Yläkoululaisen makeanhimo ja salassa syönti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikean ruokarytmin ja ruokailutapojen opettamisessa ei ole mitään mikä altistaisi syömishäiriöön. Pitää puuttua asiaan ja nähdä vaivaa, siitä se lähtee oikeaan suuntaan. Impulsiivisilie mielihaluille ei saa antaa periksi.

Sitähän ap ei tee. Nuoren haukkuminen suklaapatukan oston jälkeen ja lihavuudella uhkailu ei ole sama asia kuin terveellisten ruokailutottumusten opettaminen.

Ap voi olla varma, että salasyöminen lisääntyy tuon kiukkupurkauksen jälkeen. Ahdistukseen se niitä karkkeja ja suklaita syö ja lisäsit juuri ahdistusta oikein roppakaupalla.

Oikeita ruokailutapoja meillä on opetettu tälle lapselle jo 14 vuotta, samoilla keinoin kuin isommille sisaruksille, joilla on joukkuelajiharrastuksia ja treenejä monta kertaa viikossa. Syödään säännöllisesti, monipuolisesti ja runsaasti kasviksia, ihan koko perheen voimin monta kertaa viikossa. Samat on tarjottavat kaikille lapsille ja ainoastaan nuorimmalla tätä sokerihumalahakuisuutta esiintyy. Liikuntaa harrastamme sekä yhdessä että erikseen ja makeatakin on tarjolla silloin tällöin, mutta ei varalla kaapissa (koska muuten teini syö myös ne).

ap

Et ainakaan auttanut asiaa millään tavalla. Lapsellasi on jo syystä tai toisesta ongelma syömisen kanssa ja sen sijaan, että selvittäisit mistä se johtuu, päätit ottaa syyllistävän lähestymistavan. Jos kaikki muut perheen lapset syövät normaalisti ja olette koko lapsen elämän ajan opettanut normaalia ruokailua, tämä kyseisen jutun lapsesi salasyöminen on oireilua jostain. 

kiellä vain sitä enemmän syö herkkuja, kannattaa antaa olla kyllä noin isopenska  osaa itsekkin käyttää päätä. . Mitä enemmän kieltoja sitä vastaan panemisia tulee ja pahenee kun tulee nurkkuikä kannatta olla solidaarinen itsellä jo  nuoris aikuisia penskoja  yläkoulu aikana ja  hiukan isompina oli  eräät säännöt. koulupäivinä , nukkuma aijat,muuten ruokaaika,läksyt hampaat. ei muuta ku homma toimii nii lapsetki tyytyväisiä ja annetaan heille vapauksia  kyllä he kerkiävät vielä tähän aikuisten oravanpyörään. varsinkin joku karkin syönti?? anna olla ku ei rajoita / kiellä huomaavat ettei ne niin maistukkaan ku saa mässyttää vapaasti. Kiellot ei eina hyväksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En lainkaan ymmärrä, miksei lapselle voisi sanoa suoraan asiasta. Nykyään tuntuu olevan vallalla sellainen käsitys, että pieninkin painoon liittyvä kommentti johtaa automaattisesti syömishäiriöön. Ei se kyllä näin mene.

Nimenomaan ne painokommentit aiheuttaa syömishäiriön. Tämä on faktaa.

Lasten opettaminen terveellisiin elämäntapoihin ei perustu painosta huolautteluun vaan terveellisten ruokailutottumusten opettamiseen.

Niin sitä syömishäiriötähän minä tässä Nyt pelkään. Tosin ongelma on jo olemassa kun niitä herkkuja on piiloteltava.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikean ruokarytmin ja ruokailutapojen opettamisessa ei ole mitään mikä altistaisi syömishäiriöön. Pitää puuttua asiaan ja nähdä vaivaa, siitä se lähtee oikeaan suuntaan. Impulsiivisilie mielihaluille ei saa antaa periksi.

Sitähän ap ei tee. Nuoren haukkuminen suklaapatukan oston jälkeen ja lihavuudella uhkailu ei ole sama asia kuin terveellisten ruokailutottumusten opettaminen.

Ap voi olla varma, että salasyöminen lisääntyy tuon kiukkupurkauksen jälkeen. Ahdistukseen se niitä karkkeja ja suklaita syö ja lisäsit juuri ahdistusta oikein roppakaupalla.

Oikeita ruokailutapoja meillä on opetettu tälle lapselle jo 14 vuotta, samoilla keinoin kuin isommille sisaruksille, joilla on joukkuelajiharrastuksia ja treenejä monta kertaa viikossa. Syödään säännöllisesti, monipuolisesti ja runsaasti kasvik

Tämä ei millään tavalla oikeuta sinua käyttäytymään lasta vahingoittavalla tavalla. Miten voi olla, ettet tajua, että pahennat ongelmaa ihan itse?

