoa vai ollako hiljaa vain?
Minulla on tiimissäni ihminen, joka on ns. hiukan raskas ja omintakeinen tyyppi, mutta ihan kumminkin juttuun tullaan. Hänellä ei ole alaltamme aiempaa työkokemusta (on tullut ensimmäiseen työpaikkaansa meille ja tänne jäänyt), eikä hänellä ole suoraan alalle koulutusta, jotain aiheeseen liittyviä opintoja kyllä.
Hiljattain eräässä koulutus- ja arviointitilanteessa selvisi, että hän pitää itseään aivan ylivertaisen ammattitaitoisena. Antoi itse itselleen kaikista osa-alueista parhaan mahdollisen arvosanan ja toi esiin useassa kohtaa, että kuinka "vahvuuteni nimenomaan on..." ja kaikki kollegat tietävät, että nimenomaan tuo ei ole hänen vahvuutensa, eikä hän tekijänä ole keskivertoa kummempi, ehkä sen allekin. Selviytyy ihan OK, mutta ei ole hyvä eikä erinomainen työntekijä.
Nyt sitten mietin, että kuinka voi aikuisella ihmisellä olla noin epärealistiset ja ylevät ajatukset omasta osaamisestaan? Ja pitäisikö tässä nyt esihenkilön tai kollegoiden sanoa jotakin?
Kommentit (25)
Eli lyhennettynä: ap:n kollega tekee työnsä hyvin, mutta ap:ta vituttaa kun kollega antoi itselleen ap:n mielestä liian hyvät arvosanat itsearvioinnissa.
Joten ap miettii nyt keinoja miten hän pääsisi nujertamaan kollegansa itsetunnon ja saisi hänet vähättelemään itseään. Kuten ap luultavasti itse aina tekee. "Ei minua varten tartte keittää."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä väliä. Niinhän meille aina toitotetaan sitä uskoa itseensä ja omiin kykyihinsä kaikenlaisen menestyksen edellytyksenä. Liika vaatimattomuus ei ole hyväksi varsinkaan työelämässä.
Juurihan oli iltaroskalehdissä kuinka joku "artisti" pahoitti mielensä aiheellisesta kritiikistä levyraadissa.
Ehkäpä oli hänenkin aikansa palata maan pinnalle sieltä hattarapilvilinnoistaan.
Niin tai näin. Kyllä tämä voi olla joissakin työpaikoissa ihan oikea ongelma, senhän näkee mm. hakemuksista. Joku näkee itsensä täysin päteväksi ilman mitään koulutusta opettajaksi, hoitajaksi ja milloin miksikin ammattilaiseksi.
Vaikea näihin on muuta sanoa kuin että pätevyysvaatimukset ovat nämä, vaatimukset nämä ja niitä noudatetaan.
Se on sitten oma stoorinsa, jos on jo onnistunut keplottelemaan itsensä sisään työpaikalle, esimerkiksi hakijoiden puuttumisen vuoksi, eikä esimies huolehdi pätevän hankkimisesta. Määräaikaisuuksiakin voidaan jatkaa ilman mitään koulutusta, ihme kyllä.
Ilmeisesti näistä on sitten levinnyt se käsitys, ettei koulutusta tarvita, voi olla aivan erinomainen ilman minkään valtakunnan pätevyyttä jne. Työnlaadusta sen näkee, onko ollut ymmärrystä vai vain kopiointia tai sen yritystä. Työpiste, laitos tai yritys siinä on se suurin häviäjä. Pätevät työkaverit vain stressantuvat ja mahdollisesti hakeutuvat muualle fiksumpaan työpaikkaan.
Muutenhan se sujuu, kun ei kommentoi oikein paljon mitään, mutta hankalaksi menee, jos tällainen täysin epärealistisilla kyvyillä varustettu ihminen onnistuu puhumaan itsensä projektia vetämään tai jopa esihenkilöasemaan. Usein nämä ihmiset esiintyvät ainakin pienen yleisön edessä mielellään erittäin itsevarmasti ja saattavat jopa yrittää napata valtaa siltä oikealta esihenkilöltä, jos ei olla tarkkoina.
Parhaita työntekijöitä ovat ne, joilla on realistiset käsitykset kyvyistään ja osaavat suoraan sanoa, jos eivät jotakin osaa tai jos jotakin osaavat. Nämä kaikessa erinomaiset ja itseään kehuvat tyypit eivät sitten loppujen lopuksi kuitenkaan tavallisessa työelämässä usein pärjää kovin hyvin. Monesti on muutakin ongelmaa, jos tuo megalomania on oikeinkin pahaa sorttia.