Jatkuva alemmuuden tunne. Minäkin haluan olla "jotain" kun muutkin on!

Nuorehkosta ihmisestä kyse. Mulla ei ole missään vaiheessa elämääni ollut itsevarma olo, tai hyvä itsetunto. En tiedä vahvuuksiani, mutta huonoja puolia voin luetella loputtomiin. Edes kaverini eivät tiedä vahvuuksiani (olen kysynyt), vanhemmatkaan eivät ole koskaan kai maininneet. Ujoudestani on mainittu useaan otteeseen, ja sitä olen kuullut kaikilta sukulaisiltanikin. Työt/opiskelutkin olen valinnut melkein noppaa heittämällä (ei ole koskaan ollut "unelma-ammattia").

Ei mulla ole oikeastaan mitään mielenkiinnonkohteitakaan. Vapaat olen koneella tai sitten luen kirjaa. En kuitenkaan sanoisi nuita mielenkiinnonkohteiksi, kulutan vain aikaa.

Kaikilla muilla on hirveästi vahvuuksia joita pystyvät helposti tunnistamaan. Kaverini on esimerkiksi hyvä tekemään musikkia ja sillä on oma bändi.

Mistä minunlaiset ihmiset saavat itsevarmuuuden kun eivät koskaan tule oleman yhtää mitään?