Miten jaksaa lapsen kanssa, jonka huone on aina aivan kaaoksessa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä myös olen levoton, jos koti on sotkuinen. Mitään adhd:ta ei ole, mutta jonkinlaista  pakko-oiretta minulla on. Koen ahdistusta sotkusta enkä esim pysty lähtemään kotoa, jos ei ole siistiä. En myöskään pysty keskittymään esim illalla elokuvan katsomiseen, jos tiedän, että keittiössä on jotain iltapalasotkua. Siksi meillä on vaadittu lapsilta aina siisteyttä. 

 

Okei, kaikissa perheissä on omat kuvionsa, mutta olen niin kiitollinen siitä että omat siistit ja säntilliset vanhempani ovat antaneet minun olla oma boheemi itseni. Oma huone piti siivota 1-2 viikon välein. Se oli ihan ok. Muun ajan olikin kaaos.

Edelleen keski-ikäisenä perheenäitinä olen luonteeltani enemmän hälläväliä tyyppiä ja lähinnä ihmeissäni siitä että jotkut kuvittelevat olevansa parempia ihmisiä sillä että matonhapsut ovat suorassa ja kynät pituusjärjestyksess

Tarkennuksena: ajattelin tässä lapsen omaa huonetta, se jos yhteisiä pitää pitää siistinä on ihan järkevää.

Tuleva hamstraaja. Jos nyt jo täysin kykenemätön järjestykseen ni mitähän mahtaa olla 10 vuoden päästä? Kannattaa puuttua asiaan nyt ja äkkiä kun vielä pystyt. 

Mitä järkeä on omassa huoneessa, jos vanhempi käy kontroilloimassa kuitenkin, että miltä siellä näyttää? Mä olen antanut lapsen pitää huoneensa siinä kunnossa kuin itse tahtoo. Lapsella on adhd, mutta en tiedä onko sillä merkitystä, sillä mitä olen kavereiden kanssa jutellut, niin tämä siisteys on myös persoonakysymys. 

Ruuantähteet ja astiat toki pitää raivata päivittäin, mutta muuten olen vain kerran kuussa sen verran huolehtinut, että pääsen imuroimaan edes joten kuten. 

Kieltämättä oli huone jossain vaiheessa aivan kauhea. MUTTA lapsi aloitti nyt, 12-vuotiaana, ihan itse siivota huoneensa säännöllisesti. Hän ei ole vielä kovin taitava pitämään järjestystä yllä, mutta laittaa tavarat paikoilleen vähintään kaksi kertaa viikossa ja toisena kertana noista imuroi huoneensa. Ihan käskemättä! Olen luottavainen siihen, että hän muutaman lähivuoden aikana oppii myös pitämään järjestystä yllä niin, että kaaosta ei edes pääse syntymään siivouskertojen välillä. 

Mä olin lapsena sotkuinen ja mun siivoukset oli sitä, että äiti huusi että nyt siivoa. Yhdistin siivouksen aina siis stressiin, huutoon ja yleiseen pahaan mieleen. Eikä se huutaminen kyllä kannustanut mua siivoamaan yhtään useammin, siivosin vain jos mutsi huusi ja pakotti. 

Vierailija kirjoitti:

Okei, kaikissa perheissä on omat kuvionsa, mutta olen niin kiitollinen siitä että omat siistit ja säntilliset vanhempani ovat antaneet minun olla oma boheemi itseni. Oma huone piti siivota 1-2 viikon välein. Se oli ihan ok. Muun ajan olikin kaaos.

Edelleen keski-ikäisenä perheenäitinä olen luonteeltani enemmän hälläväliä tyyppiä ja lähinnä ihmeissäni siitä että jotkut kuvittelevat olevansa parempia ihmisiä sillä että matonhapsut ovat suorassa ja kynät pituusjärjestyksessä.

Juuri näin. 

Mielestäni on outoa, että lapsen pitäisi siivota jokaikisen leikin välissä lelut ja tavarat paikoilleen. Näin nelikymppisenä muistan omasta lapsuudesta, ettei se leikki niin toimi, vaan samaan aikaan voi olla useita leikkejä kesken jne. 

 

Ihmettelen myös, että mistä lapselle on tullut niin paljon tavaraa ja glitter-krääsää, jos se häiritsee sinua niin valtavasti ja jätesäkeittäin olette joutuneet sitä pois kantamaan? Ei 9-vuotiaalla ole mahdollisuuksia tavaravuoriin, ellei vanhemmat anna rahaa tai hanki tavaraa hänelle. Joten ikävä lienee, että kannat lapselle valtavasti lelua, vaatteita, askartelukrääsää mutta sitten sinua harmittaa ja syyllistät lasta, kun hän ei pysty sitä tavaramäärää hallitsemaan haluamallasi tavalla. 



