Lapsi sai 6kg karkkia kaverisynttäreiltä, lapsi 10v, ottaisitko haltuusi

Hän on lapsi. Tietenkin säännöstelet karkit.

Luonnollisesti takavarikoisin ja söisin itse salassa.

Saa pitää omassa hallussaan ja säännöstellä itse. Siinähän oppii hienosti, että karkit kestävät kauan, jos syö vain vähän kerrallaan. Sen verran toki rajoitan, että ruoka-ajan lähestyessä ei syödä karkkia vaan sitten ruoan jälkeen. Yleensä lapsi haluaa jakaa ihan oma-aloitteisesti sisaruksilleen karkeistaan, jos syö niitä muulloin kuin karkkipäivänä. (Ostan muuten myös näissä tapauksissa kaikille karkit karkkipäivinä. Jos lahjaksi karkkia saanut ei saisi karkkipäivänä normaaleja karkkipäivän karkkeja, eikö se kannustaisi ahmimaan karkit nopeasti pois ennen karkkipäivää?)

Antaa nyt nauttia vapaasti, kun vielä voi.

Kun diabetes puhkeaa niin sitten loppuu mättäminen automaattisesti ja alkaa uusi elämä(ntapa).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä sama tilanne, tosin ei kuutta kiloa, mutta silti hirveästi. Otettiin säilöön, annetaan karkkipäivänä ja sjoskus muulloin.

Tähän liittyen jatkokysymys: Voiko synttärikarkeista velvoittaa antamaan sisaruksille, jos siis päivänsankari kieltäytyy antamasta? 

 

Ei niitä tartte jakaa. Ne on lahja. Eihän muitakaan lahjoja tartte jakaa.

Mä ostan sisaruksille siis karkkipäivänä omat karkit ja päivänsankari saa lahjakarkeistaan itelleen pussin.

Ei ole tullut edes mieleen, että niitä karkkeja pitäis jakaa muille. Tarjota saa, jos haluaa, mutta ei ole pakko.

Tartte? Eikö muiden huomioiminen kuulu ihan perus käytöstapoihin? 

Varmaan tulee alapeukkuja mutta meillä tehtiin näin: Jos juhlista tai vierailuista jäi iso määrä karkkia tai muuta herkkua niin pakattiin vieraille herkkupussi mukaan mistä sai jakaa sisaruksille tai vanhemmille. Ollaan myös viety työpaikan kahvihuoneeseen tai annettu keksipaketti ja karkkipussi muksulle mukaan kouluun opettajille, alakoulu oli pieni ja rento joten ei tullut mitään eturistiriitoja. 

Meillä ei ole ikinä ollut karkkipäivää ja herkkuja ei olla "omittu" perheen kesken. Toki jos vaikka jälkkäriksi tai kahvilla on ollut jätski niin jokainen syö omansa eikä toisten vaikka useimmiten on ostettu ihan litran paketti ja valittu maku vuorotellen. Karkilla ei myöskään ole ikinä palkittu esim. lautasen syömisestä tyhjäksi tai hiljaa olemisesta. Sama kuin sanoisi kassalla että jos isi ei hermostu jonossa niin sitten saa saunaoluen, muuten se jätetään tädille :)

Järkyttävää. Mammat mässäilemässä 6 kiloa karkkia joka päivä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on aina ollut niin, että mä olen lahjakarkit laittanut kaappiin ja niitä on sitten annosteltu sieltä. Edelleen, vaikka lapset on teinejä, niin tätä ei ole kukaan kyseenalaistanut. Karkkia saa kyllä kysyttäessä syödä esim. jälkiruoaksi viikollakin vähän, mutta isommat määrät on karkkipäivää varten.

 

Omien kokemukseni perusteella tuollainen kontrollointi johtaa vain salaa syömiseen, syömishäiriöihin ja siihen, että ei pysty keskittymään mihinkään kun vain odottaa sitä hetkeä, jolloin saa taas syödä herkkuja.

 

Meillä on koko ajan karkkia kaapissa. Kukaan ei syö niitä salaa. Karkkien syömisestä ei ole tehty mitään kiellettyä asiaa, vaikka niitä ei nyt koko ajan syödäkään. Minusta on ihan järkevää opettaa lapsille, että tietyt ruuat on sellaisia, että niiden syömisen voi säästää jälkiruuaksi tai herkuksi. Vähän sama ajatus taustalla siinä, että hyvin harva syö aamiaiseksi pastaa, vaikka ihan hyvin voisi, eikä kukaan sitä kiellä, mutta harvalle tulee edes mieleen keitellä aamupalaksi makaronia. Niin karkin kanssa sama. Sitä voisi toki syödä ihan milloin vaan, mutta nyt mun lapset on oppineet, että se on jälkiruoka ja herkku.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä sama tilanne, tosin ei kuutta kiloa, mutta silti hirveästi. Otettiin säilöön, annetaan karkkipäivänä ja sjoskus muulloin.

