Leskeksi jäänyt äitini ei pärjää yksin isossa omakotitalossa, koska ei uskalla ajaa enää autoa. Kauppakäynnit hoidan

Mä annan vinkin.

1) Äiti vuokralle kerrostaloon vaikka yksiöön ja mukaan vaan tärkeimmät. 

2) Yritä myydä talo. Tee kuntotarkastus ja pyydä kahden kiinteistövälittäjän arviota. Myy talo vaikka purkukuntoisena, jolloin et joudu mihenkään vastuuseen. 

3) Tyhjennä talo. Ota yhteyttä jätelavafirmaan. Homma sieltä miehet ja laita kaikki lavalle.

Mä en tehnyt näin ja joudun miehen kanssa muuttamaan äidin, perkaamaan kaikki tavarat, myymään talon, tyhjentämään sen.

Siihen meni kahden vuoden kaikki illat ja lomat.   

Vierailija kirjoitti:

Itse pitää ihmisen saada päättää missä asuu. Ei suku saa alkaa määräilemään vaikka olisi vanha. Koti on aina koti. Onneksi itsellä ei lapsia ja päätän itse. Palveluja voi käyttää jos on rahaa. 

Tottakai päättää itse, mutta huolehtii asiansakin itse. Ei voi vaatia ja syyllistää muita huolehtimaan kauppakyytejä ym. Ilmeisesti tässä nyt ap:lla on jo ongelmia, kun tänne kirjoittaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäinen äitisi on?

64v

Siis työikäinen ihminen vielä, mä olen aiemmin tuossa kommentoinutkin mutta kuvittelin että nyt puhutaan jostain ikäihmisestä. 

Mikä syy ettei voi ajaa? Naisten "helmasynti", mies ollut aina puikoissa?  Tuntuu uskomattomalta ajatella että itse, tai samanikäiset kaverini ei enää muutaman vuoden päästä uskallettais ajaa. 

Vierailija kirjoitti:

Eikö sillä paikkakunnalla ole ajokoulua?

Yhdellä sukulaisrouvalla oli vielä kinkkisempi tilanne, kun ei ollut ajokorttia ollenkaan! Joutui leskeksi jäätyään menemään autokouluun ja vaikeaa se ajamisen opettelu tuntui hänelle olevan. Joutui ajokoetta yrittämään moneen kertaan, ennen kuin pääsi läpi. Mutta lopulta onnistui ja alkoi selvitä niistä kauppa- ja asiointireissuista. Pidemmille matkoille ei uskallus riitä, mutta ei tarvitsekaan, kunhan pääsee kaupassa ja apteekissa käymään.

Reippaasti  nyt vain ajokouluun yhteyttä ja harjoittelemaan sitä ajamista opettajan kanssa!

Autokoulun ja autonhankkimisen ja käytön hinnalla kustantaa kaksi taksimatkaa viikossa itelleen vuosikymmeniksi. Vähön nyt rajaa näihin hölötyksiin. 

Ap, auta jos autat, ja jos rasittaa, niin kerro äidillesi, ettet enää auta. Äitisi tekee sitten itse päätökset. Täällä ulina ei tilannetta muuta. 

Vierailija kirjoitti:

Mä annan vinkin.

1) Äiti vuokralle kerrostaloon vaikka yksiöön ja mukaan vaan tärkeimmät. 

2) Yritä myydä talo. Tee kuntotarkastus ja pyydä kahden kiinteistövälittäjän arviota. Myy talo vaikka purkukuntoisena, jolloin et joudu mihenkään vastuuseen. 

3) Tyhjennä talo. Ota yhteyttä jätelavafirmaan. Homma sieltä miehet ja laita kaikki lavalle.

Mä en tehnyt näin ja joudun miehen kanssa muuttamaan äidin, perkaamaan kaikki tavarat, myymään talon, tyhjentämään sen.

Siihen meni kahden vuoden kaikki illat ja lomat.   

haistappa pitkä pas ka, apllä ei ole minkään valtakunnan oikeutta myydä äitinsä taloa, pääsee leivättömän pöydän ääreen sellaisesta. Mene viŧŧuun siitä höpismästä. 