Se pahentaa ongelmaa, että haukuit lapsen ja uhkasit, että hänestä tulee lihava ja muut kiusaavat. Ihan kuin hän ei sitä tietäisi jo ennestään. Lapset ovat julmia toisiaan kohtaan ja nyt haukkukuoroon tuli mukaan oma äiti.

Tästä se ahdistus ja salasyöminen lähtee ihan uusille kierroksille. 

Ihan samanlaista oli meidän tytöllä siinä esiteinivuosina. Jotenkin kauniisti yritin muotoilla, että olisko hän mahdollisesti koukussa sokeriin ja yhdessä mietittiin sokerille korvaavia vaihtoehtoja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En lainkaan ymmärrä, miksei lapselle voisi sanoa suoraan asiasta. Nykyään tuntuu olevan vallalla sellainen käsitys, että pieninkin painoon liittyvä kommentti johtaa automaattisesti syömishäiriöön. Ei se kyllä näin mene.

Nimenomaan ne painokommentit aiheuttaa syömishäiriön. Tämä on faktaa.

Lasten opettaminen terveellisiin elämäntapoihin ei perustu painosta huolautteluun vaan terveellisten ruokailutottumusten opettamiseen.

Niin sitä syömishäiriötähän minä tässä Nyt pelkään. Tosin ongelma on jo olemassa kun niitä herkkuja on piiloteltava.

 

ap

Pelkäät syömishäiriötä, mutta teet parhaasi,  että lapsellasi olisi varmasti ongelmallinen suhde syömiseen? Jos tavoitteenasi oli lisätä piilottelua ja salasyömistä, onnistut kyllä täydellisesti.

Voit olla varma, ettei nuori käänny sinun puoleesi ongelmissaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikean ruokarytmin ja ruokailutapojen opettamisessa ei ole mitään mikä altistaisi syömishäiriöön. Pitää puuttua asiaan ja nähdä vaivaa, siitä se lähtee oikeaan suuntaan. Impulsiivisilie mielihaluille ei saa antaa periksi.

Sitähän ap ei tee. Nuoren haukkuminen suklaapatukan oston jälkeen ja lihavuudella uhkailu ei ole sama asia kuin terveellisten ruokailutottumusten opettaminen.

Ap voi olla varma, että salasyöminen lisääntyy tuon kiukkupurkauksen jälkeen. Ahdistukseen se niitä karkkeja ja suklaita syö ja lisäsit juuri ahdistusta oikein roppakaupalla.

Oikeita ruokailutapoja meillä on opetettu tälle lapselle jo 14 vuotta, samoilla keinoin kuin isommille sisaruksille, joilla on joukkuelajiharrastuksia ja treenejä monta kertaa viikossa. Syödään s

Niin tiedän etten hetkessä valinnut sanojani oikein. Tästä on aiemmin keskusteltu hyvässä hengessä, mutta Nyt meni yli, kun tajusin ettei ne aiemmat keskustelut ole johtaneet minkäänlaiseen ymmärrykseen.

En uhkaillut lihavuudella, vaan totesin tosiasian, jonka uskoisin hänen jo tietävän. Ongelmahan meillä on, ja keinoni käsitellä sitä on loppu. On keskusteltu (eikä hänellä omasta mielestään ole ongelmia, koulu sujuu ja kavereita on, herkut vaan on hyviä) eikä keskustelut ole johtaneet mihinkään. Niin ja nyt turhauduin ja reagoin väärin. Tehty. Nuori pilattu.

ap

Nämä on vaikeita juttuja. Kukaan vanhempi ei ole täydellinen, ja vaikka haluaa lapselle hyvää, saattaa joskus päästä sammakoita suusta. 

Sokeri vetää eri tavalla ihmisiä puoleensa, ja jostain syystä kyseinen nuori sitä himoitsee. Tämä ei ole tavatonta vaan aika yleistä. Kannattaa ehkä kysyä lähetettä ravitsemusterapeutille jos mahdollista. Saisiko vaikka koululääkäriltä lähetteen? Eikös kasilla tule terveystarkastukset..

Tuolla tietoa nuoren painonhallinnasta https://www.terveyskyla.fi/painonhallinta/tietoa/painonhallinta-el%C3%A…;

Mä aloin yläasteella syödä liikaa kun kaverin isäpuoli oli alkanu koskettelemaan mua ja myöhemmin syöminen ylty raiskauksen myötä. Suklaa oli hetken helpotus tunteisiin ja lisäks mulla oli takaraivossa ajatus, että jos lihoan muhun ei kosketa. 

