Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Kun kukaan ei ymmärrä, en edes minä...

Vierailija
04.09.2008 |

Olen kihloissa maailman ihanimman miehen kanssa.

Meillä on kaksi täydellistä lasta.

Mutta.. kokoajan mieleni täyttyy ajatuksesta, että joku päivä haluan lähteä lopullisesti maailmalle YKSIN..

Kaikki on hyvin ja mikään ei oikein rassaa mieltä, mutta kaipuu vapauteen o ii kova, että olen jopa miettinyt kaiken valmiiksi- kuka hoitaa lapset, raha-asiat, KAIKKI..

Kaikki olen jo miettinyt valmiiksi.

Olenko jotenkin sairas vai mitä helvettiä tämä on?



Ajatus on ollut jo monta vuotta ilmassa..

Kommentit (14)

Vierailija
1/14 |
04.09.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pois lähtemisellä, sitä, etten tulisi enää takaisin..

Vierailija
2/14 |
04.09.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla on vähän samanlainen tunne, kauhea kaipuu kokoajan pois. Ja varsinkin se, että sais yksin mennä ja olla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/14 |
04.09.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Siis kukaan ei ymmärrä näitä minun ajatuksia, minä mukaan lukien. Ettekä tekään varmaan.

Vierailija
4/14 |
04.09.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla on vähän samanlainen tunne, kauhea kaipuu kokoajan pois. Ja varsinkin se, että sais yksin mennä ja olla.

Vierailija
5/14 |
04.09.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mitä sä olet aina elämältäsi halunnut?

Tarkoitan sitä, että oma "suunnitelmani" oli vain matkustella ja tapailla ihmisiä, kunnes sitten tapasin mukavan miehen ja sain lapsen ja nämä haaveet "kaatuivat" siihen. Jotenkin se reissailu jäi kummittelemaan, vaihde jäi kai jollain tapaa päälle. Mieli tekisi ottaa ja lähteä, olla yksin ja päättää ihan yksin omista tekemisistään.



Voiko sullakin olla sitä, jollain tapaa vapauden kaipuuta? Sitä, ettei ole kenestäkään vastuussa?



Kakkonen

Vierailija
6/14 |
04.09.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Fantasiat on kivoja, mutta tuskin toi oikeesti olisi ihanaa. Vaan voithan sä lähteä!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/14 |
04.09.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos lähdet, saanko tulla mukaan? :)



Kakkonen

Vierailija
8/14 |
04.09.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Voisitko oikeasti hylätä lapsesi? Minuakin on aika ajoin kaduttanut että on lapsia tullut tehtyä: vapaus ja vastuuttomuus kiehtoo kyllä. Mutta kun he ovat olemassa ja minua tarvitsevat, en KOSKAAN voisi heitä hylätä ja aiheuttaa peruuttamattoman trauman oman itsekkyyteni takia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/14 |
04.09.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

En ole koskaan katunut sitä, ett ole lapseni tehnyt.

Siksi itsekkin olen hämilläni näistä ajatuksistani.



ap

Vierailija
10/14 |
04.09.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Aika piankin. Olet jo valmistautumassa tilanteeseen tai sinua valmistellaan siihen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/14 |
04.09.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jää kirjaimet sanoje välistä kun nää näppäimet on NIIN pienet :)

Vierailija
12/14 |
04.09.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen aina ollut ns. Oman tie kulkija, yksinäinen ratsastaja.

Nuorena harrastin vain irtosuhteita.

Aina olin haaveillut, että haluan olla yksin ja korkeintaan yksi lapsi eikä miestä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/14 |
04.09.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Voi olla, että juuri se tekee "niin vaikeaksi" olemisen, kun kuvitelmat ovat olleet erilaisia kuin mitä oikeasti on sitten tullut.

Vaikka mies ja lapset olisi ihania, niin silti sitä omaa elämää ja vapautta kaipaa. Siitä huolimatta luulen, että jos menisit vaikka viikon lomalle jonnekin yksin, ikävä iskisi ja kaipaisit jo takaisin... Olisiko mahdollisuus koettaa sellaista?



Kakkonen

Vierailija
14/14 |
04.09.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

eikä poista sitä.