Olen itse ollut epäjärjestyksen joukossa elävä lapsi, mutta nykyään aikuisena kotimme on ihan hyvässä järjestyksessä. Vieraita voi tulla pikaisellakin ilmoituksella, eikä hävetä yhtään päästää heitä kotiin. Joten ei lapsesta välttämättä ollenkaan tule hoardaajaa tai muuta ongelmaista, vaikka hänen huoneessaan 9-vuotiaana vallitsee epäjärjestys.

Se ettei opi siivoamaan, on oikeasti karhunpalvelus lapselle. Sisareni oli lapsena samanlainen ja nyt aikuisena hänen asuntonsa on järkyttävä. Voisi hyvin luulla himohamstraajan asunnoksi, tavarakasoja menee seiniä pitkin niin että hyvä kun mahtuu käveleen, nurkista löytyy puoliksi syötyä ruokaa, kissan ulostetta, tuholaisia ja mikä parasta? Hänen kaksi teini-ikäistä poikaansa ovat kasvaneet samanlaisiksi sotkijoiksi kun äitinsä ei halua tapella siivouksesta :D saattavat paskoa pöntönkin tukkoon ja jättää sellaiseksi, kyllä joku toinen siivoaa. Jopa vieraillessaan muualla jättävät tavaransa poikittain eteisen lattialle, sotkevat vessan ja keittiön eivätkä koskaan siivoa jälkiään. Tällaisia haluatte kasvattaa?

Jotkut otti avautumiseni nyt pikkasen liian totisesti 😂 Tottakai minua ärsyttää, kun se huone on aina todella kaaoksessa. Hänellä on siellä varsin hyvät säilytyssysteemit, eikä tavaraa ole mitenkään järjettömästi mutta kyllä niillä, askarteluvälineillä, hiusjutuilla, meikeillä jne varsin hyvän sotkun saa aikaan. 9-vuotias on kuitenkin jo aika iso ja hänellä on esim. omaa rahaa käytössä, jolla voi ostaa esim. näitä kaikenlaisia askartelutarpeita, en minä kaikkea voi enää olla kieltämässä. Kyllä meillä silti on glitterit välillä olleet pannassakin. Se ei ole menoa muuttanut, kun ne on saanut takaisin. Koska hän nyt vain on luonteeltaan sellainen 😅 En myöskään vertaa häntä veljeensä hänen kuultensa, halusin vain ilmaista, että kyse ei ole kasvatusasiasta vaan luonne-eroista, jotka meillä nyt tosissaan kolahtelee ja sitä enemmän, mitä enemmän lapsi kasvaa teini-ikää kohti.

 

Minulla ei ole epäilystäkään siitä, etteikö tämä lapsi pärjäisi elämässä! Hänellä on siihen kyllä luovuutensa, älynsä, ergiansa ja ulospäinsuuntautuneisuutensa puolesta kaikki mahdollisuudet. Tää lapsi on pessyt vessanpöntöt sujuvasti jo 2-vuotiaana, osaa nyt 9-vuotiaana myös mm. kokata itse, leipoa itse, hoitaa koiraa, laittaa tiskit jne. Kyse ei ole siitä ettei ole opetettu, tai etteikö hän osaisi halutessaan! Siksi myöskään mitään adhd-diagnooseja ei olla lähdetty kyselemään, koska taitoja häneltä kyllä löytyy ja selviää elämästä. On vain hyvin energinen ja impulsiivinen lapsi. Ja epäjärjestelmällinen. 

 

Pahinta on kun sotku leviää huoneen ulkopuolelle. Ja tosiaan, en voi aina olla vahtimassa, koska käyn mm. töissä. Ei lasta oikein ole ikinä kiinnostanut rangaistukset, esim. se että tavaroita on sitten viety pois kun ei ole siivonnut. Enemmän se synnyttää hänessä uhmaa. Toisaalta ei se kannustus ja yhdessätekeminenkään muuta asiaa, kuin niin, että minulla on sitten aina vaan hommaa enemmän. Häntä itseään kun se sotku ei vaivaa tippaakaan! Ja puhutaan todellakin usein sotkusta, missä ei enää edes lattiaa näy 😅 Oven poisvienti ei häntä vaivais myöskään, koska ei kaipaa mitään omaa rauhaa. 

