Pojalla tulee päättötodistuksen keskiarvo olemaan yli 9. Kannattaako hakea ns. parempiin lukioihin vai

Kannattaa hakea parempaan lukioon. Tottahan se on, että paremmissa lukioissa opiskelijat stressaavat vähän liikaakin, mutta huonommissa taas liian vähän.

Kannattaa, jos on motivoitunut opiskelija.

Siellä "verkoistutaan" ensikertaa muiden vakavasti opiskelevien kanssa.

Hupiveikot (luuserit) menet lukioihin ja yläastemainennlapsellinen koohotus jatkuu ja yliopistoon ei sieltä ponnisteta, kun tipahdettu kelkasta, kun chillattu ja naureskeltu kaikkea...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu mitä poika haluaa tehdä työkseen jne

 

Ei tiedä vielä ihan tarkkaan. On ajatellut, että oikeustiede tai valtiotiede voisivat olla hänen juttunsa.

 

ap

Missä päin asutte?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu mitä poika haluaa tehdä työkseen jne

 

Ei tiedä vielä ihan tarkkaan. On ajatellut, että oikeustiede tai valtiotiede voisivat olla hänen juttunsa.

 

ap

Missä päin asutte?

Pk-seudun kehyskunnassa.

ap

Tärkeää on, että löytyy samanhenkinen yhteisö. Se auttaa juurikin ehkäisemään uupumusta. Hieman kammottaa ajatus nuorista, jotka pendelöivät hyvinkin kauas omasta yhteisöstään kovin kilpailuhenkiseen lukioon.

Omalla pojallani tulee varmaankin olemaan päälle ysin keskiarvo, ja hän menee todennäköisesti taidelukion musiikkilinjalle. Siellä on kavereita, rentoa meininkiä ja myös mahdollisuuksia saada kurssisuorituksia soittamalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa hakea sinne, minne poika haluaa.

Meidän molemmat lapset ovat olleet lukioissa, joissa kova keskiarvoraja. Ovat tykänneet. Erityisesti poika tykkäsi, kun vihdoin tutustui muihin poikiin, jotka olivat kiinnostuneita opiskelusta. Hänen koulussaan poikia oli tosi vähän, mutta ei siitä mitään haittaa ollut. 

Tuo on hyvä huomio miten paremmissa lukioissa on motivoituneita oppijoita. Olen pieneltä paikkakunnalta ja kyllähän kaikkeen vaikutti se yleinen ilmapiiri miten opiskelu on jotenkin halveksittua, vaikka lukiossa toki olivatkin. Yliopistossa tuli vasta vastaan ihmisiä, jotka olivat itseni kanssa samalla aaltopituudella näin kielikuvaa käyttäen. 

Kaikista järkevintä on muuttaa pois pikkupaikkakunnalta ja antaa pojan käydä lukio yliopistokaupungissa, jossa lukiotovereiden vanhemmatkin ovat todennäköisesti korkeakoulutettuja. Verkostoituminen alkaa jo lukiosta.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa, jos on motivoitunut opiskelija.

Siellä "verkoistutaan" ensikertaa muiden vakavasti opiskelevien kanssa.

Hupiveikot (luuserit) menet lukioihin ja yläastemainennlapsellinen koohotus jatkuu ja yliopistoon ei sieltä ponnisteta, kun tipahdettu kelkasta, kun chillattu ja naureskeltu kaikkea...

Mun kokemukseni on, että ne jotka jo lukioon mennessään ottivat kaiken niin vakavasti ja miettivät verkostoitumista, sairastuivat burn outiin tai anoreksiaan viimeistään abivuonna. Me chillailijat ja naureskelijat jatkoimme yliopistoon.

Peruskoulun perusteella kun on vaikea tietää, millaista opiskelu juuri itselle on, kun pistetään isompaa vaihdetta silmään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa hakea sinne, minne poika haluaa.

Meidän molemmat lapset ovat olleet lukioissa, joissa kova keskiarvoraja. Ovat tykänneet. Erityisesti poika tykkäsi, kun vihdoin tutustui muihin poikiin, jotka olivat kiinnostuneita opiskelusta. Hänen koulussaan poikia oli tosi vähän, mutta ei siitä mitään haittaa ollut. 

