Parisuhteet ei kestä, koska niihin ladataan liikaa odotuksia. Oletetaan, että mies tekee elämästä täydellisen.

Juuriongelma on ihmisten kyvyttömyys olla yksin. Haetaan vain jotakuta ja kuvitellaan, että suuren rakkauden voi tilata netistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua tympii todella tällaiset keskustelut. Näissä aina epäsuorasti syyllistetään nirsoilusta ja vihjataan että pitäisi alkaa sietää epämieluisia ominaisuuksia puolisossa ja alkaa tyytyä.  Ei tule tapahtumaan, koska yksinkin pärjää jos sitä täydellistä ei löydy.

Ystävänpäivä tulossa ja parisuhdetta kaipaavat sinkkunaiset pärjäilevät ihan kivasti yksin? Eivät todellakaan pärjää vaan oireilevat rajusti. Vähintäänkin tukahduttavat tunteitaan syömällä. Saattaa joku jopa aloitteen tekemistä kokeilla ja pettyy karvaasti.

🤣

Ei ole naurun asia. Vakava paikka monelle. Kauppiaat markkinoivat ja myös onnistuneesti myyvät paljon herkkuja naisille suunnattuina päivinä kuten ystävänpäivä, naistenpäivä, pääsiäinen, äitienpäivä, halloween, joulupyhät. Kukakohan niitä ostaa? Esimerkiksi suklaata myydään tuhansia kiloja, limpparia tuhansia litroja, ja suurimman osan tästä salakuljettaa ruokalähetit. Herkuttelua myös tyypillisesti piilotellaan itseltä katselemalla sarjoja siinä ohessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja hömpsönpömpsön taas. 

Mun elämäni on jo täydellistä. Oon rakentanut siitä juuri sellaisen millaista elämää haluan elää. Tietenkään kumppani ei saa millään lailla heikentää mun elämänlaatua, vaan sen pitäisi tuoda tähän jo valmiiksi loistavaan tilanteeseen jotain extrahyvää tullessaan. 

Kuten täällä on jo aiemmin todettukin, noin yksinkertaista parisuhde ei ole. Jos toteaa, että "parisuhde ei millään lailla saa heikentää" omaa elämää, se on jo aika paljon vaadittu. Parisuhteissa joutuu tekemään väkisinkin kompromisseja, koska on pakko ottaa huomioon toisen elollisen olennon tarpeet, jotka väkisinkin ovat välillä  ristiriidassa omien tarpeiden kanssa. Onko pakollisten kompromissien teko heikennys omaan elämään, se on tietysti toinen kysymys. 

 

Parisuhteen kompromissit ovat sen tyylisiä, että "olin ajatellut imuroida aamupäivällä, mutta kumppani ei saanut yöllä nukuttua, joten hän nukkuu pitkään - muutankin siis suunnitelmia ja imuroinkin vasta iltapäivällä". Tai esimerkiksi kun mennään yhdessä lomamatkalle ja itse haluaa mennä Lontooseen ja kumppani Berliiniin, voidaan sopia että mennään nyt Berliiniin ja seuraavalla kerralla Lontooseen. Tai ruuanlaitossa otetaan huomioon toisen allergiat/mieltymykset/ruokavalio. Ei tällainen heikennä omaa elämää, vaan päinvastoin on mukava ottaa huomioon ihminen, josta välittää. Jos jatkuvasti on selkeä ristiriita sen suhteen, millaisia tarpeita ihmisillä on, voi se johtua siitä, että suhde ei toimi, tai ollaan epäsopivat kumppanit toisilleen. Se nimenomaan on hyvä periaate, että suhteen ei pidä heikentää omaa elämänlaatua - siksi kannattaa olla suhteessa vain oikeasti itselle sopivan ihmisen kanssa, niin ettei kumpikaan joudu luopumaan itselle tärkeistä asioista, ja kumpikin voi aidosti olla oma itsensä. Molemminpuolinen huomioon ottaminen arjessa lisää molempien hyvinvointia ja elämänlaatua. Sen sijaan suhde ei saa olla mitään taistelua vastakkaisten "tarpeiden" välillä.