 

Paras neuvo oli tuo että pistä ovi kiinni ja anna olla. Teen niin. Keskityn vaatimaan täst edes vain vähimmäisjutut; esim. astiat tai mandariininkuoret ym roskat pitää siivota päivittäin jos on. Ja että oman huoneen ulkopuolelle ei sitä sotkua enää tuoda. AP 

No auttaisi valtavasti jos sinä nyt ryhtyisit käyttäytymään kuin aikuinen. 

Sellainen "sotkupekka" käytös, jatkuu aikuisikään, kokemusta on. Vie adhd-tutkimuksiin, jos diagnoosi on löytyy apukin helpommin ja auttaa keskittymään lastasi, esim  jaksaa siivota huoneensa.

Vierailija kirjoitti:

Ap, nyt kannattaisi olla ikionnellinen helposta lapsesta, jos tämä on sinusta suuri ongelma.

Oletko varma mikä/kuka Ap vai ap, vai a.P        :)

Vierailija kirjoitti:

Ei lasta oikein ole ikinä kiinnostanut rangaistukset, esim. se että tavaroita on sitten viety pois kun ei ole siivonnut.

Eihän moniakaan lapsia kiinnosta tuo tavaroiden vieminen pois. Ja koska vanhemmat eivät katso voivansa muunlaista rangaistusta antaa (koska se olisi julmaa) niin sitten päädytään siihen johtopäätökseen, että rangaistukset eivät toimi.

Olen nähnyt omassa lapsuudessa vanhemman vievän yksityisyyden oven avulla ja siitä seuraa vaan rikkonaiset välit. Lapsi huomaa aikuisen epäluottamuksen, jonka jälkeen lapsi ei luota aikuiseen. 

Minä tyhjensin lapsieni huoneesta (6 ja 5v) kaikki lelut ja pelit pois kun niiden siististi kaappiin laittaminen rupesi unohtumaan. Viikko ilman leluja ja sen jälkeen on omat romut kuuliaisesti raivattu pois.

Tuttava teki saman teininsä vaatteiden kanssa kun niitä löytyi enemmän lattialta kuin kaapista tai naulakosta. Teini sinnitteli suht pitkään, mutta otti lopulta opikseen. Ei ole cool olla joka päivä äidin valitsemissa vaatteissa. 

Kyllä lasten pitää oppia pitämään huoneensa suht koht siistinä. 

Pidin lasten huoneet siisteinä, niin kauan kuin asuivat kotona.  Jos esim eivät pedanneet sänkyäänsä itse, petasin ne. Omiin koteihinsa muutettuaan ovat yllätyksekseni pitäneet järjestystä ja siisteyttä yllä itsenäisesti.  Viihtyvät siisteydessä, kun olivat siihen tottuneet kotona.  Jos kaaos olisi ollut normaalia, ehkä olisivat siihen tottuneet.

Anna lapsen elää sotkussaan mutta velvoita hänet osallistumaan muuten talon puhtaanapitoon. Kaikkialla muualla on sitten siistiä ja hänkin oppii siivoamaan. Ehkäpä joskus hoksaa siivota myös oman pesänsä. Viimeistään sitten, kun torakat yllättävät yöllä. 

Lakkaa stressaamasta huoneen sotkuisuudesta.

Se on kuin miesten työkalut, jos nainen menee siivoamaan vaikka autotallin, sen jälkeen et löydä enää mitään avaimia. Omilta jäljiltä ne löytyy sieltä minne ne viimeksi jätti :D

Vierailija kirjoitti:

ei sitä jaksakkaan joten myy se mustalaisille

Meillä luvattiin antaa ihan ilmaiseksi kärryillä kulkeville, kulkivat aikoinaan hevospeleillä isolla sakilla ympäri kyliä:)

Sulje ovi. Näin minä aikoinaan tein ja nyt perheellisellä tyttäellä on kyllä ihan siisti koti.

Kyllä päiväkodeissakin lapset joutuvat lelunsa raivaamaan pois ja hyvä niin. 

No kieltäisin kokonaan välipalojen syömisen huoneessa tossa tapauksessa ja opettaisin laittamaan roskat roskakoriin ja vaatteet pyykkikoriin kerran päivässä, ellei näitä tekisi niin tulisi sanktioita esim ruutuaika pois siltä päivältä. Lelujen ja askartelutarvikkeiden suhteen jättäisin kaaokseen jos ei kerran lasta häiritse ja kaaos pysyy lapsen huoneessa. Kerran viikossa sitten vaatisin tyhjentämään sängyn ja lattian tavaroista ja imuroisin ja vaihtaisin lakanat, sillon mikä jää sänkyyn tai lattialle lähtisi kylmästi roskikseen. Pienen palkkion voisin luvata niiltä päiviltä kun huone olisi siisti illalla esim tarra ja kymmenestä jokin uusi lelu.