Tiedätkö ketään elävää ihmisistä, joka olisi tippunut jäihin, mutta selvinnyt siitä?

Tunnettu uutisankkuri putosi ja selvisi. 

Mun avokkini. Astui uveavantoon sulan laidalla. Oli onneksi muuta porukkaa mukana, niin saivat pitävämmältä jääkohdalta vedettyä tuon ylös. 

Selvisi ihan kylmällä kylvyllä tuosta mulahduksesta.

Isä oli uponnut jäihin ja päässyt omin voimin ylös.  

Mä en ollut tuolloin edes syntynyt vielä.  Mutta isä kalasti kesät ja talvet ja jo 5v pääsin mukaan.  

RIP isä.  

Isäni. 

minä, veljeni, entinen koulukaverini ....

Minä putosin jäihin kun olin 15 vuotias. Pääsin ylös mutta oli kylmä sitten. Juoksin 400 metriä kotiin todella nopeasti.

Isäni.

Miesystäväni veljineen. Veli putosi jäihin, mies hyppäsi perään ja kumpikin elää.

Mikäs vaikeus siinä mukamas olisi? Kesällä jos kokeeksi ui vaatteet päällä niin se on aika tosi raskasta. Talvella on vielä enemmän vaatetta päällä joten varmaan on vielä paljon raskaampaa. Mutta kyllä siellä jaksaa 10 minuuttia uida vaatteiden raskaudesta huolimatta. Ja jos ei 10 minuuttiin pääse sieltä ylös niin sittenhän siellä kuolee jo kylmyyteenkin! Joten kunhan mahdollisimman nopeasti pääsee vedessä jään laidalle... ja jotenkin saa ittensä jään pinnalle, niin se onkin sitten siinä, selviydyit! Toki tuohon selviytymiseen tarvitset esim naskalit ja riittävän vahvat lihakset ja riittävän littanan vatsan, jotta saat itsesi nostettua jään pinnalle. Jos ei noita löydy niin sitten kyllä kuolet sinne veteen! Paitsi jos lähellä on tosi käteviä ihmisiä jotka pelastaa sut ylös vedestä.

Itse asun suurkaupungin keskustassa. Tuossa kahden kilometrin päässä on järvi jonka jäällä on tosi kiva käydä talvisin kävelyllä. Jos putoan veteen niin arvelen että pääsen kyllä taas jään päälle. Mutta sitten alkaa se ankea kurja vaihe: se kun mun pitää läpimärkänä jääkylmänä kävellä kaksi kilometriä takaisin kotiin. Mitä todennäköisimmin olen seuraavana päivänä kuumeessa. Selviän hengissä, mutta kuumeeseen sairastun, ihan vain tuon pitkittyneen märän palelemisen vuoksi. Joku teräsmies ei tietenkään sairastuisi, mutta tällänen laiska keskivertomies sairastuu.

Isäni, nyt 88-V. Potkurilla paineli ns uveavantoon kevätjäillä.



Vajosi jäihin, potkuri hävisi järven pohjaan. Reppu jäi kellumaan, kun oli ollut potkurin penkillä, eikä kiinni potkurissa. Repun avulla oli ponnistanut itsensä avannosta ylös. Tästä aikaa yli 60-V ja jos olisi ukko sinne järveen jäänyt, ei minua olisi.

Aika monta isää tässä ketjussa

Kuopus putosi 11-vuotiaana. Isosisko ja naapurin tyttö pelastivat.

Hiihdin sulaan, sinne meni sukset ja iso kasa muuta retkeilyroinaa kun itse onnistuin rantautumaan. M57

Eihän se ole pilkkimies eikä mikään joka ei jäihin ole pudonnut.

En mutta selvisin kerran kännistä.

No itse olen kerran pudonnut jäihin, kävin myöhemmin illalla uimassa saunan jälkeen siinä avannossa, ja pari kertaa on alkanut jää vajota, mutta olen päässyt kestävämmälle jäälle kuivin jaloin, kun saappaat jalassa. Appiukko on pudonnut useamman kerran,  elossa on vieläkin.

"Neste tippuu. Kiinteä aine putoaa."

Eli tippuu on oikea tässä, ihmisestä suurin osahan on nestettä. .......Miksikä kuitenkin useasti käytetään myös putosi sanaa....

Isäni. Ja varmaan aikoinaan myös kaikki hänen veljensä. Ennen vanhaan talvisin jäällä pyörittiin paljon, ja vahinkoja sattui. 

Äitini 70 vuotiaana tippui joen jäiden läpi veteen, oli hiihtämässä. Ei ollut piikkejä mukana ja on ylpleillyt sillä miten ei edes suksiaan menettänyt. Pääsi ylös ja oli vähän kylmissään. 

Minä. Olin nuori 15v ja vieläpä pikku maistissa, niin erehdyin oikaisemaan lahden yli uudenvuoden yönä kotimatkalla. Vettä oli kaulaan asti ja sain aina hyppäämällä ylöspäin särjettyä jäätä, kunnes se alkoi kestää ja pääsin ylös. Pakkasta oli hieman, joten kuumassa suihkussa sulattelin paikat sitten kotona.

Itseni. Valitsin koiralenkillä jäällä vähän hölmön reitin.. Ihmeen kaupalla sieltä onnistui kömpiä ihan sujuvasti ylös, säikähdys tuli vasta kun pääsin märissä vaatteissa muutaman kilsan päähän kotiin :D