Me tavattiin vuosi sitten Tinderissä ja kumpikin totesi, että mitään pakkoa ei ole löytää ketään, yksinkin on hyvä olla. Nyt muutettiin yhteen, miehen reissutyön vuoksi menee välillä jokunen viikko kun ei nähdä; ei mitään ongelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä alkaa parisuhteeseen kun tinder on keksitty? Muutama tuttukin on päättänyt että heidän suhteensa on avoin koska yksikertaisesti haluavat välillä vaihtelua. Nauttikaa elämästä, matkustelkaa ja tapailkaa uusia miehiä niin olette onnellisempia.

Tee sä niin jos se sulle sopii.

Mä haluan suhteen. Yhden miehen. Kumppanin johon voin luottaa ja jolta saan läheisyyttä ja rakkautta.

Mikä on oman arviosi mukaan suurin yksittäinen syy siihen, että et ole tuollaista suhdetta löytänyt? 

Se, etten ole tarpeeksi kiinnostava miesten mielestä. Minuun ihastutaan kyllä, mutta ei rakastuta. Ei minulla ole harhaluuloja, että olisin jotain erityistä.

Mun parisuhteet on loppuneet vain siksi että mies on tehnyt elämästä lähinnä helvettiä. Täydellisyyttä en olisi kyllä ikinä uskaltanut kuvitellakaan, mutta joku raja sillä paskallakin.

Tätä keskustelua lukiessa ihmettelen, että mistä te naiset noita miehiä oikein löydätte joista sitten niin negatiivisesti kerrotaan?

En vaan ymmärrä. Toisaalta kun olen autismin kirjolla niin enpä minä muutenkaan ihmmissuhteista niin ymmärrä. Ihan kiva se on itsekseen elellä.

Vierailija kirjoitti:

Tätä keskustelua lukiessa ihmettelen, että mistä te naiset noita miehiä oikein löydätte joista sitten niin negatiivisesti kerrotaan?

En vaan ymmärrä. Toisaalta kun olen autismin kirjolla niin enpä minä muutenkaan ihmmissuhteista niinee ymmärrä. Ihan kiva se on itsekseen elellä.

Ihmiset käyttäytyvät yleensä normaalisti alussa. Vasta kun heidät oppii tuntemaan paremmin, tulee esille se oikea persoona. Eihän kukaan muuten alkaisi seurustelemaan heidän kanssaan.

Esim mustasukkaisella tai psykopaatilla on kiire sitoa ihminen itseensä ("love bombing", yhteenmuutto, kihlat, yhteinen lapsi), ennen kuin paljastuu. Vasta kun ovat varmoja että toinen jää, he näyttävät oikean persoonansa. Ja siinä vaiheessa on jo niin sitoutunut, kaikin puolin, ettei ole helppo lähteä. Ja elää toivossa paremmasta.

Joillekkin on selvinnyt asian oikea laita vasta  häissä.

Tai kun odottaa enimmäistä yhteistä lasta. Tunnen erään naisen jolle kävi näin. He olivat seurustelleet 6 v ennen tätä. Tämän jälkeen hän sitten pahoinpiteli naista jatkuvasti, lapsenkin nähden, kunnes nainen jätti miehen.

Sitten ovat ne jotka eivät muuten vain isommin panosta suhteeseensa, eivät jaa kotitöitä, lapsistaan huolehtimista jne. Nämäkin puolet tulevat monesti esiin ajan kanssa. Samat ihmiset yleensä ihmettelee sitten miksi vaimo jätti kun ei ollut mitään ongelmia (siis itsellään ei ollut). 

Jaa, minulle riittäisi että viihdyn miehen seurassa. Ja jos seksiä pitää harrastaa, niin sitten miehen pitäisi miellyttää silmääkin.