Rakennettiin okt - huomasin, etten olekaan okt-ihminen!
Tilaa on vaikka muille jakaa - ja siivoamista! Lumityöt, pihan hiekoitus, matka postilaatikolle, pihatyöt, ruohon leikkaus vihaan näitä. Vapaa-aika menee hukkaan.
Ainoa etu on, että kukaan ei jyskytä yläkerrassa. Miinus, että talo on aina täynnä lasten kavereita.
Miten kerron kauniisti perheelle, että haluan takaisin kerrostaloon vaikka se tarkoittaa kompromisseja, hiljaisuutta ja lapsille samaa huonetta?
Kommentit (147)
Minä kanssa välillä haaveilen ok-talosta, mutta kun se ei ole sitä ihanaa pihalla istumista. Veljen talossa jäätyi vesiputket ja uusissakin taloissa oli hänen tutuillaan jäätynyt, oli paikallinen putkari kertonut. Veli ei edes kykenisi enää asumaan talossa, mutta me sisarukset autetaan ja siinä saan tarpeekseni kyllä. Olisihan se ihana istua omalla terassilla ihailemassa auringonlaskua. Minusta lumityöt ja ruohonleikkuu on kyllä ihan kivoja hommia. Mutta sitten jos jotain menee rikki, täällä voi soittaa huoltomiehelle tai isännöitsijälle että kutsuu sähkärin tai putkarin. Ok-talossa pitää ensin etsiä se sopiva tyyppi jos ei kykene itse. Jos lähtee reissuun pitää hommata joku pitämään talo asutun näköisenä. Penskat särkee postilaatikoita. Varkaat vie tavaroita pihasta, jopa siellä idyllisellä maapitäjän kirkonkylällä missä veli asuu. Sekä se puutarhanhoito! Inhoan tunkea käsiäni multaan. Minulla ei ole huonekasveja. Mies kasvattaa chilejä mutta se on 100 % hänen juttunsa eikä haluaisi enempää hänkään.
ET ole mikään orja!
Nyt on viikonloppu tulossa! Raivaa keittiön pöytä, siihen paperia ja kynää tai läppäri. Kaikki perheenjäsenet mukaan. Sarakkeisiin kaikkien nimet, ja hommat joista kukin on vastuussa kykyjensä mukaan, lapset kanssa!
Kuka mistäkin tykkää, saa valita ensin! Kaupassakäyntikin hoituu nykyisin, voi valita noudon tai kotiintuonnin tms!
Ja sitten kun päätökset on tehty, laitat pötyä pöytään!
MIKSI sun pitää muka yksin tehdä kun teillä asuu x määrä kädellisiä ihmisiä!
Teineillekin puutarhavastuuta ja joku vinkkasikin jo leikkurirobotista ja aurauspalveluista!
Nyt vaan perhekokous pystyyn ja hommat jakoon!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tytär miehineen on tossa samassa tilanteessa, rakensivat neljä vuotta sitten okt ja ovat nyt vuoden yrittäneet sitä myydä, mutta ei löydy maksuhalukasta ostajaa. Ei okt-elämä ollutkaan niitä varten, vaikka niin luulivat, ja nyt haluavat takaisin palveluiden ääreen.
Minkä ketun palveluiden ääreen? Uus avuttomuutta se on jos ei pärjää yli kiloketrin päässä Prismasta ja baareista!!!!!
Ei ne kaikki kerrostalotkaan palveluiden vieressä sijaitse
Mutta siis jokaisen oma valinta millaisessa asumismuodossa haluaa elämänsä viettää. Jotenkin vaan tuntuu, ettei aloittaja oikeasti edes asu omakotitalossa.
Meillä käy aura pyyhkimässä pihan lumesta samalla kun se auraa tien, jonka varressa asutaan, kesällä leikkaan ajoleikkurilla nurmikon, kuulokkeet korville ja musiikki päälle. Onhan se tietty hirveän raskasta :D
Vierailija kirjoitti:
Meillä käy aura pyyhkimässä pihan lumesta samalla kun se auraa tien, jonka varressa asutaan, kesällä leikkaan ajoleikkurilla nurmikon, kuulokkeet korville ja musi
Kyse oli "orjuudesta", tekee kaiken yksin!
Rivari on hyvä kompromissi, kunhan katsoo taloyhtiön, jossa ei säästösyistä tee lumitöitä kuin 2/20 osakkaista. Ei ole kusenlorinaa yläpuolella, omaa pihaa just sopivasti eikä neliötäkään liikaa. Ei ole rappukäytävää, jossa kakarat meluaa.
Sillä, että lasten kaverit kokoontuvat on mieletön etu. Tiedät, mitä puuhaavat ja keiden kanssa - tämän merkitys korostuu teini-iässä.