Koti on koti. Kukaan ei halua pois kodista jonne on kiintynyt vuoskymmenet. Myynti ja muutto on kauhea rumba ja stressi. Saisko vanha nyt vaan asua kotonaan. Sinne apu.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Voit asettaa sen avun ehdoksi, muuten olet kohta hoitamassa myös sitä isoa ok-taloa.

Ei. Olis tosi julmaa ja väärin. Kun kerran rahaa taksiin, niin sillä käy terveyskeskuksessa ja välillä kaupassa, ap voi käydä välillä. Ei todellakaan tartte kotoaan muuttaa. Jos rahaa riittää niin hoito kotona kuolemaan asti.

Kannattaa ehdottomasti asettua pöydän ääreen ja keskustella eri vaihtoehdoista nyt, kun äitisi vielä siihen kykenee. Liian usein päätöksiä inhimillisesti ymmärrettävistä tunnesyistä pitkitetään niin pitkään että vääjäämättä edessä olevat muutokset tulevat sekä vanhuksen kannalta hauraassa vaiheessa ja omainen on uupunut liikaa.

Luulin että äiti on vanhus mutta noin nuori ihminen kyllä pärjännee ikan itsekseenkin.

Kannusta tilaamaan kauppatavarat jos asuu sellaisen palvelun piirissä. Tuo ajotuntien ottaminen voisi olla myös hyvä. Älä tee puolesta kaikkea vaan kehoita omatoimisuuteen!

Talon hoitoon voi tilata talkkariapua.

Vierailija kirjoitti:

No jos voitte auttaa kauppakäynneissä niin eiköhän hän voisi eloaan jatkaa omassa kodissaan. Esimerkiksi kerran viikossa kauppareissu.

Itse teen näin. Äitini jäi leskeksi ja asuu omakotitalossa 60km päässä. Käyn viikonloppuisin auttelemassa ja käydään yhdessä kaupassa. Äidillä on myös kunnan myöntämä taksikortti millä saa kulkea jos viikolla menoa. Ihan hyvin äitini pärjää kotona jos vain jääkaapissa ruokaa. 

Me tilataan minun vanhalle äidille ruokaostokset kotiinkuljetuksella. Ihan mahtava systeemi, suosittelen. Taksilla pääsee muille asioille. Sitten kun talo kaipaa isompaa remppaa niin myydään pois ja äiti muuttaa rivariin. En ala itse remppaamaan tai toimimaan taksikuskina kaiken oman elämän ohessa.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa ehdottomasti asettua pöydän ääreen ja keskustella eri vaihtoehdoista nyt, kun äitisi vielä siihen kykenee. Liian usein päätöksiä inhimillisesti ymmärrettävistä tunnesyistä pitkitetään niin pitkään että vääjäämättä edessä olevat muutokset tulevat sekä vanhuksen kannalta hauraassa vaiheessa ja omainen on uupunut liikaa.

Tämä just. Samalla kannattaa puhua perintöasiat kuntoon. Kuolema tulee kaikille. Helpompaa jos asiat on tiedossa ja kunnioitetaan toiveita. Jos haluaa asua mahdollisimman pitkään omassa kodissa, niin kuka hoitaa remontit, lumen luonnit ja pihatyöt jne, miten kuljetukset ja lääkäriseissut jne? Tilanne ei saa luisua sellaiseen, että jotain sukulaista rasitetaan kohtuuttomasti.

Ap:n äiti on siis työikäinen ja heittäytynyt avuttomaksi ja tarvii tyttären apua. Ei hyvä. 

Kauppaostokset eivät ole mikään ongelma nykypäivänä, mutta talon ja pihan hoito on mun mielestä se ratkaiseva kysymys. Vaatiiko taloon jääminen lapsilta jatkuvaa kotiapua vai pystyykö mamma hoitamaan itsenäisesti?

Viera kirjoitti:

Totta kai, mutta tilanne on jo menetetty. Talokauppaan liittyy 5 vuoden vastuuaika ja koko prosessi on luultavasti henkisesti liian raskas ja taloudellisesti riskialtis.