Tuo on hyvä huomio miten paremmissa lukioissa on motivoituneita oppijoita. Olen pieneltä paikkakunnalta ja kyllähän kaikkeen vaikutti se yleinen ilmapiiri miten opiskelu on jotenkin halveksittua, vaikka lukiossa toki olivatkin. Yliopistossa tuli vasta vastaan ihmisiä, jotka olivat itseni kanssa samalla aaltopituudella näin kielikuvaa käyttäen. 

Kaikista järkevintä on muuttaa pois pikkupaikkakunnalta ja antaa pojan käydä lukio yliopistokaupungissa, jossa lukiotovereiden vanhemmatkin

Eri mieltä. Varsinkin pojat on useimmiten liian lapsellisia asumaan 16-vuotiaana itsekseen. Siinä kärsii sekä koulumenestys että itsetunto.

Pienen paikkakunnan lukiossa saa yksilöllisempää opetusta eikä jää mistään paitsi. 

Vierailija kirjoitti:

Suosittelisin Steiner-tyyliseen opetukseen panostavaa lukioa ehdottomasti.

Siellä ei ole niitä S-kakkosia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu mitä poika haluaa tehdä työkseen jne

 

Ei tiedä vielä ihan tarkkaan. On ajatellut, että oikeustiede tai valtiotiede voisivat olla hänen juttunsa.

 

ap

Missä päin asutte?

Pk-seudun kehyskunnassa.

 

ap

Kannattaa katsoa hyviä lukioita kohtuullisten yhteyksien päästä. On ankeaa, jos koulumatkaan menee kaksi tuntia päivässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa hakea sinne, minne poika haluaa.

Meidän molemmat lapset ovat olleet lukioissa, joissa kova keskiarvoraja. Ovat tykänneet. Erityisesti poika tykkäsi, kun vihdoin tutustui muihin poikiin, jotka olivat kiinnostuneita opiskelusta. Hänen koulussaan poikia oli tosi vähän, mutta ei siitä mitään haittaa ollut. 

Tuo on hyvä huomio miten paremmissa lukioissa on motivoituneita oppijoita. Olen pieneltä paikkakunnalta ja kyllähän kaikkeen vaikutti se yleinen ilmapiiri miten opiskelu on jotenkin halveksittua, vaikka lukiossa toki olivatkin. Yliopistossa tuli vasta vastaan ihmisiä, jotka olivat itseni kanssa samalla aaltopituudella näin kielikuvaa käyttäen. 

Kaikista järkevintä on muuttaa pois pikkupaikkakunnalta ja antaa pojan käydä lukio yliopistokaupungissa, jossa lukiotovereiden vanhemmatkin

Monella pojalla kunnon murrosikä painaa päälle vasta lukiossa. Sepä onkin mainiota lähettää murkku yksin vieraaseen kaupunkiin ja katsoa, miten homma lähtee etenemään.

Kaikki eliittilukiot ovat nykyään kilpailua täynnä, koska siellä ei ole enää niitä haahuilijoita ja ns normaaleja enemmistönä/seassa vaan kaikilla katse tiukasti pallossa, eli arvostetussa ammatissa, joita on somen takia enää tyyliin viisi. Toista oli vielä pari vuosikymmentä sitten, kun sai tehdä virheitä ja vääriä valintoja, eikä tarvinnut kilpailla menestyksestä koko maailman kanssa julkisesti. Itse laittaisin nuoreni johonkin hyvään lukioon jossa kuitenkin edes jotain ryhmähenkeä ja keskinkertaisuudenkin hyväksymistä jäljellä. Keskiarvoraja 8-9 esim.

Kannattaa mennä amikseen vaikka sähköpuolelle ja käydä lukio siinä sivussa iltalukiossa, jos lukupäätä on.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa hakea parempaan lukioon. Tottahan se on, että paremmissa lukioissa opiskelijat stressaavat vähän liikaakin, mutta huonommissa taas liian vähän.