Ja pihatöihin saa edullisesti apua.
Maailman turhin asia tapella. Osa ei ikinä halua asua omakotitalossa, osa taas sopeutuu molempiin. Itse elin suurimman osan lapsuudesta omakotitalossa, sen jälkeen nuoren aikuisuuden kerrostaloissa eri puolilla maailmaa. Kun lapset syntyi ostettiin ensin paritalo ja myöhemmin omakotitalo isolla pihalla. Tuossa asumme edelleen vaikka lapset jo lähtivät. Lisäksi on vielä toinen piha ja puutarha mökillä. Rakastan ulkona puuhailua, voi seurata oravia ja lintuja, koira nauttii olostaan vieressä. Mutta tästäkin ihanuudesta täytyy pikkuhiljaa luopua kun ikää tulee lisää. Ensi muutamme kaupungissa pienempään, luultavasti rivitaloon, Ja jossain vaihessa pitää miettiä mitä tehdä mökille kun itse ei enää kykene siitä huolehtimaan, joko siirretään lapsille jos haluavat tai myydään. Mutta nyt tila, varsinkin oma ulkotila on luksusta ja siellä puuhailu mukavaa.
Jaa en tiennytkään että on pakko haluta asua omakotitalossa? Meille riittää keskustaneliö. Pienkerrostalo ihan keskustassa ja kiva sisäpiha. Oma terassi, sauna, 2 kylppäriä, iso keittiö. Kaikki lähellä päiväkodista lukioon. Helppoa.
Vierailija kirjoitti:
Rivari on hyvä kompromissi, kunhan katsoo taloyhtiön, jossa ei säästösyistä tee lumitöitä kuin 2/20 osakkaista. Ei ole kusenlorinaa yläpuolella, omaa pihaa just sopivasti eikä neliötäkään liikaa. Ei ole rappukäytävää, jossa kakarat meluaa.
Pikkiriikkiset pihat rivissä vierekkäin, aina ei edes kunnon korkeita aitoja näkösuojana. Koirat haukkuu, kakarat huutaa, trampalla kiljutaan ja mökätään, grillataan ja kännätään, huudatetaan musiikkia ja vedetään röökiä, jokainen omassa karsinassaan, eikä mitään rauhaa hetkeäkään.
Me asutaan rivitalossa. Vaimo haluaisi ok-talon ja minä kerrostaloon. Okt on minulle se viimeinen asumismuoto.
Ja juu, laiskuudesta johtuu.
Meillä kuusi vuotta takana omakotiasumista. Lapset oli 7- ja 9-vuotiaita, kun tähän muutettiin kerrostalosta. Olemme myös miehen kanssa haaveilleet jo muutaman vuoden kerrostaloon paluusta. Lapsille tämä on ollut tosi mieluisa asumismuoto ja olemme ajatelleet, että kun nuorempi lapsi menee lukioon, niin voisimme myydä tämän ja muuttaa takaisin kerrostaloon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rivari on hyvä kompromissi, kunhan katsoo taloyhtiön, jossa ei säästösyistä tee lumitöitä kuin 2/20 osakkaista. Ei ole kusenlorinaa yläpuolella, omaa pihaa just sopivasti eikä neliötäkään liikaa. Ei ole rappukäytävää, jossa kakarat meluaa.
Pikkiriikkiset pihat rivissä vierekkäin, aina ei edes kunnon korkeita aitoja näkösuojana. Koirat haukkuu, kakarat huutaa, trampalla kiljutaan ja mökätään, grillataan ja kännätään, huudatetaan musiikkia ja vedetään röökiä, jokainen omassa karsinassaan, eikä mitään rauhaa hetkeäkään.
Taloyhtiössä häiriköt saadaan ajettua ulos, vaikka kyseessä omistusasunto. Häiriköivää ok-asukasta ei voi häätää.
Miksi tuossa kotiorja-osassa oli noin monta alapeukkua? On siis ok että ÄITI YKSIN tekee kaikki hommat, muut eivät korviaan lotkauta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rivari on hyvä kompromissi, kunhan katsoo taloyhtiön, jossa ei säästösyistä tee lumitöitä kuin 2/20 osakkaista. Ei ole kusenlorinaa yläpuolella, omaa pihaa just sopivasti eikä neliötäkään liikaa. Ei ole rappukäytävää, jossa kakarat meluaa.
Pikkiriikkiset pihat rivissä vierekkäin, aina ei edes kunnon korkeita aitoja näkösuojana. Koirat haukkuu, kakarat huutaa, trampalla kiljutaan ja mökätään, grillataan ja kännätään, huudatetaan musiikkia ja vedetään röökiä, jokainen omassa karsinassaan, eikä mitään rauhaa hetkeäkään.