Tähän liittyen jatkokysymys: Voiko synttärikarkeista velvoittaa antamaan sisaruksille, jos siis päivänsankari kieltäytyy antamasta? 

 

Ei niitä tartte jakaa. Ne on lahja. Eihän muitakaan lahjoja tartte jakaa.

Mä ostan sisaruksille siis karkkipäivänä omat karkit ja päivänsankari saa lahjakarkeistaan itelleen pussin.

Ei ole tullut edes mieleen, että niitä karkkeja pitäis jakaa muille. Tarjota saa, jos haluaa, mutta ei ole pakko.

Tartte? Eikö muiden huomioiminen kuulu ihan perus käytöstapoihin? 

Minusta ei lahjojen jakaminen kyllä ole asia, joka kuuluisi peruskäytöstapoihin. Jos mun puoliso saa vaikka lahjakortin, niin en mä oleta, että se ostaa sillä kortilla mulle mitään. Ahnettahan semmoinen olisi, että olettaisi toisen lahjan kuuluvan itelleen.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan tulee alapeukkuja mutta meillä tehtiin näin: Jos juhlista tai vierailuista jäi iso määrä karkkia tai muuta herkkua niin pakattiin vieraille herkkupussi mukaan mistä sai jakaa sisaruksille tai vanhemmille. Ollaan myös viety työpaikan kahvihuoneeseen tai annettu keksipaketti ja karkkipussi muksulle mukaan kouluun opettajille, alakoulu oli pieni ja rento joten ei tullut mitään eturistiriitoja. 

 

Meillä ei ole ikinä ollut karkkipäivää ja herkkuja ei olla "omittu" perheen kesken. Toki jos vaikka jälkkäriksi tai kahvilla on ollut jätski niin jokainen syö omansa eikä toisten vaikka useimmiten on ostettu ihan litran paketti ja valittu maku vuorotellen. Karkilla ei myöskään ole ikinä palkittu esim. lautasen syömisestä tyhjäksi tai hiljaa olemisesta. Sama kuin sanoisi kassalla että jos isi ei hermostu jonossa niin sitten saa saunaoluen, muuten se jätetään tädille :)

Joku roti aikuillakin pitää olla:

Minä ottaisin osan niistä salaa ja laittaisin biojätteeseen.

Riippuu ihan lapsesta. Oma lapseni (9-vuotias tyttö) ei ole kovin makean perään. Kun ostetaan irtokarkkia, minä ostan 200 grammaa ja hän noin 90 grammaa. Ikinä en ole hänelta herkkuja rajoittanut, koska ei ole ollut tarvetta. Veisi ne varmaan itse kaappiin ja söisi vähitellen sieltä. Suurempi vaara on, että minä ne söisin ensin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on aina ollut niin, että mä olen lahjakarkit laittanut kaappiin ja niitä on sitten annosteltu sieltä. Edelleen, vaikka lapset on teinejä, niin tätä ei ole kukaan kyseenalaistanut. Karkkia saa kyllä kysyttäessä syödä esim. jälkiruoaksi viikollakin vähän, mutta isommat määrät on karkkipäivää varten.

 

Omien kokemukseni perusteella tuollainen kontrollointi johtaa vain salaa syömiseen, syömishäiriöihin ja siihen, että ei pysty keskittymään mihinkään kun vain odottaa sitä hetkeä, jolloin saa taas syödä herkkuja.

 

Meillä on koko ajan karkkia kaapissa. Kukaan ei syö niitä salaa. Karkkien syömisestä ei ole tehty mitään kiellettyä asiaa, vaikka niitä ei nyt koko ajan syödäkään. Minusta on ihan järkevää opettaa lapsille, että tietyt ruuat on sellaisia, ett

Olen se, jolle vastasit. Meillä tosiaan kaikki herkut, ei pelkästään karkit olivat suuri tabu ja kielletty asia. Jos kaapissa oli jotain ns. vierasvaroja syötiin ne nopeasti ja salaa. Oli syötävä heti kun niitä syötiin tai joku muu ehti syömään ensin. Kiellettyjen herkkujen syöminen ja kontrollointi ei rajoittunut kaapista löytyvien syömiseen vaan yhä useammin itsekin ostin itse salaa kaupasta herkkuja ja söin ne kodin ulkopuolella. Piilotin herkkuja myös kaappiin. Tietysti äiti oli vihainen, mutta itsepä osti ja söi vielä useammin herkkuja salaa. Lopulta äiti tajusi, että pakastepulla oli sellainen säilyvä ja sitä sitten teki. Nyt aikuisena ruokavaliooni on täysin pielessä ja syön herkkuja joka päivä, mutta saan syödä tasan sitä mitä haluan. Taustalla on mm. syömisen kontrollointia, kieltoja, pakottamista syömään pahaa ruokaa ja lohtusyömistä. Olen myös yrittänyt koko aikuisikäni hoitaa ahdistustani syömällä herkkuja kun oikeaa apua en ole ongelmiini saanut. Syöminen on se oma juttuni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on aina ollut niin, että mä olen lahjakarkit laittanut kaappiin ja niitä on sitten annosteltu sieltä. Edelleen, vaikka lapset on teinejä, niin tätä ei ole kukaan kyseenalaistanut. Karkkia saa kyllä kysyttäessä syödä esim. jälkiruoaksi viikollakin vähän, mutta isommat määrät on karkkipäivää varten.

