Ymmärrätkö, jos vanhemmat järjestelevät työaikansa niin, ettei 11-12v lapsen tarvitse olla yksin iltapäivisin, eikö tuon ikäisen

Jos on ainoa lapsi tai ainoa sen ikäinen joka ei ole päiväkodissa ja asutaan esim. jossain sivumalla, että niitä kavereita ei siinä lähellä ole, ymmärrän vanhempia hyvin. Kyllä varmasti SELVIÄÄ, mutta jos pakko ei ole (eli muiutenkin asian saa järjestettyä) miksi pitäisi?

En kyllä ymmärrä.  Me jätetään tuon ikäiset keskenään kahden viikon lomareissun ajaksikin.

Ymmärrän, jos on mahdollisuus järjestää. Toisten kustannuksilla ja työpaikalta erityisvaatimuksia vaatimalla en ymmärrä. 

Mulla on vapaat työajat ja haluan olla lapseni kanssa, kun hän on vielä lapsi. Eli mitä sitten?

Mun lapseni elämä ei ole mikään pärjäämiskilpailu.

Olin jo 8 vuotiaana 2 viikkoa yksin kotona kun äiti lähti jonkun miehen kanssa jonnekkin. Pärjäsin hyvin koska varastin kaupasta ruokaa ja kävin koulussa syömässä.

Mitä jos minä haluan ja pystyn järjestämään työaikani niin, että olen iltapäivisin lasteni kanssa - koska haluan viettää heidän kanssaan aikaa muutenkin kuin vain iltapalalla.

Vierailija kirjoitti:

En kyllä ymmärrä.  Me jätetään tuon ikäiset keskenään kahden viikon lomareissun ajaksikin.

Toivottavasti tämä oli provo, ei kai kukaan jätä tuonikäisiä yksin noin pitkäksi ajaksi???

9-10 -vuotiaana pelkäsin vielä olla yksin kotona iltapäivisin. 

Kolkko asumus ja ei sisaruksia. Meille hankittiin sitten iltapäiviksi mulle palkattu parikymppinen seuraksi. (Hän oli muualla aamupäivät töissä.)

Ymmärrä tai et, meillä on juuri näin. Itse teen keikkatyötä, ja otan vastaan vain sellaiset keikat, jotka sopivat miehen työvuoroihin niin ettei lapselle tuli yksinoloa kuin max tunti silloin tällöin.

Oudoksi on mennyt. Minä seitsemän vuotiaana hoidin 3-vuotiasta pikkusiskoani koulun jälkeen äitini mentyä työhön. Ja hyvin pärjättiin.

Ymmärrän jos vanhemmat haluavat tehdä noin lapsensa vuoksi. Suorastaan aika kiva juttu

MLL ohjeistaa ettei tuonikäinen saa olla yksin. Vasta yli 12-vuotias.

Se on ihan sama jos joku muu on hakenut 3-vuotiaana kaivosta ja lypsänyt lehmät mutta itse haluan olla lapseni elämässä läsnä. Haluan tietää miten päivä on mennyt, onko läksyt tehty/tarviiko apua ja kenen kanssa liikkuu ja mihin menee. Näin toimittu niin lapsipuolen kuin 3 oman lapsen kanssa

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, jos on mahdollisuus järjestää. Toisten kustannuksilla ja työpaikalta erityisvaatimuksia vaatimalla en ymmärrä. 

Tämä. On epäreilua, jos yksi ihminen saa tehdä koko ajan haluamaansa vuoroa ja muut joutuvat joustamaan.

Ei kai siinä mitään väärää ole, jos ei työntekoon vaikuta. Sitten jos muidenkin työhommat alkaa pyöriä yhden ihmisen vaatimuksien mukaan niin en ymmärrä. Itse olin pienenä yksin ekaluokasta alkaen. Pelkäsin kovasti noin 9 vuotiaaksi asti. Omat lapset on taas aina halunneet olla kotona yksin tai kaksin ja oikein odottivat, että kesäloma alkaa ja saavat olla kotona rauhassa koko päivän.

