Lue keskustelun säännöt.
Yläkoululaisen makeanhimo ja salassa syönti
29.01.2024 |
Lapsi on piilotellut karkkeja jo pienempänäkin (niitä ollaan joskus ostettu muutenkin, Eli ei mikään kielletty houkutus) ja tässä yläkoulun aikana jäänyt muutaman kerran kiinni karkkipiiloista. Tai paremminkin karkkipaperipiiloista. Paino on Nyt kasilla selvästi noussut ja pyöreyttä tullut. Ei tosin halua punnita itseään, mutta arvioisin niin 70 kg, pituutta 165 cm. Selkeästi kertyy vatsalle ja kaksoisleukaan.
Hän käy salilla ja kerran viikossa myös ryhmäliikunnassa, Eli ei ihan sohvaperuna ole, mutta kiloja alkaa kertymään. olen hänen kanssaan hyvässä hengessä keskutellut aiemmin, mutta eilen sukulaisvierailun jälkeen en hillinnut enää itseäni. Oli syöty monen ruoklajin illalliset ja kakut, jäätelöt ja suklaat jälkiruuaksi. Kotimatkalla käytiin kaupassa ja hän sanoi ostavansa juomista, mikä olikin suklaapatukka.
Sanoin, ettei sille varmaan ole tarvetta koko päivän mätön jälkeen ja annoin tulla suoraan, että hänestä tulee lihava jos jatkuvasti karkkia mättää. Sanoin ettei kivat vaatteet enää mahdu päälle, kiusaamisriski kasvaa, terveys menee. Ehkä Nyt sanomisillani aiheutan syömishäiriön, mutta mielestäni asiasta on puhuttava suoraan, että hän ymmärtää seuraukset.
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se kyllä aina ole merkki mistään perheen kieroutuneesta suhteesta syömiseen, hyväksikäytöstä tms. Älkää pliis tehkö tällaisia diagnooseja kun selkeästi ette mistään mitään tiedä. Minulla on vahva taipumus riippuvuuksiin ja sokeri on yksi vahvimmista. Minun lapsella on ihan samanlaista. Normaali lapsuus ollut hällä ja minulla.
Suvussani on paljon juoppoja, itsekin olen koukuttuvaa lajia kaikkeen mahdolliseen koukuttavaan. Sokerin syönnin lopettaminen on minulle todella vaikeaa.
Kylläpä olkiukkoja keksit. Kukaan ei ole puhunut mistään hyväksikäytöstä. Sen sijaan suhtautuminen syömiseen on usein kotoa opittua.
Ap:n kirjoituksessa pistää silmään se, että hän sanoo lapselle, että tätä kiusataan jos hän lihoo. Tosiasiassa lähes jokaista ylip
Ei ole uhkaillut. Älä jaksa, sinusta ei ole mitään apua ap:n tilanteeseen. Keskittyisit sinäkin keksimään ap:n tilanteeseen apuja. Täällä aletaan puhua jo autismista ynnä muusta. Ap: keskustele lapsen kanssa kokeeko hän olevansa sokerikoukussa. Esim ravitsemusterapeutin tapaaminen voisi olla hyvä juttu. Jätä nämä kommentoijat omaan arvoonsa, sinulla on hätä lapsesi puolesta ja ymmärrän sen. Toivon, että asia lähtee ratkeamaan. Neuvoisin että et palaa enää tähän keskusteluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikean ruokarytmin ja ruokailutapojen opettamisessa ei ole mitään mikä altistaisi syömishäiriöön. Pitää puuttua asiaan ja nähdä vaivaa, siitä se lähtee oikeaan suuntaan. Impulsiivisilie mielihaluille ei saa antaa periksi.
Sitähän ap ei tee. Nuoren haukkuminen suklaapatukan oston jälkeen ja lihavuudella uhkailu ei ole sama asia kuin terveellisten ruokailutottumusten opettaminen.
Ap voi olla varma, että salasyöminen lisääntyy tuon kiukkupurkauksen jälkeen. Ahdistukseen se niitä karkkeja ja suklaita syö ja lisäsit juuri ahdistusta oikein roppakaupalla.
