Olenko ainoa, jota ahdistaa ihan hullun lailla kaikki autoon liittyvä?

Ahdistaa lähinnä se, että täällä autot ja autoilu on himoverotettua. Meillä on euroopan vanhimpia autokantoja. Liikkuvia pommeja nuo yli kymmenvuotiaat autot. Samaan aikaat tiet on surkeassa kunnossa. Riski että tien päällä sattuu jotain on iso. 

Mun auto on vuodelta 2005 eikä ahista yhtään

Ei ahdista, kun mies huoltaa ja tarvittaessa korjaa meidän autot itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä fobia. Onkohan tällä ihan nimikin?



Jospa vaikka siedätyshoidolla eteenpäin, autoilet joka ilta hupiajelua ja käyt usein huollossa teettämässä jotain pikkuhommia.

Ajan joka päivä melkein 100 km, olen ajanut jo vuosia. Pelkään koko ajan, että auto hajoaa jotenkin tai jotain outoa tapahtuu. Pelkään myös huollossa, että jotain outoa ilmenee ja lasku on miljoona euroa. Tai että olen katsastuksessa vääränä päivänä tai auto ei mene läpi.

Ap

Eivät ole turhia pelkoja.

Itsellä edellinen auto lopulta jätti keskelle moottoritietä. Aika tuurista kiinni että vauhtia riitti sen verran että sain kaiteen viereen penkkaan ohjattua. Oli aika kuumottavaa odotella siinä pari tuntia hinausta kun porukka ajaa 120km/h ohi 50 sentin etäisyydellä.

Eikä ollut kuin 6 vuotta vanha auto. Katsastettu samassa kuussa.

Vaikka miten huoltaa ja puunaa, se on silti metallikasa jossa on satoja sähkölaitteita. Kaikki voi mennä katastrofaalisesti pieleen koska vain jos on huono tuuri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä fobia. Onkohan tällä ihan nimikin?



Jospa vaikka siedätyshoidolla eteenpäin, autoilet joka ilta hupiajelua ja käyt usein huollossa teettämässä jotain pikkuhommia.

Ajan joka päivä melkein 100 km, olen ajanut jo vuosia. Pelkään koko ajan, että auto hajoaa jotenkin tai jotain outoa tapahtuu. Pelkään myös huollossa, että jotain outoa ilmenee ja lasku on miljoona euroa. Tai että olen katsastuksessa vääränä päivänä tai auto ei mene läpi.

Ap

Täsmälleen sama ongelma, joka pahenee vuosien myötä. En pelkää rahanmenoa, ahdistun pelkästä ajatuksesta, että korjaamolta tulee soitto jonkun tukivarren murtumista. Hätäilen parkkipaikoista, auton ovien jäätymisestä, akun loppumisesta jne. ja ahdistun jo ajatuksesta, että pitää ajaa jonnekin tavanomaisten reittien ulkopuolelle, missä voi tapahtua mitä tahansa. Autossa on superkasko ja joka paikassa numeroita tiepalveluun jne. ja silti illalla ennen ajoonlähtöä ahdistaa niin, etten saa nukuttua.

Ja minäkin ajan joka päivä 80 km työmatkan, joten pelättävää ja ahdistuksenaihetta riittää.

Vanhan auton voi korjata itse halvalla joku joka on perehtynyt asioihin. Kannattaa hankkia ystäväpiiriin sellainen henkilö, ja tilanteen tullen maksaa hänelle jos suostuu tutkimaan. Tarvittaessa hän osaa myös kertoa jos pitää viedä korjaamoon ja osaa kertoa senkin mihin kannattaa viedä ja millä hinnalla.

Tekeekö tämä sama ihminen nämä kaikki ahdistus-aloitukset. Milloin ahdistaa käydä päivittäin ruokakaupassa, milloin auto. Välillä ahdistaa ja pelottaa sota. Minä olisin auton, ruokakaupan ja sodan sijaan enemmän huolissani siitä, että päivittäiset, arkiset asiat ovat ahdistusta, suurta huolta tai muuta negatiivista aiheuttavia. Ei se ole normaalia. Ei ole normaalia ja tervettä ahdistua milloin mistäkin. 

Vierailija kirjoitti:

Kärsin itse samasta ahdistuksesta. Varsinkin eron jälkeen, kun jouduin oikeasti selviämään kaikesta autoon liittyvästä yksin, olin varma, etten tule selviämään tästä. Enkä edes ole mitenkään erityisen avuton, olin siihenkin asti käyttänyt auton katsastuksessa, osaan mm. vaihtaa itse renkaat, palaneet lamput jne. Ja tykkään ajaa kelillä kuin kelillä. Mutta heti jos autoon tulee jotain, menee kuppi välittömästi nurin ja hirveä ahdistus. Mistähän tähän saisi apua? 

Minä kärsin samasta noin kymmenen vuoden ajan. Minulla auttoi vain se kun luovuin autosta kokonaan. Kuljen nyt pyörällä. Säästyy tuhansia euroja vuodessa ja hermot voi paremmin, vaikka pyöränkin kanssa kyllä saa kirota ja raivota välillä. Osaan korjata sen itse mutta ketuttaa se korjaaminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jännä fobia. Onkohan tällä ihan nimikin?



Jospa vaikka siedätyshoidolla eteenpäin, autoilet joka ilta hupiajelua ja käyt usein huollossa teettämässä jotain pikkuhommia.

Ajan joka päivä melkein 100 km, olen ajanut jo vuosia. Pelkään koko ajan, että auto hajoaa jotenkin tai jotain outoa tapahtuu. Pelkään myös huollossa, että jotain outoa ilmenee ja lasku on miljoona euroa. Tai että olen katsastuksessa vääränä päivänä tai auto ei mene läpi.

Ap

Sinulla ei ole ollut ketään ihmistä joka olisi voinut järkevästi kertoa autoista? Turha tietämättömyys ahdistaa sinua, oikeasti ei ne autoasiat niin kovin merkillisiä ole.

t. itseoppinut

Vierailija kirjoitti:

En tykkää tankkaamisesta kun se letkupenis pitää työntää reikään, toisinpäin olisi helpompaa.

Oletko lepso? Mene siinä tapauksessa eheytyshoitoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkohan syynä ahdistukseen köyhyys? Koska kaikista auton ongelmista selviää jopa aika helposti ammattilaisten suotuisalla avustuksella, kunhan vain maksaa heidän palveluksistaan.

 

Tämä se taitaa lopulta olla. 

Ap

Kyllä minua ahdistaa rahanmenon kanssa yhtä paljon siihen remonttiin kuluva aika ja huoli millä kuljen töihin ja mitä se maksaa lisää. Joskus joutuu odottamaan parikin viikkoa että saa ajan remppaan. Joskus on pitänyt viedä toiselle paikkakunnalle. Odotusaika käyty sitten bussilla töissä ja työpäivät venyneet kohtuuttoman pitkiksi ja kaikki menot pitänyt perua. Itse työkin oli jo uuvuttavaa. Katkeria kyyneleitä itkenyt monta kertaa kun voimat ihan loppu.

Minua ahdistaa, ja olen keksi-ikäinen mies.

Siksi en ole koskaan autoa omistanut, vaikka ajokortti löytyy.

Kaikki kulut ja kustannukset ja huoltaminen ja sitten saisi koko ajan varoa ettei osu mihinkään tai joku toinen osuu ja tulee vaurioita ja hässäkkää ja niin edelleen.

Myin auton pois viime vuonna ja nyt kun sain auton hetkeksi lainaan, niin kauhu on taas läsnä. Ei mun hermot kestä tuota laitetta.

Ap