Vierailija kirjoitti:

Oudoksi on mennyt. Minä seitsemän vuotiaana hoidin 3-vuotiasta pikkusiskoani koulun jälkeen äitini mentyä työhön. Ja hyvin pärjättiin.

Ok, pistit paremmaksi.;) Mun eka kesäduuni oli tikkaripalkalla 8-vuotiaana hoitaa 5-vuotiasta pikkuveljeä. Ja sitä ennenkin jos kumpikaan vanhemmista ei päässyt niin hain veljen perhepäivähoidosta. Muulloin piti tehdä läksyt heti mutta silloin ei saanut vaan piti olla veljen kanssa niin kauan että jompikumpi vanhemmista tuli kotiin. Niin sitä ennenvanhaan pärjättiin ja hyvin meni.

Kyllä mä ainakin mieluummin olen kotona lasten kanssa kuin töissä. Teen töitä vain sen verran mitä pakko. Jos on enemmän töitä tehtävänä, niin työnantaja voi palkata lisää väkeä. Työttömiä työhaluisia kyllä riittää.

Järjestelyä on montaa sorttia. Alakoulussa olin kade niille lapsille jotka saivat mennä tyhjään kotiin välipalalle ja tekemään läksyjä siihen asti kunnes vanhemmat tulivat kotiin. Ihanan rauhallista kun joskus oli kaverin mukana. Eikä tarvinnut joka askeleesta raportoida luuriin.

Omaan kotiin en edes halunnut mennä koska olin äitini inhokki. Jatkuvaa kyyläämistä ja hiillostamista ja läksyjen kuulustelua jo ekaluokasta alkaen. Toivoin vuosikaudet että äiti olisi mennyt töihin ja olisi saanut olla rauhassa. 

Oman lapseni opetin jo eskarista olemaan pieniä aikoja itsekseen. Asuttiin rivarissa niin naapurit oli toki lähellä. Oli toki iltiksessä koulun jälkeen omasta tahdosta ja koulumatka oli liian pitkä yksin kuljettavaksi. Osasi kuitenkin pari tuntia olla kotona jos työvuorot menivät limittäin. Yli kymmenenvuotiaana oli sitten jo illallakin useamman tunnin kun yhdessä katsottiin että mitä milloin tehdään (läksyt, ruoka, kaverit, iltapala). Soitin kahvitauolla kotiin ja kysyin kuulumiset. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, jos on mahdollisuus järjestää. Toisten kustannuksilla ja työpaikalta erityisvaatimuksia vaatimalla en ymmärrä. 

Tämä. On epäreilua, jos yksi ihminen saa tehdä koko ajan haluamaansa vuoroa ja muut joutuvat joustamaan.

No ei se sen työntekijän vika ole, jos työnantaja suostuu epäreiluihin järjestelyihin.

Olen kyllä sitä mieltä, että erityisesti pienten koululaisten yksinhuoltajille olisi syytä olla sen verran ymmärrystä, ettei nurista jos sellainen tekee vain aamuvuoroa. Kun ei 7-9-vuotiasta voi jättää yksin kotiin pitkäksi aikaa, mutta mitään vuorohoitoa ei ole tarjolla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, jos on mahdollisuus järjestää. Toisten kustannuksilla ja työpaikalta erityisvaatimuksia vaatimalla en ymmärrä. 

Tämä. On epäreilua, jos yksi ihminen saa tehdä koko ajan haluamaansa vuoroa ja muut joutuvat joustamaan.

Tämä. Lapsettomia syrjitään työelämässä todella pahasti sekä työvuorojen että lomien suhteen. Ja sitte aina kun joku porsii niin pitää osallistua sen lahjakuluihin vaikka rahat ei meinaa riittää ittellekkään.