Oikeita ruokailutapoja meillä on opetettu tälle lapselle jo 14 vuotta, samoilla keinoin kuin isommille sisaruksille, joilla on joukkuelajiharrastuksia ja treenejä monta kertaa viikossa. Syödään säännöllisesti, monipuolisesti ja runsaasti kasvik
Silti jokainen on yksilö, vaikka vanhemmat muksut pärjäisikin vähemmällä ruualla. Nuorin ei välttämättä pärjää.
Ruokavalio olisikin ollut helppoa muokata, mutta nyt vaikuttaa siltä, että lapsella tosiaan on henkisiä ongelmia.
Ei sinänsä ihme, kun rähjätään tyhjästä yhtäkkiä ja verrataan sisaruksiin tarpeettomasti. Vähätellään ja nolataan vanhemman puolesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se kyllä aina ole merkki mistään perheen kieroutuneesta suhteesta syömiseen, hyväksikäytöstä tms. Älkää pliis tehkö tällaisia diagnooseja kun selkeästi ette mistään mitään tiedä. Minulla on vahva taipumus riippuvuuksiin ja sokeri on yksi vahvimmista. Minun lapsella on ihan samanlaista. Normaali lapsuus ollut hällä ja minulla.
Suvussani on paljon juoppoja, itsekin olen koukuttuvaa lajia kaikkeen mahdolliseen koukuttavaan. Sokerin syönnin lopettaminen on minulle todella vaikeaa.
Kylläpä olkiukkoja keksit. Kukaan ei ole puhunut mistään hyväksikäytöstä. Sen sijaan suhtautuminen syömiseen on usein kotoa opittua.
Ap:n kirjoituksessa pistää silmään se, että hän sanoo lapselle, että tätä kiusat
Ap ihan itse aloituksessa kertoi mitä sanoi. Olisi mieluummin edes kysynyt lapselta, kiusataanko häntä koulussa vaikka vastauksen varmaan jo sisimmässään tietää.
Se, että hän otti kiusaamisen lyömäaseeksi tässä asiassa oli ikävästi tehty. Varmasti lasta joko kiusataan tai hän muuten sosiaalisesti kärsii tilanteestaan. Häpeää lapsi kokee, se on selvää. Ei hän muuten piilottelisi syömisiään.
Itse jouduin isäpuoleni ahdistelemaksi, mikä laukaisi anorektisen oirehtimisen. En jaksanut itseni näännyttämistä, minkä vuoksi aloin elää "huomenna" elämää. Eli laihdutuskuuri alkaisi huomenna, ja sitä ennen piti vetää napaan kaikki mahdollinen ja mahdoton, koska huomisen jälkeen ei koskaan saisi enää syödä mitään herkkua.
Arvaatte varmaan, että sitä huomista ei koskaan tullut.
Viiden vuoden syömishäiriön, laihduttamisen ja 30 kilon painnonnousun jälkeen äitini tuli humalassa selittämään, miten minun kannattaisi laihduttaa "Nyt kun se on vielä helppoa".
Asia nostaa minussa edelleen pyhän vihan.
Olkaa kiinnostuneita lapsistanne, tietäkää mitä heille kuuluu. Tehkää heidän kanssaan kahden asioita, ja varmistakaa että he tietävät teidän rakastavan heitä. Toimikaa niin kuin on oikein heille pitkällä aikavälillä, silloinkin kun he eivät omaa etuaan ymmärrä.
Ap yrittää, siitä pisteet. Ei sitä paljon enempää voi tehdä kuin jatkaa yrittämistä ja oppia virheistään. Oma äitini ei valitettavasti koskaan edes havahtunut siihen, että vastuu lasten hyvinvoinnista oli hänellä.
