Tiedätkö ketään elävää ihmisistä, joka olisi tippunut jäihin, mutta selvinnyt siitä?

Oma poikani, 7-vuotiaana.

Oltiin jäällä kävelemässä, olin juuri varoittanut että rantakaislikkoon ei saa mennä, siellä jää heikkoa.

Eikös poika pinkaissut koiran kanssa juoksuun ja suoraa sinne kaislikkoon.

Onneksi oli matala vesi, sain hänet sieltä nopeasti ylös ja sitten äkkiä kotiin. Asuttiin muutaman sadan metrin päässä-

Juu minä. Pilkkireissulla viime talvena.

Tiedän. Lapsi kotipaikkakunnalta läheisen jokeen putosi jäihin. Oman lapsen kaveri. 

Vierailija kirjoitti:

Tiedän. Lapsi kotipaikkakunnalta läheisen jokeen putosi jäihin. Oman lapsen kaveri. 

Ja siis elvytetty ja henkiin jäi. 

No enpä tiiä yhtään lehdistä, uutisista ikävä kyllä lukee " Kelkkailija hukkui jäihin" pilkkijä hukkui jäihin .

Tilanne huoneessa lukee päivittäin " Ihmisen Pelastaminen vedestä.!

isäni tippui lapsena monta kertaa jokeen pohjanmaalla. Sanoi, että se oli ihan normaalia, että sinne tiputaan talvelöa joella leikkessä tai sitä ylittäessä ja sillä lailla oppii kaikista parhaiten pääsemään jäistä pois. joki oli parempi opettaja kuin järvi, koska joessa on virtaus ja hengenlähdön vaaraan tuntee näin paremmin. Jos siitä selvisi, niin sitten sai kuritusta, ne jotka eivät selvinneet saivat hautapaikan (pohjalaishuumoria)

Pilkkijät, kuten veljeni, tippuvat monesti. Heillä on kuivapuvut. 

Mun isä putos joskus 70-luvulla pilkkireissun päätteeksi jäihin. Pilkkipakkinsa oli tupaten täynnä ahvenia, jotka putoamisrytäkässä putosivat pakista siihen avantoon. Äijällehän tuli ensimmäiseksi kiire siinä avannossa pulikoidessaan heitellä niitä karkaamassa, vielä elossa olleita ahvenia avannosta jäälle, etteivät karkaa. Vasta sitten tarttui serkkunsa tarjoamaan kättä pidempään, jolla tämä veti äijän avannosta ylös. Muuten olis kylän miehet vttuilleet jos olisi joutunut kertomaan kuinka oli iso saalis, mutta pääsi karkuun.

Tiedän moniakin, eikä meillä ole edes kummosia vesistöjä ihan tässä. Kesämökkipaikkakunnalla lähes kaikki on tippunut jäihin jossain vaiheessa elämäänsä.

Mä ja veljeni + kavereita pentuna leikittiin paikallisessa "joessa". Täällä etelässä, kun ei ole edes kunnon jokia joku joskus sanoi... Ojia lähinnä.

Aivan älytön juttu, joka kevät se kiellettiin ja joka kevät siellä oltiin ja jokuhan sinne sitten molskahti. Koulumatkoilla piti käydä se jään kantavuus testaamassa. Joku ohikulkeva aikuinen kävi muksun poimimasta ja sairaalan kautta pääsi kotiin. Huudot oli kamalat kaikille.

Itse lähinnä mulasin kunnolla. Sinä keväänä ei vettä ollut paljon. Lähinnä polveen saakka. Jää petti ja sinne tuupsahdin persiilleni.Yläkroppa jäi yläpuolelle. Saivat ongittua isolla karahkalla mut ylös. Silloin ei jälkiseuraamuksia.

Broidille oli käydä hullusti "hänen vuorollaan". Sitä elvytettiin jonkin aikaa. :( Se olikin mulla sitten vika kevät, kun siellä leikittiin. En tiedä opinko tuosta, vai kasvoko järki, vai ihan vaan koulureitti muuttu, kun yläasteelle siirryin.

Naapurin Simo. 

Vierailija kirjoitti:

isäni tippui lapsena monta kertaa jokeen pohjanmaalla. Sanoi, että se oli ihan normaalia, että sinne tiputaan talvelöa joella leikkessä tai sitä ylittäessä ja sillä lailla oppii kaikista parhaiten pääsemään jäistä pois. joki oli parempi opettaja kuin järvi, koska joessa on virtaus ja hengenlähdön vaaraan tuntee näin paremmin. Jos siitä selvisi, niin sitten sai kuritusta, ne jotka eivät selvinneet saivat hautapaikan (pohjalaishuumoria)

Vastaavia jutteli meidänkin pappavainaa, kun joella koulumatkoilla leikittiin. "antaa lasten leikkiä siellä, siinä oppivat vedet" Muut sitten aivan kauhuissaan, että hulluko tuo mies on.

En antaisi omien lastenkaan siellä telmiä, mutta onhan tuossa papalla ollut idea. Ehkä sen leikkimisen joella pitäisi olla kuitenkin jotenkin valvottua, ettei niitä hautapaikkoja tarvittais. ;) No, meistä ei kukaan sentään jäänyt Ahtin valtakuntaan, vaikka pari kertaa lähellä oli.

Vierailija kirjoitti:

Naapurin Simo. 

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/bddaa2e2-0ce5-4fc0-a12a-7083344b045d