Riippuu varmaan missä ja minkälainen rivari. Niissäkin voi olla paljon eroja kuten myös kerrostaloissa. Kaupungin vuokratalot on ihan eri asia kun joku vähän hienompi rivariyhtiö Westendissä.
Meistä ei ollut jäämään kerrostaloon. Muutettiin omakotitaloon kun löytyi mieleisellä tontilla meille sopiva talo. Kyllähän kerrostalo menetteli sen oman aikansa kun lapsi oli vielä peruskoulussa. Oli lyhyt matka kavereiden luo, kouluun ja harrastuksiin, mutta meidän budjettiin sopiva asunto oli auttamattoman ahdas kun lapsi ei enää ollutkaan se pyöreäposkinen taapero vaan kovaa vauhtia aikuisuutta lähestyvä teini. Lisänä tuohon naapurit jotka kyllä olivat hiljaisia, mutta jotka myös vaihtuivat miltei kuukausittain, meidän makuun turhankin "antava" akvaarioparveke mistä oli näkymät läheisen koulun pihaan ja vain yleinen tunne siitä, että seinät kaatuu päälle. Kun lapsi kertoi muuttavansa pian omilleen, todettiin että on aika vaihtaa siihen loppuelämän kotiin.
Lumenauraus ja remontit ollaan ulkoistettu, nurmikko leikataan itse, kun puutarhan kuopsuttelusta tykätään muutenkin paljon. Naapureita moikataan kun nähdään, ja ehdottomasti suurin osa kotona vietetystä ajasta istutaan terassilla kahvia juoden, ja puutarhaa suunnitellen.
Tilanne olisi meilläkin varmasti toinen, jos jompi kumpi ei nauttisi tällaisesta elämästä ja kaikki työt jäisivät vain sen toisen harteille.
Asuttiin 10 vuotta omakotitalossa ja riitti. Kerrostaloon, ylin kerros niin on hiljaista ja elämä hymyilee. Joku muu leikkaa ruohon ja tekee lumityöt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiesitkö että sillä 400€:n vastikkeelka, minkä kerrostalossa maksaisit hiekoituksesta, nurmenleikkuusta, lumenluonnista ym. voit palkata jonkun tekemään saman myös ok-taloosi jos ko. hommat vi....ttaa. Luultavimmin saat homman puoleen hintaan /v.
Unohdit mainita, että 400€ vastikkeeseen kuuluu myös lämmitys, kiinteistövero ja jätehuolto, sekä muita maksuja joita okt-asukas maksaa itse.
Asun omakotitalossa ja laitan joka kuussa 600 euroa ns vastiketta hoitotilille. Niillä rahoilla maksan Kaijan tuon sekä talven lumityöt ja syksyllä rännien putsaukset. En ymmärrä, miksi kaikki pitää tehdä itse.
Minä todella nautin pienkerrostalon hyvin viihtyisässä kolmiossa asumisesta. Tänään on vapaapäivä ja nautin laatukkaasta konekahvista kissan seurassa. Onni on juuri nyt huipussaan! Meillä on hiljainen taloyhtiö, kauniit merimaisemat ympärillä, metsää, luontopolut lähellä. Ja metro ja kaupat lähellä. Ja jaksetaan käydä mieheni kanssa vielä töissäkin. Eli emme ole ns laiskottelijoita, vaan ahkeria ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Asuttiin 10 vuotta omakotitalossa ja riitti. Kerrostaloon, ylin kerros niin on hiljaista ja elämä hymyilee. Joku muu leikkaa ruohon ja tekee lumityöt.
Jotenkin hassua jos ruohon leilluu ja lumityöt koetaan noin hillittömän tärkeäksi asiaksi. Ei niihin paljoa aikaa mene.
Enemmän kerrostalo-okt päätös on maantieteellinen päätös. Kerrostalot kaukungin keskellä, okt reunamilla/maaseudulla. Tuo vaikuttaa elämään paljon enemmän. Jos nauttii kaupungin keskustan palveluista, kokee lähikapakan tai ruokaravintolan olohuoneekseen ei kannata haaveilla omakotitaloasumisesta. Jos taas haluaa enemmän omaa tilaa ja rauhaa on okt parempi paikka. Myös halu vaikuttaa omaan asuntoon ja asumiseen: okt saat itse päättää remonttiajankohdat, tehdä itse tai tilata haluamaltasi tekijältä, as. oy ja isännöitsijä päättää nuo puolestasi ja lykkää maksut maksettavaksi vastikkeissa.
Heitteleekö täällä eniten vuokralla asuvat kerrostalolaiset okt asumista vastaan kun nämä asiat eivät mitenkään ole nousseet esille?
Mä asun omakotitalossa enkä mä tee täällä mitään pihatöitä enkä remontteja. Lumityöt olen ulkoistanut.