Ap on myös kertonut, että asiasta on keskusteltu aiemminkin, lapsen mukaan ei kiusata, on kavereita, koulu menee hyvin numerot 8-9.
en myöskään ole haukkunut häntä lihavaksi, vaan sanonut että jos hän ei lopeta jatkuvasti makeansyömistä hänestä voi TULLA lihava ja silloin RISKI tulla kiusatuksi kasvaa. En sanonut että häntä lihavana tullaan kiusaamaan vaan että riski siihen kasvaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap on myös kertonut, että asiasta on keskusteltu aiemminkin, lapsen mukaan ei kiusata, on kavereita, koulu menee hyvin numerot 8-9.
en myöskään ole haukkunut häntä lihavaksi, vaan sanonut että jos hän ei lopeta jatkuvasti makeansyömistä hänestä voi TULLA lihava ja silloin RISKI tulla kiusatuksi kasvaa. En sanonut että häntä lihavana tullaan kiusaamaan vaan että riski siihen kasvaa.
ap
Mutta kuten muissakin addiktioissa ja riippuvuuksissa se lopettaminen tai tapojen muuttaminen ei nyt vaan ole niin yksinkertaista, eikä se tapahdu niin, että joku käskee vihaisena ja haukkumalla itsekkäistä syistä niin tekemään. Se ei myöskään mene niin, että ongelma vain kerrasta parantuu, eikä ketään riippuvaista saa vaatia sanomaan, että ei enää ikinä sorru, sillä tuo on epärealista ja kaikki on tällä unohdettu ja siis näin on, vaikka riippuvainen tätä itsekin haluaisikin. Kehotan ap:tä perehtymään addiktioihin ja niiden hoitoon ja vaikka tekemään oikeanlaisen intervention, tuo ap:n tekemä ei ollut sellainen ja hankkimaan lapselle oikeanlaista apua sekä auttamaan sen ongelman käsittelyssä, joka tuota addiktiota aiheuttaa. Tuo syöminen nimittäin on oire jostakin muusta, joka pitää käsitellä, jotta voi muuttaa tapojaan ja ns. parantua. Ap. ehkä ajatteli, että kaikki on hyvin kun lapsi vaan syö ap:n toivomalla tavalla, mutta näin se ei todellakaan mene. Ap.n pitää myös hyväksyä se, mitä taustalta mahdollisesti paljastuu, eikä alkaa vain syyttämään lasta esim. ahdistuksesta, joka saattaa olla esim. kodin olosuhteiden syytä.
Vihaisena ja haukkumalla? En ollut vihainen enkä haukkunut, vaan päättäväisellä äänellä sanoin, että ongelmia tulee, jos herkkujen syönti ei lopu. Ja koska niitä herkkuja oli jo kyläreissulla vedetty ihan kiitettävästi, ylimääräinen suklaapatukka meni jo yli.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä koulu stressaa ja aikaiset aamut. Yrittää vähentää stressiä, ahdistusta ja masista makealla. Mitä enemmän arvostelet, sen pahempi ongelma ja murhe nuorella. Onko kunnon ruokaa, välipaloja, purtavaa ja jälkiruokaa päivittäin saatavilla, ettei pelkkää karkkia. Nuori ei ehkä ennen ole saanut maistaa eri makuja, moni siksi haluaa maistaa uutta. Syömishäiriön poikanen ei ole kiva, muttei ehkä osa voi sille mitään, hormonitkin vaikuttavat. Ehkä tilanne tasoittuu ja ei ostella karkkia liikaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä normaalin ruuan määrä mielestäni meillä on riittävästi. Ainakin sillä pärjää isommat sisarukset, joiden treenimäärät on tuplat tähän kasiluokkalaiseen verrattuna.
ap
Oli tai ei, toimitusjohtaja todella väärin lastasi kohtaan ja lisäät hänen salasyömistään.
Opettele itsehillintää. Lapsi syö ahdistukseensa. Mitä enemmän häntä haukut, sitä enemmän hän piilottelee ja syö herkkuja.
Sinun valinta, millaista toimintaa edistät. Jos et kykene olemaan rakentava, hanki edes ammattiapua.
Mitä väärää siinä on, että on rehellinen.
Ei mitään.
kasiluokkalainen kestää kuulla sen, minkä jo tietää. Ei todellakaan tule syömishäiriö siitä.
elinikäinen vaiva tulee tosin siitä, jos lapsena ja teininä on ylipainoinen. Uusimmat tutkimukset osoittaa että se voi pysyvästi muuttaa nälkähormonin toimintaa.
lihavuus aiheuttaa nivelrikkoa ja matala-asteista tulehdusta.
nyt herätys.
sitä ei ole kiva kuulla, että herkut lihottaa. Mutta niin se vaan on. Lisäksi kertoo henkisestä kestävyydestä ja joustavuudesta , että kestää kuulla tosiasiat, vaikka lapsi onkin. Henkinen kestävyys ja joustavuus on ihmisen tärkein ominaisuus. Elämässä ei muuten pärjää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vihaisena ja haukkumalla? En ollut vihainen enkä haukkunut, vaan päättäväisellä äänellä sanoin, että ongelmia tulee, jos herkkujen syönti ei lopu. Ja koska niitä herkkuja oli jo kyläreissulla vedetty ihan kiitettävästi, ylimääräinen suklaapatukka meni jo yli.
