Mies haluaisi nähdä tyyliin joka päivä
Itselle kerran viikkoon on sopiva määrä nähdä. Ongelma on että tapaamisemme tuppaa venymään aina älyttömän pitkiksi, kestää koko päivän näkeminen ja väsyn henkisesti ja fyysisesti siitä näkemisestä, eikä miehestä meinaa päästä eroon. Jos minusta olisi kiinni, mies varmaan haluaisi nähdä koko ajan ja joka päivä.
Kommentit (59)
Vierailija kirjoitti:
Olen nähnyt puolisoni lähes joka päivä jo 23 vuoden ajan, eikä väsytä yhtään.
Me asumme erillämme, mutta soittelemme päivittäin useamman kerran. Kerran erehdyin kirjoittamaan tänne, että jos työmme mahdollistaa puhumme vähintään kolmesti päivässä. Moni kommentoi, että tuo menee jo vainoamiseksi tai stalkkaamiseksi, hallinnaksi jne. Minua huvitti, että eikö muutkin avioparit toivota toisilleen huomenta, juttele päivän kulusta ja vielä hyvät yöt. En viitsinyt kertoa, että jos mieheni tekee etäpäivää(yrittäjä), istun usein samassa huoneessa tekemässä käsitöitä, lueskelemassa tai olen netissä ja ihan vain läheisyyden vuoksi.
Ap:n ja kumppanin parisuhdetoiveet eivät kohtaa - toinen haluaa paljon, toinen ei juuri mitään. En usko, että heidän kumppanuutensa on tähtin kirjoitettu juttu.
Nainen joka haluaa "yksi päivä viikossa miehen" ei millään tavalla voi olettaa että olet miehelle ainoa nainen kenen kanssa säädetään. Kun mies tuommoiseen asemaan asetetaan naisen toimesta niin naisen pitää hyväksyä että on vain yksinainen usean joukosta
Christiiina kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti miehet yleensä eivät tyydy eksklusiivisessa suhteessa kerran viikossa näkemiseen, vaan sitten kyseessä on heille seksisuhde muiden suhteiden joukossa.
Minusta taasen tuntuu siltä, että monille miehille on täysin ok nähdä vain muutaman kerran viikossa ja että naiset alkavat heti mankua yhteenmuuttoa.
Minun kokemukseni on, että kun nainen alkaa puhua että eihän suhteessa enää säädetä muiden kanssa, mies vaatii tämän ehtona yhteenmuuttoa.
Christiiina kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että henkilö on mustasukkainen, läheisriippuvainen tai kontrolloiva. Minäkin kerran kävin kolme kertaa treffeillä miehen kanssa, joka kertoi, että "mä olen sitten parisuhteessa sellainen, että mä haluun nähdä joka päivä". Miten sitä asiaa voi olla niin paljon, että haluaa tavata päivittäin? Sekin asettaa haasteita kumppanin löytymiselle, koska se mies itse tekee päivätyötä -aikaan ja jos nainen tekee paljon iltavuoroja, niin pitäisikö sen naisen aina iltavuorojen jälkeen matkustaa miehen asunnolle näyttäytymään? Tai jos on vaikka joku 40km välimatka, niin tosi raskasta ajaa päivittäin autolla sitä matkaa, mahdollisesti vielä työpäivän päälle. Tai jos naisella on lapsia, niin oletan naisen haluavan välillä viettää aikaa ihan vaan keskenään lasten kanssa ilman että täytyy jotain ukkoa viihdyttää
Ja sitten vielä jättää lounaankin tarjoamatta. Sika!
Vierailija kirjoitti:
Olen nähnyt puolisoni lähes joka päivä jo 23 vuoden ajan, eikä väsytä yhtään.
Pistän paremmaksi, minä olen nähnyt puolisoni joka päivä jo 42 vuoden ajan eikä vieläkään väsytä yhtään.
Ei kai sellaista kannata suhteeksi kutsua jos nähdään max. kerran viikossa. Seksisuhde ennemminkin. Jos siis on edes seksiä.
Eikö tässä nyt ole aika selvää, että ette ole ne oikeat henkilöt toisillenne. Toiveenne yhteisen ajan ja varmasti myöskään parisuhteen osalta vaikuttavat olevan täysin erilaiset. Nyt on aika käydä se vaikea keskustelu siitä mitä kumpikin toivoo suhteelta ja kun toiveet eivät ole samanlaiset niin todeta että turha tuhlata kummankaan aikaa väärään suhteeseen. Mies ei selvästikään tiedä sinun toiveesta yhteisen ajan suhteen ja siitä että tuolla sinun toivomalla näkemistahdilla on turha haaveilla oikeasta parisuhteesta. Olisi sinulta reilua kertoa miehelle suoraan tunteistasi asian suhteen.
Christiiina kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti miehet yleensä eivät tyydy eksklusiivisessa suhteessa kerran viikossa näkemiseen, vaan sitten kyseessä on heille seksisuhde muiden suhteiden joukossa.
Minusta taasen tuntuu siltä, että monille miehille on täysin ok nähdä vain muutaman kerran viikossa ja että naiset alkavat heti mankua yhteenmuuttoa.
Juuri näin. Itse viihdyin etäsuhteissa ihan hyvin, mutta naiset toimivat juuri noin kuin sanoit.