Mun mielestä apn tapa ottaa asia puheeksi oli kamala. Onneks et ollu mun äiti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikean ruokarytmin ja ruokailutapojen opettamisessa ei ole mitään mikä altistaisi syömishäiriöön. Pitää puuttua asiaan ja nähdä vaivaa, siitä se lähtee oikeaan suuntaan. Impulsiivisilie mielihaluille ei saa antaa periksi.

Sitähän ap ei tee. Nuoren haukkuminen suklaapatukan oston jälkeen ja lihavuudella uhkailu ei ole sama asia kuin terveellisten ruokailutottumusten opettaminen.

Ap voi olla varma, että salasyöminen lisääntyy tuon kiukkupurkauksen jälkeen. Ahdistukseen se niitä karkkeja ja suklaita syö ja lisäsit juuri ahdistusta oikein roppakaupalla.

Oikeita ruokailutapoja meillä on opetettu tälle lapselle jo 14 vuotta, samoilla keinoin kuin isommille sisaruksille, joilla on joukkuelajiharrastuk

Syömishäiriöt eivät ole ymmärryksestä kiinni. Syöminen on lapsellesi tunneasia. Siitä haetaan lohtua ja turvaa. Samalla lapsesi häpeää syömistään. Siksi hän piilottelee karkkia sun muuta ja syö salaa. Kyse ei ole tiedon puutteesta.

Sinun hyökkäyksesi lisää häpeää ja muita kielteisiä tunteita ja siten ruokkii salasyömistä. 

Jollain tavalla teidän perheessä syöminen on aiemminkin ollut häpeän aihe, sillä sama lapsi on jo nuorempana salaillut syömisiään. Jotain on pielessä. Olisiko aika varata aikaa ulkopuolisen avun piiristä? 

"sua aletaan kiusaamaan". Sun lapsi on todennäkösesti kokenu kiusaamista koulussa, niinku suurin osa. Ja paino ei vaikuta siihen. Lasta voidaan kiusata ihan mistä vaan. Mut hienoa, että päätit sitten alkaa ite kiusaamaan häntä kotona. Vuoden mutsi. 

Hormonit teettää tuota. Itse sairastuin yläasteen jälkeen syömishäiriöön kun sain kotoa kuittailua painosta. Siinä meni pari vuotta malnutrisia tilassa ilman kuukautisia, kauppareissut kesti kaksi tuntia kun piti laskea kaloreita. Itsetunto meni myös haukkumisen vuoksi. Nyt näin keski-ikäisenä en enää välitä mitä joku muu on kehostani mieltä.

Mitkä ovat ap:n mitat, cm/kg? Minkälaista esimerkkiä näytät?  Saako nuori unta riittävästi? Univaje nostaa ruokahaluja. Kiusataanko koulussa? Jos ei uskalla ruokailla koulussa niin nälkä kertaantuu kotiin. Oletteko kuinka vaativia ja suorituskeskeisiä vanhempia? Saako nuori huudot jos arvosana on 9 huonompi?

Älä puutu seuraukseen, vaan etsi syy ja korjatkaa se.

Ei se kyllä aina ole merkki mistään perheen kieroutuneesta suhteesta syömiseen, hyväksikäytöstä tms. Älkää pliis tehkö tällaisia diagnooseja kun selkeästi ette mistään mitään tiedä. Minulla on vahva taipumus riippuvuuksiin ja sokeri on yksi vahvimmista. Minun lapsella on ihan samanlaista. Normaali lapsuus ollut hällä ja minulla. 

Suvussani on paljon juoppoja, itsekin olen koukuttuvaa lajia kaikkeen mahdolliseen koukuttavaan. Sokerin syönnin lopettaminen on minulle todella vaikeaa.

