Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Raskaana olemisessa ei ole mitään ihmeellistä
03.02.2024 |
Olen raskaana rv 38 ja tässä ei ole mitään ihmeellistä. Vauvan potkut tuntuu lähinnä ärsykkeiltä vatsassa. Ei kiinnosta ihmisten katseet ja kyselyt ja ihailut. Olen päässyt ilman kummempia oireita mitä nyt toki vatsan kasvu vaikeuttanut liikkumista. Miksi jotkut glorifioivat raskautta ja lapsen hankintaa?
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Putin kehotti venäläisiä elvyttämään vanhan suurperheperinteen, ja hankkimaan seitsemästä kahdeksaan lasta
Suomessa Venäjän propaganda taas jauhaa, kuinka Suomalaisten ei pidä lisääntyä. Kuinka Suomen pitää näivettyä.
Tehkää niitä lapsia!!!
https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000010028340.html
Väestömäärävalhe on venäjän propagandaa
Putin ja venäjä on kyllä maailman huonoin syy tehdä yhtään lasta yhtään mihinkään maahan. Piste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on nyt rv 35 ja voin sanoa, että tähän mennessä raskaus on ollut elämäni kamalinta aikaa. Puolet raskaudesta meni pahoinvoinnissa kärsiessä (en kuitenkaan oksentanut joka päivä). Kun se oli vihdoin ohi, sikiö oli jo niin iso etten voi enää treenata mitään urheilulajeja mistä pidän. Loppuaika on ollut vaikeaa kun lapsi potkii ja pyörii niin paljon (ei saa nukuttua, kävelylenkillä pitää pysähtyä kun yhtäkkiä potkitaan esim virtsarakkoa niin lujaa että sattuu). Toivon vaan että tämä on mahd pian ohi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet trolli. Eihän tuossa vaiheessa vauva edes mahdu potkimaan vatsassa, kun on niin tiukassa paketissa. Lähinnä yrittää ojennella raajojaan, korjata hieman asentoa ja hikottelee.
No kyllä ne ihan välillä potkuilta tuntuu. Mitä väliä millä niitä kutsuum Vauva takatilassa. Tiedän kyllä mitä tunnen.
Onnea vaan, toivottavasti inhimilliset tunteesi heräävät ja edes syntymä tuntuu suurelta ihmeeltä, kun raskausaika päättyy.
Jos olo tuntuu yhä turralta, kerro siitä sairaalassa, niin saat tarvittavaa tukea. Vauvalle on elintärkeää että vanhemmat ymmärtävät hänen arvonsa.
Vaikka raskaus tympii, ei se tarkoita, että vauva ei olisi rakas.
Mä kyllä olen kaikkea muuta kuin hehkeä ja äidillistä iloa loistava raskaana. Akneni paheni potenssiin sata, tuli ihottumaa, liitoskipuja, närästystä, unettomuutta, jatkuvaa pissahätää, tukalaa oloa. Raskausdiabetes vaivaa ja alhainen hemoglobiini. Kävelen etanavauhtia tai muuten supistaa.
Ja sitten on vielä se synnytys. Esikoisen synnytys oli kaikkea muuta paitsi voimaannuttava.
Et se on kiva jos jollakin raskaus on auvoa. Minulle se on kaikkea muuta, mutta palkinto on sen verran iso, että viitsin nyt vielä toisen kerran tähän lähteä.
T. rv 33 ja pitäis vielä 2kk jaksaa
Ai siinä ei ole mitään erikoista, että sun vatsassa on joku elävä olento, joka vielä sattuu olemaan vesimelonin kokoinen?
Selvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minä ainakaan vauvaa odottaessani tuntenut rakkautta vauvaa kohtaan, mutten vihaakaan. Alussa voin aika pitkään pahoin, ja viimeisen kolmanneksen alussa oksensin kaiken, mitä söin. Olo oli voimaton. Liikuntaharrastuksia piti muuttaa ja se hieman ärsytti alussa. En ole koskaan potenut vauvakuumetta ja mieheni tavatessani kerroin olevani vela (enimmäkseen siksi, että oma lapsuuteni ja nuoruuteni oli hel ve ttiä, enkä halunnut kenenkään muun, varsinkaan oman lapsen kärsivän samalla tavalla). Mutta niin vain jotenkin päädyttiin hankkimaan lapsi. Alku oli rankkaa ja näin yllättäviäkin puolia miehestäni, mutta alusta alkaen olen rakastanut lastamme ihan eri tavalla kuin ketään muuta. Ja joka päivä monta kertaa päivässä kerron lapselle, että hän on rakas. Ehkä, jos joskus haluamme toisen lapsen, suhtaudun raskauteen varmaan eri tavalla, kun tiedän, miten ihana oma lapsi onkaan.
Alue: Aihe vapaa
Jos olo tuntuu yhä turralta, kerro siitä sairaalassa, niin saat tarvittavaa tukea. Vauvalle on elintärkeää että vanhemmat ymmärtävät hänen arvonsa.