Ap
Eli olit vihainen. Miksi ihmeessä vaadit, että herkkujen syömisen on loputtava, jos juuri olitte tilaisuudessa, jossa syötiin herkkuja?
Meinaatko, että lapsesi ei saa ollenkaan syödä herkkuja vai että hänen pitää noudattaa jotain asettamaasi kiintiötä? Vaikuttaa, ettet itsekään tiedä, mitä vaadit.
Syömisestä ei pidä puhua tunnekuohussa kuten teit vaan miettiä tosi tarkkaan, mitä sanot. Aihe on teinille vaikea ennestään ja helposti vaikeutta sitä entisestään. Hänellä on ongelma, jonka itsekin tietää ja jota häpeää.
Kuuroille korville menee. Nykyään on liikuntamainoksissakin lihavia ihmisiä.
hyvä että ap sanoit, mutta peli on menetetty jo.
ihminen ei saa koskaan tietää miltä tuntuu olla energinen ja vetreä. Miltä tuntuu juosta, kun kroppa on kevyt. Miltä tuntuu se kun jaksaa kantaa painavia kantamuksia vaivatta.
sitä tunnetta ei koe ellei ole hyväkuntoinen ja normaalipainossa.
ehkä kasiluokkalainen hyötyisi ruumiillisesta työstä ? Kesäksi hautausmaalle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä joutui lapsi lopettamaan ratsastuksen tutulla tallilla painon vuoksi. Ei löytynyt ponia eikä hevosta millä ratsastaa enää.
se sai lapsen heräämään mutta paino ei nopeasti lähde kun on 90kg asti noussut. Teinityttö kyseessä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä normaalin ruuan määrä mielestäni meillä on riittävästi. Ainakin sillä pärjää isommat sisarukset, joiden treenimäärät on tuplat tähän kasiluokkalaiseen verrattuna.
ap
Oli tai ei, toimitusjohtaja todella väärin lastasi kohtaan ja lisäät hänen salasyömistään.
Opettele itsehillintää. Lapsi syö ahdistukseensa. Mitä enemmän häntä haukut, sitä enemmän hän piilottelee ja syö herkkuja.
Sinun valinta, millaista toimintaa edistät. Jos et kykene olemaan rakentava, hanki edes ammattiapua.
Mitä väärää siinä on, että on rehellinen.
Ei mitään.
kasiluokkalainen kestää kuulla sen, minkä jo tietää. Ei todellakaan tule syömishäiriö siitä.
elinikäinen vaiva tulee tosin siitä, jos lapsena ja teininä on yli
Luuletko, että ylipainoinen teini ei tiedä olevansa ylipainoinen? Uutinen: niin tyhmää teiniä ei olekaan.
Minkä verran itse hoikistut jos sinulle rakas ihminen suuttuu, kun syöt suklaata ja kertoo "totuuksia" painostasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuuroille korville menee. Nykyään on liikuntamainoksissakin lihavia ihmisiä.
hyvä että ap sanoit, mutta peli on menetetty jo.
ihminen ei saa koskaan tietää miltä tuntuu olla energinen ja vetreä. Miltä tuntuu juosta, kun kroppa on kevyt. Miltä tuntuu se kun jaksaa kantaa painavia kantamuksia vaivatta.
sitä tunnetta ei koe ellei ole hyväkuntoinen ja normaalipainossa.
ehkä kasiluokkalainen hyötyisi ruumiillisesta työstä ? Kesäksi hautausmaalle?