Olisko masennusta? Ja mistä se sitten johtunee? Ahmiiko myös hamppareita jne

Ilmeisesti yrittää hoitaa tuolla tavoin traumojaan ja ahdistustaan kun oikeaa apua ei ole saanut. Lisäksi  tuolla tavoin on helppo protestoida kontrollia ja sääntöjä vastaan ja se on myös reaktio siihen, että on pakotettu syömään liian usein sellaista ruokaa, josta lapsi ei ole pitänyt, eikä lasta ole kuunneltu ruoka-asioissa. Tunnesyöminen ja ruokariippuvuus, addiktio ovat oikeita ongelmia ja tämäkin addiktio toimii samalla tavalla kaikkien muidenkin addiktioiden, kuten esim. alkoholi, päihteet, uhkapelit jne. kanssa. Siinä missä alkoholisti piilottelee viinaa on tässä tapauksessa piilottelun kohde ruoka. Olen itse absolutisti, enkä pelaa uhkapelejä tai harrasta irtosuhteita, mutta oma juttuni on aina ollut ruoka. Syömiseni ovat täysin pielessä ja syön herkkuja joka päivä, mutta ainakin nyt aikuisena saan itse päättää täysin syömisistäni. Apua ongelmiini en ole saanut. Lisäksi herkkujen syöminen on vaan niin paljon helpompaa kuin jonkun terveellisemmän vaihtoehdon kun eihän näitä herkkuja, kuten esim. sipsit, suklaa, karkit, keksit tarvitse mitenkään valmistaa ja nämä säilyvät huoneenlämmössä, joten piilottaminen on helppoa. Liian vähän on tarjolla terveellisempiä helppoja vaihtoehtoja. Hedelmät esim. pilaantuvat helposti ja keräävät banaanikärpäsiä ja sitten jotkut jugurtit ja vastaavat vaativat säilytystä jääkaapissa.

Vierailija kirjoitti:

Ei se kyllä aina ole merkki mistään perheen kieroutuneesta suhteesta syömiseen, hyväksikäytöstä tms. Älkää pliis tehkö tällaisia diagnooseja kun selkeästi ette mistään mitään tiedä. Minulla on vahva taipumus riippuvuuksiin ja sokeri on yksi vahvimmista. Minun lapsella on ihan samanlaista. Normaali lapsuus ollut hällä ja minulla. 

Suvussani on paljon juoppoja, itsekin olen koukuttuvaa lajia kaikkeen mahdolliseen koukuttavaan. Sokerin syönnin lopettaminen on minulle todella vaikeaa.

Kylläpä olkiukkoja keksit. Kukaan ei ole puhunut mistään hyväksikäytöstä. Sen sijaan suhtautuminen syömiseen on usein kotoa opittua.

Ap:n kirjoituksessa pistää silmään se, että hän sanoo lapselle, että tätä kiusataan jos hän lihoo. Tosiasiassa lähes jokaista ylipainoista lasta kiusataan koulussa vähintään joskus, todennäköisesti myös hänen lastaan. 

Lapsi saa kuulla ikäviä ja satuttavia kommentteja painostaan ikätovereiltaan. Siksikin tuntuu erityisen alhaiselta iskeä lasta vyön alle. Ap ikäänkuin asettuu kiusaajien kanssa samaan rintamaan. Hän ei auta vaan asettuu tuomitsemaan. Ei lapsi halua olla lihava. Hän tarvitsee apua eikä uhkailua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se kyllä aina ole merkki mistään perheen kieroutuneesta suhteesta syömiseen, hyväksikäytöstä tms. Älkää pliis tehkö tällaisia diagnooseja kun selkeästi ette mistään mitään tiedä. Minulla on vahva taipumus riippuvuuksiin ja sokeri on yksi vahvimmista. Minun lapsella on ihan samanlaista. Normaali lapsuus ollut hällä ja minulla. 

Suvussani on paljon juoppoja, itsekin olen koukuttuvaa lajia kaikkeen mahdolliseen koukuttavaan. Sokerin syönnin lopettaminen on minulle todella vaikeaa.

Kylläpä olkiukkoja keksit. Kukaan ei ole puhunut mistään hyväksikäytöstä. Sen sijaan suhtautuminen syömiseen on usein kotoa opittua.

Ap:n kirjoituksessa pistää silmään se, että hän sanoo lapselle, että tätä kiusataan jos hän lihoo. Tosiasiassa lähes jokaista ylipainoista lasta kiusataan koulussa vähintään joskus, todennäköisesti myös hänen lastaan. 

Oletko lukenut tätä ketjua? Puhutaan masennuksesta, hyväksikäytöstä ym. oikeasti vakavista asioista. Tuollaista lähdetään ehdottelemaan sen perusteella, että ap:n lapsi on sokerikoukussa. Nämä tällaiset diagnoosit syömishäiriöistä ym. kuuluu ammattilaisille ja yleensä mistään näin vakavasta ei ole kyse. 

Eikä ap ole toiminut mitenkään väärin, lapsi todennäköisesti tietää tuon minkä äitinsä on hälle todennut. Kuka äiti ei pelkäisi, että lapsi tulee kiusatuksi? Ap on varmaankin kuitenkin ilmaissut asian siten, että lapsi on ymmärtänyt, että äiti on huolissaan. 

Kannattaa myös tutkiskella lapsen käytöstä muuten ihan yleisellä tasolla ja yrittää selvittää, onko lapsi ehkä jopa autismikirjolla. Autismikirjo kun voi oireilla juurikin syömisongelmien kautta ja autismikirjohan juuri sitä monenlaista ahdistusta ja kuormitusta helposti aiheuttaa.