Onko työkavereiden kanssa pakko jutella?

Pidän kyllä erikoisena sitä, että ei halua kommunikoida ihmisten kanssa, joiden kanssa viettää aikaa ison osan arjesta... Mihinkään kiusaamiseen, juoruamiseen, henkilökohtaisten asioiden kertomiseen ei kannata ryhtyä, mutta kyllä perus small talk kuuluu työpaikoille... 

Vierailija kirjoitti:

Juttele edes jotakin. Lue lehdestä jotain uutisia ja keskustele vaikka niistä asioista kahvitauolla. Joka päivä ei jaksa ottaa välttämättä kantaa asioihin, hiljaakin voi olla.

Turhanpäiväinen small talk ei nyt vain kiinnosta yhtään.

- sivusta

Ei ole pakko, mutta sillon et ole kauhean tykätty myöskään.

Kyllähän jotain on ihan hyvä puhua, olen ollut työpaikassa, jossa ei puhuttu oikein mistään, ei edes juoruttu, aika ankeaa oli, lopulta työpaikalle tuli uusi työntekijä joka puhui omista asioistaan, vieläkin, 20v jälkeen, muistan tarinoita heidän hullunkurisesta perheestään, jolle sattui ja tapahtui.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa jutella. Töissä tarvii usein toisten apua jne.

Ja niitäkö vaan autetaan, jotka jakavat yksityisasioitaan työpaikalla? Minä autan kyllä kaikkia, jos tarvitsevat apua, en pelkästään parhaita kavereitani.

Ap

Et maninnut aloituksessa mitään yksityisasioiden jakamisesta, vaan ainoastaan juttelemisesta. Aika monellakin työpaikalla voidaan jutella niitä näitä puhumatta pahaa muista, juoruamatta tai jakamatta yksityisasioita. Työyhteisöjä on hyvinkin erilaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

EI.

Mutta varaudu siihen että joudut kiusatuksi, savustetuksi ulos tai vähintään siihen että susta juoruillaan.

Tuossa työpaikassa juoruillaan ihan kaikista, teki mitä tahansa. Monia kiusataankin.

Ap

Näin se on, oli kuinka kiva tahansa, niin ei arvosteta mukavaa ilmapiiriä. Aina on yrityksessä vähintään yksi myrkynkeittäjä, joka kaveeraa etenkin johtavissa asemissa olevien kanssa. 

Työhön liittyvistä asioista on tietenkin pakko keskustella. Muuten on ihan makuasia, toiset tykkäävät jutella, toiset puolestaan pitää työnsä ja yksityiselämänsä erillään. Jokainen tyylillään.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole pakko, mutta sillon et ole kauhean tykätty myöskään.

En minä ainakaan koe tarvettakaan olla erityisen pidetty. Minulle riittää, että hoidan hommani ja olen itse tyytyväinen elämääni.

Vierailija kirjoitti:

Outoa, jos ei juttele mitään ja eristäytyy yksin tauolle ym. No jokainen tavallaan. 

Kaikki eivät ole laumaeläimiä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa jutella. Töissä tarvii usein toisten apua jne.

Ja niitäkö vaan autetaan, jotka jakavat yksityisasioitaan työpaikalla? Minä autan kyllä kaikkia, jos tarvitsevat apua, en pelkästään parhaita kavereitani.

Ap

Et maninnut aloituksessa mitään yksityisasioiden jakamisesta, vaan ainoastaan juttelemisesta. Aika monellakin työpaikalla voidaan jutella niitä näitä puhumatta pahaa muista, juoruamatta tai jakamatta yksityisasioita. Työyhteisöjä on hyvinkin erilaisia.

No minä olen valitettavasti tässä työyhteisössä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ei ole pakko, mutta sillon et ole kauhean tykätty myöskään.

Minä olen tykätty vaikka en käy koskaan yhteiskahvilla tai -lounastauolla tai osallistu työpaikan juhliin. Tervehdin aina kaikkia ja saatan vaihtaa pari sanaa, mutta muuten en kaveraa työkavereiden kanssa. Kaikki suhtautuu posiitivesti minuun ja he ovat tottuneet etten ole erityisen sosiaalinen. Olen kuitenkin aina ystävällien ja se varmaan vaikuttaa asiaan. 

Ei tietty tarvitse. Annat tosin aika juntin kuvan itsestäsi, mikäli et pysty perustasoiseen kanssakäymiseen muiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Mikäs tunnevammainen siellä. Yleisesti sosiaalisesti jutellaan kyllä

Mikäs sylivauva siellä. Yleisesti ei puhuta pelkästä suun liikehdinnän ilosta kyllä

Olin kerran työpaikassa jossa lisäkseni oli vain toinen työntekijä. Tämä ihminen taisi olla yksinäinen, sanoi joskus viikonlopun jälkeen että ihana tulla töihin kun näkee taas ihmisiä. Hän kävi tavallaan iholle ja yritti ystävystyä mutta ongelma oli siinä että minua ei kiinnosta. Kyseli alkuun lähdenkö vapaa-ajalla mukaan sinne ja tänne mutta siitä pystyin kieltäytymään. Tauot olivat todella raskaita kun tunsin olevani jokin terapeutti tai vastaava kun hän halusi puhua kaikesta, siis aivan kaikesta minulle.

Minä huokaisin helpotuksesta kun tuli viikonloppu että sai olla yksin. Onneksi oli määräaikainen työsuhde ja toivottavasti hän sai samanhenkisen työkaverit tai tuttuja/ystäviä muuta kautta elämäänsä...

Vierailija kirjoitti:

Ei ole pakko, mutta sillon et ole kauhean tykätty myöskään.

Jos ihminen ei ole kiinnostunut kaveeraamaan ihmisten kanssa, niin tuskinpa hän on kiinnostunut siitäkään, että onko näiden samojen ihmisten keskuudessa tykätty vai ei.

Jos sillä on merkitystä töiden sujuvuuden kannalta, niin kai se jossain määrin pakko on, muuten ei. Nykyään kyllä tuntuu, että alalla kuin alalla halutaan rekrytoida ulospäinsuuntautuneita ja sosiaalisesti ketteriä ihmisiä, eikä enää arvosteta yksin puurtajia.

En tykkää olla sosiaalinen. Toki pakko kai se töissä jutella töihin liittyvät asiat. Muuten oon hiljaa.

Vierailija kirjoitti:

Pidän kyllä erikoisena sitä, että ei halua kommunikoida ihmisten kanssa, joiden kanssa viettää aikaa ison osan arjesta... Mihinkään kiusaamiseen, juoruamiseen, henkilökohtaisten asioiden kertomiseen ei kannata ryhtyä, mutta kyllä perus small talk kuuluu työpaikoille... 

Töissä ei kannata jutella kotiasioita. Muut juoruaa kyllä ne eteenpäin. Tämän opin aikoinaan jo. Ihan niitä näitä voin jutella. 

Vierailija kirjoitti:

Outoa, jos ei juttele mitään ja eristäytyy yksin tauolle ym. No jokainen tavallaan. 

Juttelin kyllä, mutta minulle ei vastattu tai jos vastattiin, niin ilkeästi. Kyllä työpaikoilla on  niin paljon kateutta ja ilkeyttä, ettei mitään rajaa!

Ei ole mikään pakko mutta työasioista on hyvä keskustella. Itse en juttele muusta kuin työhön liittyvistä asioista ja se on toiminut erittäin hyvin. Muut jutut ja juttelut jätän töiden ulkopuolelle.