M35
Mä vasta sankaritar olen: näen miestäni koko ajan yötä päivää jo 49. vuotta. Eikä yhtään kyllästytä. Sä Ap et vaan oo rakastunut. Siinä selitys.
Jos on rakastunut, haluaa olla yhdessä aina kun mahdollista. Mies on rakastunut, Ap ei.
Kun aloitin nykyisen suhteen, niin olin aika järkyttynyt. Mies halusi nähdä joka päivä ja tuli yöksi myös, siis joka yöksi. En voinut sanoa, että mulle riittäisi vähempikin. Siihen kyllä tottui, mutta aikansa se otti. Mies haluaisi myös muuttaa yhteen, mutta mä jarruttelen, koska tulisin hulluksi, jos joutuisin asumaan jonkun kanssa, kokeiltu on ja nuorempana se tuntui oikealta, ei enää. Olen liian tottunut omaan tilaan ja aikaan ja kun lapset tästä lähtevät, niin otan ilon irti omasta rauhastani. Olen jo tehnyt kompromisseja. Mies sitten tykönään tekee päätöksensä, ottaa tai jättää.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai sellaista kannata suhteeksi kutsua jos nähdään max. kerran viikossa. Seksisuhde ennemminkin. Jos siis on edes seksiä.
Jos ollaan kuitenkin päivittäin yhteydessä ja sitoutuneita toiseen, niin miten niin ei?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai sellaista kannata suhteeksi kutsua jos nähdään max. kerran viikossa. Seksisuhde ennemminkin. Jos siis on edes seksiä.
Jos ollaan kuitenkin päivittäin yhteydessä ja sitoutuneita toiseen, niin miten niin ei?
Aika vähiin jää fyysinen läheisyys.
Ja minä sentään olen paljon omaa tilaa ja aikaa tarvitseva enkä haluaisi joka päivä nähdä, mutta ei se kerran viikossa tapaaminenkaan minulle toimisi.
Vierailija kirjoitti:
Kun aloitin nykyisen suhteen, niin olin aika järkyttynyt. Mies halusi nähdä joka päivä ja tuli yöksi myös, siis joka yöksi. En voinut sanoa, että mulle riittäisi vähempikin. Siihen kyllä tottui, mutta aikansa se otti. Mies haluaisi myös muuttaa yhteen, mutta mä jarruttelen, koska tulisin hulluksi, jos joutuisin asumaan jonkun kanssa, kokeiltu on ja nuorempana se tuntui oikealta, ei enää. Olen liian tottunut omaan tilaan ja aikaan ja kun lapset tästä lähtevät, niin otan ilon irti omasta rauhastani. Olen jo tehnyt kompromisseja. Mies sitten tykönään tekee päätöksensä, ottaa tai jättää.
Lisätäkseni vielä, että kompromissit ovat esim. Se, että menemme nukkumaan miehen aikataulujen mukaisesti, koska hän on työelämässä, minä en. Seksiä on silloin, kun mies jaksaa/haluaa, koska hän väsyy työssä. Emme ole enää nuoria. Se, että joutuisin loppuelämäni joustamaan nukkumisistani tai ruokailuaikatauluistani ahdistaa. Itse olen yökyöpeli. Jos asuisimme yhdessä, niin mun olisi pakko ottaa omaa aikaa jollain keinolla ja mies saattaisi yllättyä, kun en enää joustaisikaan kaikessa.
Komppaan tätä 23 vuotta puolisoaan nähnyttä. 😂👍
Ap on nyt kyllä ihan väärän ihmisen kanssa, jos näkeminen väsyttää jo treffivaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pistän paremmaksi, minä olen nähnyt puolisoni joka päivä jo 42 vuoden ajan eikä vieläkään väsytä yhtään.
En usko, ettei olisi ollut kummallakaan mitään työmatkaa tai reissua ilman puolisoa noin pitkän ajan kuluessa. Vai oletteko kenties maatilallisia?
Uskomatonta, onko meitä muitakin? Minä olen kohta nelikymppinen nainen, ja kaikki suhteeni ovat olleet nähdään kerran viikossa -suhteita, kun en kerta kaikkiaan pysty enempään, olen täysi introvertti. Luulin, ettei kukaan muu ole tällaisissa suhteissa. Haluaisin nyt lapsen, mutta sen pitäisi käytännössä asua yksinomaan miehen luona, mies ei ole introvertti, itse pystyisin olla vain viikonloppuäiti, mutta en ole kuullut tällaisista perhejärjestelyistä.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai sellaista kannata suhteeksi kutsua jos nähdään max. kerran viikossa. Seksisuhde ennemminkin. Jos siis on edes seksiä.
Jos on kaksi aikuista, joilla on työt, harrastukset, ja mahdollisesti jopa sitä aiempaa perhettä, niin montako kertaa viikossa siinä ehtii nähdä?
Mulla oli just tuollainen suhde. Mies töissä virka-aikaan, itse vuorotöissä. Ihan alun joustavuuden jälkeen mies junttautui ajatukseen, että minun täytyy aina mennä hänen luokseen. Eli iltavuoron jälkeen rättiväsyneenä hänen luokseen, hän lähtee aamulla töihin ja minä linja-autolla kotiin. Vaikka minun luotani hänellä olisi ollut töihin lyhyempi matkakin.