Miksi spämmäät keskusteluun? Viestisi tunnistaa omituisesta kappalejaosta. Yksi viesti riittää, kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Vihaisena ja haukkumalla? En ollut vihainen enkä haukkunut, vaan päättäväisellä äänellä sanoin, että ongelmia tulee, jos herkkujen syönti ei lopu. Ja koska niitä herkkuja oli jo kyläreissulla vedetty ihan kiitettävästi, ylimääräinen suklaapatukka meni jo yli.
Ap
Voit onnitella itseäsi. Sait purkaa pahaa mieltäsi nuoreen, joka vastaisuudessa syö entistä enemmän salaa. Eikä ainakaan hae apua sinulta. Täyttyikö tavoitteesi?
Ainakin voit tuntea ylemmyyttä, kun lapsesi tuntee itsensä surkeammaksi kuin ikinä. Hänellä on apuna vain herkut, joita tulee menemään entistä enemmän.
Mullakin nousi paino yläkoulussa normaalia enemmän. Harrastin liikuntaa, mutta jälkeenpäin ajatellen annoskoot oli liian isoja ja herkkuja vähän liikaa. Urheilu kasvuiässä kyllä ymmärrettävästi nosti ruokahalun ihan hurjan korkealle.
Mun äiti kommentoi muutamaan otteeseen, että olin näköjään lihonut, ja kerran sattui näkemään raskausarpia, joita tuijotti kirjaimellisesti suu auki. Muistan nämä jutut nyt kymmenen vuotta myöhemmin. En koskaan sairastunut syömishäiriöön, mutta oli syömishäiriökäyttäytymistä.
Äidin painopuhe ei koskaan vaikuttanut minuun positiivisesti. Käytiin ravitsemusterapeutilla ja lääkäreillä yhdessä, koska hän oli niin huolissaan siitä, että painoni nousi. Tästä tuli mulle vaan paha olo eikä vaikuttanut mihinkään. (Toki esim. kilpirauhanen oli ihan hyvä käydä testaamassa).
Oman kokemukseni perusteella et siis oikeastaan voi tehdä mitään. Kasvun ja kilpaurheilun loputtua pudotin 15kg, joka on pysynyt poissa nyt 4v. Uskon, että vanhasta ympäristöstä muuttaminen auttoi asiaa myös.
Tilanne kuulostaa vaikealta sekä kasiluokkalaiselle että vanhemmallekin. Teini-ikäisen syömisen ja painon monitorointi on tosiaan sellainen asia, jonka kanssa on pakko olla hienovarainen, jos sitä ylipäätään on aivan pakko tehdä.
Minkärotuisia hevosia? Kyllä normikokoiset puoliveriset ja kaikki suomenhevoset sen 90 kg kantaa
Täällä taas kaiken maailman besserwisserit vinkumassa, että "teillä ei varmaan ole tarjolla kunnon ruokaa". Ja ehdottomasti tietävät, mikä on syy tytön ahmimiseen
Kyllä teini saa toki herkkuja syödä, syötiinhän me muutakin, kun kylässä tarjottiin. Mutta teinin on myös hyvä ymmärtää, ettei niitä herkkuja rajattomasti voi vetää, jos haluaa vaatteisiinsa mahtua. Ja ihan maalaisjärjellä ajatellen sitä suklaata ei enää tarvitse lisää, kun sitä on vasta tunti sitten ihan vapaasti kahvipöydässä saanut ottaa ja ottanut. Eli rajansa kaikella.
ja ihan normiruokaa ja riittävästi syö muuten, kiitos huolenpidosta. Ongelma ei ole, etteikö ruokaa menisi ja kasviksetkin kelpaa hienosti. Ongelma on se makean määrä ja sokerikoukku, mikä alkaa näkyä uloskin päin.
ap
Luetun ymmärtäminen. Lasta todennäköisesti kiusataan jo ylipainosta. Miksi äiti uhkailee kiusaamisella tämän lisäksi? Mitä se auttaa? Niin tyhmä yläkoululainen ei ole, ettei itse jo tietäisi ylipainostaan. Siksikin hän häpeää syömistään ja piilottelee sitä eikä suostu puntarille.
Lasta ei auteta syyllistämällä. Se vain lisää itseinhoa eikä auta mitään. Äidin tulisi olla lapsen puolella etsimässä ratkaisuja. Ammattiapu ei ole mikään häpeä.