Lue keskustelun säännöt.
Miten jaksaa lapsen kanssa, jonka huone on aina aivan kaaoksessa
04.02.2024 |
Lapsi on impulsiivinen ja energinen. Tekeminen vaihtuu tuon tuosta. Luova, kekseliäs ja kokeileva. Ehkä adhd. Mutta siis, siivoaminen on aivan totaalisen mahdotonta. Siitä taistellaan tuon tuosta. On myös takavarikoitu ja viety jätesäkeissä kamaa ulos. Koko ajan ei voi olla vahtimassa, että siivoaa jokaisen puuhan tai leikin välissä, kyseessä 9v. Huoneessa on sekaisin lelut, vaatteet (jotka vaihtuu kolmekin kertaa päivässä), askertelut glittereineen, roskat, välipalat, astiat, maja keskellä huonetta kaiken sotkun keskellä... you name it. Nyt kun olen itse ollut kipeä, on kaaos vielä massiivisempi.
Ollaan todella napit vastakkain tästä lapsen kanssa koko ajan, koska itse olen (kuin myös toinen lapsemme) täysin päinvastainen eli siisti ja järjestelmällinen. Todella turhauttavaa koko ajan vaatia siivoamaan, vahtia tekemisiä tai olla itse mukana siivoamassa, että jotain tulee tehtyä. Kohta kuitenkin taas sama kaaos edessä.
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Siivoa huone ja sitten lukitse se. Ei kenelläkään tarvitse olla omaa huonetta.
Myös päinvastainen voisi toimia, eli huoneesta ovi pois jos huone ei pysy siistinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Laita se lapsen huoneen ovi kiinni niin ei haittaa sinun olemistasi.
Ottaisin oven pois ja laittaisin takaisin, kun huone on siivottu.
Siivous oli aikoinaan meilläkin ongelma. Joskus oli pakko puuttua ja siivota lasten/ nuorten huoneet.
Nyt aikuisena osaavat siivota ja pitävät asuntonsa siistinä.
"Ollaan todella napit vastakkain tästä lapsen kanssa koko ajan, koska itse olen (kuin myös toinen lapsemme) täysin päinvastainen eli siisti ja järjestelmällinen. "
Ja siellä se ongelma onkin. Lapsen siisteys ei vastaa sinun standardejasi, toisin kuin se täydellinen toinen lapsi.
Epäilen, että sotku ei ole edes niin paha, kuin yrität esittää.
Mun 8v on samanlainen kaaoksen kylväjä. Hän ei tosin ole ollenkaan adhd-tyyppinen, päin vastoin rauhallinen näpertelijä, mutta jostain syystä siivous on aivan mahdotonta ja jättää kaikki askartelusilput, kynät ym. pitkin lattioita, samoin vaatteet lentää tasan siihen mihin sattuu kädestä putoamaan jne. On yritetty kehittää ties mitä systeemeitä, on kori johon voisi ne vaatteet riisua ja on säilytystilaa ja paikat tavaroille, mut ei tunnu auttavan. Ja on harjoiteltu pienestä pitäen, aina on ollut yhtä hankalaa. Pikkuveli 5v osaa kyllä siivota huoneensa ja laittaa lelunsa paikalleen kun pyydetään.
Minä olin samanlainen lapsi. Nykyään osaan kyllä pitää kotini suhteellisen siistinä, mutta teininä huone oli kyllä aivan järkyttävä läävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, nyt kannattaisi olla ikionnellinen helposta lapsesta, jos tämä on sinusta suuri ongelma.
Mulla on ollut sama ongelma.
Viis veisasin, siivosin joskus, sai elää kuin pellossa. Paitsi ruoka keittiössä!
Nyt on aikuinen, oma huusholli ja on niin siistiä että!
Kertaakaan en nalkuttanut! Ainoa kriteeri oli ettei kaaos saa tulla yhteisiin tiloihin!
Vierailija kirjoitti:
Kasvatuksessa auttaa tosi paljon, jos on käytössä kunnon rangaistukset joilla saa lapselta ns. luulot pois. Silloin ei tarvitse ajautua pitkäkestoisiin konflikteihin lapsen kanssa tämän kaltaisista asioista.
MIKSI pitää rangaista, "ottaa luulot pois", lapsihan opettelee elämään!