Kaikki menee huonompaan, 0rpo sentään keventää rikkaiden veroja.

JOKAINEN suomalainen tietää että maamme kohtalo on kohti kuolemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö sillä paikkakunnalla ole ajokoulua?

Yhdellä sukulaisrouvalla oli vielä kinkkisempi tilanne, kun ei ollut ajokorttia ollenkaan! Joutui leskeksi jäätyään menemään autokouluun ja vaikeaa se ajamisen opettelu tuntui hänelle olevan. Joutui ajokoetta yrittämään moneen kertaan, ennen kuin pääsi läpi. Mutta lopulta onnistui ja alkoi selvitä niistä kauppa- ja asiointireissuista. Pidemmille matkoille ei uskallus riitä, mutta ei tarvitsekaan, kunhan pääsee kaupassa ja apteekissa käymään.

Reippaasti  nyt vain ajokouluun yhteyttä ja harjoittelemaan sitä ajamista opettajan kanssa!

Autokoulun ja autonhankkimisen ja käytön hinnalla kustantaa kaksi taksimatkaa viikossa itelleen vuosikymmeniksi. Vähön nyt rajaa näihin hölötyksiin. 

Mitäpä jos tämä 64 v. leski ajelee muutenkin jonnekin harrastukseen tai ystäviään tapaamaan? 64 vuotias on vielä - mikäli on perusterve - aika nuori ja voi hyvin elellä vielä pari vuosikymmentä ok-talossa. Ainoa ehdotukseni on, että ottaa ajotunteja paikkakunnan autokoulussa vaikka alkuun 10 kpl ja lisää jos tarve. Kyllä se siitä lutviutuu. 

Vierailija kirjoitti:

Mä annan vinkin.

1) Äiti vuokralle kerrostaloon vaikka yksiöön ja mukaan vaan tärkeimmät. 

2) Yritä myydä talo. Tee kuntotarkastus ja pyydä kahden kiinteistövälittäjän arviota. Myy talo vaikka purkukuntoisena, jolloin et joudu mihenkään vastuuseen. 

3) Tyhjennä talo. Ota yhteyttä jätelavafirmaan. Homma sieltä miehet ja laita kaikki lavalle.

Mä en tehnyt näin ja joudun miehen kanssa muuttamaan äidin, perkaamaan kaikki tavarat, myymään talon, tyhjentämään sen.

Siihen meni kahden vuoden kaikki illat ja lomat.   

Miten voi olla mahdollista, että 64-vuotiaan ihmisen elämää rupeisivat lapset järjestelemään niinkuin heille sopii. Stana sanon minä. Mun taloa ei myy kukaan eikä vie kaatopaikalle tavaroitani. Minulla on itsemääräämisoikeus omista asioistani. Olet aika röyhkeä neuvojesi kanssa ja jääkylmä ihminen. Minun vanhempani elivät yhdessä omassa talossaan 90 vuotiaiksi asti eikä siihen talon tyhjentämiseen mitään vuosia mennyt ja kesämökkikin heillä oli. Meitä oli kaksi jälkeläistä hoitelemassa asioita. 

Mitähän tämä äiti ajattelisi, jos tietäisi, että hänen asioitaan järjestellään ja taloaan myydään täällä tyttären ja ventovieraiden toimesta? Myisi varmaan talon, reissaisi ja tuhlaisi rahat ja muuttaisi keskustaan vuokralle.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa ehdottomasti asettua pöydän ääreen ja keskustella eri vaihtoehdoista nyt, kun äitisi vielä siihen kykenee. Liian usein päätöksiä inhimillisesti ymmärrettävistä tunnesyistä pitkitetään niin pitkään että vääjäämättä edessä olevat muutokset tulevat sekä vanhuksen kannalta hauraassa vaiheessa ja omainen on uupunut liikaa.

Aloittajan äiti on 64 vuotias, eli ei mikään hauras vanhus. Miksi aina jos joku puhuu äidistään vedetään keskusteluun hauras vanhus. Minun lapset on aikuisia omillaan ja olen itse 51 vuotias