Ei ole parempia tai huonompia lukioita. On vain lukioita, joissa on enemmän hyviä opiskelijoita kuin toisissa. Jos lapsesi on stressaamaan taipuvainen, stressaa hän lukiosta riippumatta. Ei se stressi siitä ala että kävelet juuri sen paikan X seinien sisäpuolelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa, jos on motivoitunut opiskelija.

Siellä "verkoistutaan" ensikertaa muiden vakavasti opiskelevien kanssa.

Hupiveikot (luuserit) menet lukioihin ja yläastemainennlapsellinen koohotus jatkuu ja yliopistoon ei sieltä ponnisteta, kun tipahdettu kelkasta, kun chillattu ja naureskeltu kaikkea...

Mun kokemukseni on, että ne jotka jo lukioon mennessään ottivat kaiken niin vakavasti ja miettivät verkostoitumista, sairastuivat burn outiin tai anoreksiaan viimeistään abivuonna. Me chillailijat ja naureskelijat jatkoimme yliopistoon.

Peruskoulun perusteella kun on vaikea tietää, millaista opiskelu juuri itselle on, kun pistetään isompaa vaihdetta silmään.

Tämä on aivan totta, tosin nykyään lukio on niin erilainen ja yliopistoissa painotetaan yo-todistusta. 

Pinnasin yläasteen ja chillailin lukion, vaikka toki opiskelin pitkän matikan, fysiikan ja kemian hyvillä arvosanoilla. Pääsin lääkikseen ilman stressiä. Nykysysteemillä en varmaan pääsisi, koska yliopistojen sisäänpääsy painottuu valtavasti yo-kokeisiin, joita saa uusia aivan liikaa. Ensikertalaisella yo-kokeen kirjoittajalla ei ole erityisen hyvät mahdollisuudet saada E:tä tai L:ää, koska loputtomat uusijat ovat etulyöntiasemassa.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa mennä amikseen vaikka sähköpuolelle ja käydä lukio siinä sivussa iltalukiossa, jos lukupäätä on.

Kaksoistutkinto on keksitty tähän tarkoitukseen.

Lukioissa on yleensä ihan mukavaa porukkaa vaikka eivät olisikaan mitään huippulukioita. Jos oppilas on lahjakas, niin hän saa normaalista lukiostakin hyvän ponnahduslaudan elämälleen.

Ehkä se on kuitenkin poika itse, joka selvittää minne haluaa. Hakee sitten sen mukaan, minne ikinä ITSE päättääkään 

Jos samalle luokalle menee esim. 20 joista kaikilla 9-10 ka, niin kokeissa heidät pitäisi jakaa gaussin käyrälle eli vain muutama saa 9-10, useimmat 7-8, muutama 5-6 ja pari hylättyä silloin tällöin. Muutoin opetus on liian helppoa.

nim. kaikki eivät voi pärjätä samanaikaisesti

Oma poikani valitsi Ressun, lukuaineiden ka oli tasan 10, kun 9lk pääsi, hänellä suurin motivaattori kys lukion valintaan oli päästä muualle kuin johonkin asuinkuntamme lukioon ja siten n.45min matka/suuntaansa ei muodostunut asialle esteeksi eikä hän siitä kertaakaan kyllä valittanutkaan, ei edes 1.lukiovuonna, kun järjestään joka aamu läksi 7.20 lähtevään junaan ja kotiin saapui klo16.30-17.30 välillä.

En tiedä onko nyt tässä 2-3v aikana muuttunut muka niin kilpailu henkiseksi mistä jotkut mainitsi, mutta ei ainakaan omani siellä ollessa sellaista ollut, viihtyi todella hyvin ja porukka oli erittäin suvaitsevaa, samanhenkisiä ja laajalta alueelta kotoisin, jopa n.200km päästä lähemmäksi muuttaneita nuoria, mutta todellakin pitkin pk-seutua ja 50-100km päästä junalla kulkevia.

Voin siis suositella Ressua lämpimästi, myös opettajat ja rehtori olivat omaa luokkaansa.