Neuvo ja ohjaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- vaatteille oma kori käyttökelpoisille ja pyykeille
- tavaroille oma kori kategorioittain
- askarteluille laatikot/lokerikot/korit
- totuta ja opeta edellä mainittuun antamalla viikossa vaikka 5-20€ jos hommat hoituvat.
Jos muu ei auta niin huoneen ovi kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Jokaisella saa olla sen näköinen huone kuin on periaate. Siellä omassa huoneessa saa sitten sotkea niin paljon kuin huvittaa mutta yhteiset tilat pidetään siisteinä. Kunhan ei ala homehduttamaan ruokia siellä niin kaikki hyvin.
Meillä tämä. Ruoka syödään keittiössä, sitä ei kanneta muualle, silloin ei löydy homeisia astioitakaan mistään. Poikkeuksena yhteiset leffaillat, mutta silloinkaan ei herkkuja kanneta tv-huoneesta minnekään.
Meillä lasten huoneet ovat heidän omansa, siinäpä opettelevat vastuuta tavaroistaan ja siisteydestä pienessä mittakaavassa. Kun äiti ei patista eikä siivoa puolesta, niin yllättäen huoneet pysyvät siedettävän siisteinä. Eikä ole riitoja asiasta, jolla ei loppupelissä ole merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laita se lapsen huoneen ovi kiinni. Hän viihtyy siellä, sinun ei tarvitse
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasvatuksessa auttaa tosi paljon, jos on käytössä kunnon rangaistukset joilla saa lapselta ns. luulot pois. Silloin ei tarvitse ajautua pitkäkestoisiin konflikteihin lapsen kanssa tämän kaltaisista asioista.
MIKSI pitää rangaista, "ottaa luulot pois", lapsihan opettelee elämään!
Neuvo ja ohjaa!
On yleistä, että lapsi ei halua välittää neuvoista ja ohjauksesta. 9-vuotias lapsi ei ole mikään syyntakeeton niin kuin vauvat ovat.
Jos vanhemmilla ei ole neuvojen ja ohjauksen rinnalla mitään toimivaa rankaisua käytössä, niin herkästi siitä neuvomisesta ja ohjaamisesta tulee pelkkää loputonta turhaa jankkausta joka ei voisi lasta vähempää kiinnostaa ja jonka myötä vanhemmat romuttavat auktoriteettinsa lapsen silmissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kahden täysin erilaisen lapsen äitinä sanon, että laita se ovi kiinni. Ne jotka täällä viisastelevat, että onko taaperosta asti opetettu ja vaadittu. No kyllä on, toisilla se nyt vaan ei ole jostain syystä tippaakaan tärkeää. Jos samassa perheessä on kaksi lasta, joista toinen pitää huoneen järjestyksessä ja toisella se muistuttaa kaatopaikkaa, niin tuskin sitä toista lasta ainoastaan on opetettu.
Vierailija kirjoitti:
Mun 8v on samanlainen kaaoksen kylväjä. Hän ei tosin ole ollenkaan adhd-tyyppinen, päin vastoin rauhallinen näpertelijä, mutta jostain syystä siivous on aivan mahdotonta ja jättää kaikki askartelusilput, kynät ym. pitkin lattioita, samoin vaatteet lentää tasan siihen mihin sattuu kädestä putoamaan jne. On yritetty kehittää ties mitä systeemeitä, on kori johon voisi ne vaatteet riisua ja on säilytystilaa ja paikat tavaroille, mut ei tunnu auttavan. Ja on harjoiteltu pienestä pitäen, aina on ollut yhtä hankalaa. Pikkuveli 5v osaa kyllä siivota huoneensa ja laittaa lelunsa paikalleen kun pyydetään.
Ja siis, enimmäkseen annetaan vaan olla ja sit urakalla yhdessä lapsen kanssa siivotaan kun tarttee saada imuroitua. Siivouksen jälkeen aina muutaman päivän jaksaa yrittää jankata että laita tavarat heti paikalleen, mutta ei se pahemmin auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisilla ei ole lapsia ollenkaan ja jotkut valittavat turhista kuten ap. Se valitus voi olla lapselle kovin haitallista ja etenkin sisarukseen vertaaminen, josta kerrot suoraan, että sisarus on parempi lapsi, enemmän kuin sinä. Alahan jo säästää terapiaa varten!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasvatuksessa auttaa tosi paljon, jos on käytössä kunnon rangaistukset joilla saa lapselta ns. luulot pois. Silloin ei tarvitse ajautua pitkäkestoisiin konflikteihin lapsen kanssa tämän kaltaisista asioista.
