Te jotka kirjoititte ylioppilaiksi välttävin arvosanoin, miten teillä on elämässä mennyt?
Omat arvosanani olivat muutama c, yksi b ja a. Hain jatko-opiskelupaikkaa kymmenisen vuotta ja kun sellaisen lopulta sain AMKK:sta, keskeytyivät opiskelut loppuunpalamiseen ja masennukseen. Opiskelutahti oli liian kiivas näin pitkäksi venyneen tauon jälkeen. Harmi, ettei tuolloin parikymmentä vuotta sitten ollut nykyisiä polkuopintoja, jolloin opiskelun olisi voinut aloittaa heti lukion tai armeijan. Tällä hetkellä olen työkyvyttömyyseläkkeellä ja koko elämä on valunut hukkaan kokonaisvaltaisesti. Näin jälkeenpäin katsottuna ylioppilaaksi kirjoittaminen oli virhe ja katse olisi pitänyt suunnata ammattiopintoihin peruskoulun jälkeen. Tunnen tosin kaksi henkilöä, jotka kirjoittivat vielä heikommin arvosanoin. Toinen heistä pääsi heti lukion jälkeen rahakkaisiin it-hommiin ja toinen valmistui lopulta yliopistosta.
Mies 40+
Kommentit (24)
Kävin lukion kun halusin opettajaksi. Enää en halua.
Erittäin hyvin. Minäkin olin yksi niistä - ei sinusta mitään tule - lapsista.
Lukion päästötodistuksen ka 6,5, Cn paperit.
Koulu ei oikein sopinut minulle.
Myöhemmin työnhaun palikkatesteissä yllättäin aina 5% parhaimpien joukossa. Opiskelin vasta 3 lapsen jälkeen yli 30v:nä.
Työelämässä ehdin olemaan melkein 40v. Mm asiantuntijana, travelmanagerina, myyntijohtajana jne.
Huolimatta huonosta todistuksesta puhun sujuvasti suomen lisäksi 2 kieltä ja selviän 2 muullakin kielellä hyvin. Käytän niitä päivittäin.
Omassa elämässä hyvässä parisuhteessa, 4:n äiti ja 3:n mummo joka asuu osittain ulkomailla.
Lapset kaikki akateemisesti kouluttautuneita
80-luvulla vietin 4 vuotta lukiossa ja kirjoitin AAAA eli rimaa hipoen läpi kirjoituksista. Ei mitään hyötyä lukiosta mutta hauskaa oli. Myöhemmin mennyt ihan kivasti, mutta en ole juurikaan opiskellut.
On niitä ällän papereita kirjoittaneita puutarhureina ja tanssijoinakin.