MIKSI pitää rangaista, "ottaa luulot pois", lapsihan opettelee elämään!
Neuvo ja ohjaa!
Suosittu vaihtoehto rangaistuksille on adhd-diagnoosin hommaaminen lapselle.
Levoton ja tottelematon lapsi = päivänselvä adhd :D
Saan varmasti alapeukkuja mutta lapseni on samanlainen. Jossain vaiheessa luovutin ja päätin että se huoneen ovi pysyy kiinni ja keskityn opettamaan lapselle että yhteisissä tiloissa hänen pitää siivota jälkensä.
Hän kävi ihan tolkuttomasti hermoilleni ja näytin hänelle ovea heti kun täytti 18v. Asuu nyt sotkussa tyytyväisenä itsekseen ja minä saan viimein elää siistissä kodissa 18v kärsittyäni!
Mikään, ei mikään valmistanut minua siihen että kahdella siistillä, fiksulla ihmisellä voi tulla jälkikasvuksi tuollainen täystuholainen josta ei tunnista mitään itsestään.
Missä itse olen ääriminimalisti, lapseni säästää jotain karkkipapereitakin, mitään ei saa heittää pois ja sitä rojua on lattiasta kattoon, hyi että!
Mulla itselläni on ADHD ja sitä pahempi kaaos päässä, mitä pahempi kaaos kotona. En oikeastaan tiedä, että kumpi johtuu kummasta eli synnyttääkö se pään kaaos myös sotkukaaosta vai toisin päin, mutta uskon, että sotkuinen koti ainakin pahentaa ADHD-oireita. Helpointa on, kun tavaroilla on paikat, jossa ne aina ovat ja tavaraa ei ole paljon vaan vain välttämättömät. Lapset tietysti tarvitsevat ehkä aikuisten silmin turhaa tavaraa, mutta kyllä sitä voi silti yrittää karsia myyntirahalla motivoiden. Eli sanoisin, että jos on muutenkin ADHD-oirehdintaa, niin ehkä ei kannata ajatella vain, että eläköön sotkussa.
Minä myös olen levoton, jos koti on sotkuinen. Mitään adhd:ta ei ole, mutta jonkinlaista pakko-oiretta minulla on. Koen ahdistusta sotkusta enkä esim pysty lähtemään kotoa, jos ei ole siistiä. En myöskään pysty keskittymään esim illalla elokuvan katsomiseen, jos tiedän, että keittiössä on jotain iltapalasotkua. Siksi meillä on vaadittu lapsilta aina siisteyttä.
Vierailija kirjoitti:
Minä myös olen levoton, jos koti on sotkuinen. Mitään adhd:ta ei ole, mutta jonkinlaista pakko-oiretta minulla on. Koen ahdistusta sotkusta enkä esim pysty lähtemään kotoa, jos ei ole siistiä. En myöskään pysty keskittymään esim illalla elokuvan katsomiseen, jos tiedän, että keittiössä on jotain iltapalasotkua. Siksi meillä on vaadittu lapsilta aina siisteyttä.
Okei, kaikissa perheissä on omat kuvionsa, mutta olen niin kiitollinen siitä että omat siistit ja säntilliset vanhempani ovat antaneet minun olla oma boheemi itseni. Oma huone piti siivota 1-2 viikon välein. Se oli ihan ok. Muun ajan olikin kaaos.
Edelleen keski-ikäisenä perheenäitinä olen luonteeltani enemmän hälläväliä tyyppiä ja lähinnä ihmeissäni siitä että jotkut kuvittelevat olevansa parempia ihmisiä sillä että matonhapsut ovat suorassa ja kynät pituusjärjestyksessä.
Sinä et ehkä ajattele niin, mutta kannattaa miettiä onko kohtuullista vaatia omaa standardia myös lapsen omaan tilaan. Se ei ole vain sinun kotisi.
Kasvatuksessa auttaa tosi paljon, jos on käytössä kunnon rangaistukset joilla saa lapselta ns. luulot pois. Silloin ei tarvitse ajautua pitkäkestoisiin konflikteihin lapsen kanssa tämän kaltaisista asioista.