 

Omien kokemukseni perusteella tuollainen kontrollointi johtaa vain salaa syömiseen, syömishäiriöihin ja siihen, että ei pysty keskittymään mihinkään kun vain odottaa sitä hetkeä, jolloin saa taas syödä herkkuja.

Minun kokemuksen mukaan se johtaa terveeseen suhtautumiseen, kun oppii että karkit on erikoistilanteisiin eikä niitä mätetä jatkuvasti. Ainakin omat lapset on tämän hyvin sisäistäneet. Aina on kaapissa karkkia, mutta ei sitä kukaan sieltä käy salaa syömässä, vaan sitten luvan kanssa. Karkit ei tosiaankaan ole mikään tabu vaan ne on siellä kaapissa ja niitä saa silloin tällöin sopivassa tilanteessa syödä, mutta ei älyttömiä määriä tai jatkuvasti. Nykyään lapsilla on ne karkit itseasiassa ihan itsellään tietyssä kaapissa, kun on huomattu että heihin voi luottaa eivätkä yritä mättää ylenmäärin tai ota sieltä salaa. 

Hieno kuulla. Teillähän on kaikki sitten paremmin kuin hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan tulee alapeukkuja mutta meillä tehtiin näin: Jos juhlista tai vierailuista jäi iso määrä karkkia tai muuta herkkua niin pakattiin vieraille herkkupussi mukaan mistä sai jakaa sisaruksille tai vanhemmille. Ollaan myös viety työpaikan kahvihuoneeseen tai annettu keksipaketti ja karkkipussi muksulle mukaan kouluun opettajille, alakoulu oli pieni ja rento joten ei tullut mitään eturistiriitoja. 

 

Meillä ei ole ikinä ollut karkkipäivää ja herkkuja ei olla "omittu" perheen kesken. Toki jos vaikka jälkkäriksi tai kahvilla on ollut jätski niin jokainen syö omansa eikä toisten vaikka useimmiten on ostettu ihan litran paketti ja valittu maku vuorotellen. Karkilla ei myöskään ole ikinä palkittu esim. lautasen syömisestä tyhjäksi tai hiljaa olemisesta. Sama kuin sanoisi kassalla että jos isi ei hermostu jonossa niin sitten saa saunaoluen, muuten se jätetään tädille :)

Tässä taisi olla kyse lapsen lahjaksi saamista karkeista eikä esim juhlista yli jääneistä. Aika eri tilanne mielestäni. Lahjakarkkeja ei tarvitse kenellekään jakaa jos ei tahdo, jos on vaikka jotain erikoisempaa. Tosin omat kyllä jakaa ihan mieluusti, kun ei pakoteta eikä karkinsyönti ole mikään älyttömän iso juttu muutenkaan. Sitä kun saa silloin karkkipäivänä joka tapauksessa. 

Vierailija kirjoitti:

Varmaan tulee alapeukkuja mutta meillä tehtiin näin: Jos juhlista tai vierailuista jäi iso määrä karkkia tai muuta herkkua niin pakattiin vieraille herkkupussi mukaan mistä sai jakaa sisaruksille tai vanhemmille. Ollaan myös viety työpaikan kahvihuoneeseen tai annettu keksipaketti ja karkkipussi muksulle mukaan kouluun opettajille, alakoulu oli pieni ja rento joten ei tullut mitään eturistiriitoja. 

 

Meillä ei ole ikinä ollut karkkipäivää ja herkkuja ei olla "omittu" perheen kesken. Toki jos vaikka jälkkäriksi tai kahvilla on ollut jätski niin jokainen syö omansa eikä toisten vaikka useimmiten on ostettu ihan litran paketti ja valittu maku vuorotellen. Karkilla ei myöskään ole ikinä palkittu esim. lautasen syömisestä tyhjäksi tai hiljaa olemisesta. Sama kuin sanoisi kassalla että jos isi ei hermostu jonossa niin sitten saa saunaoluen, muuten se jätetään tädille :)

Ai vaikka ne herkut olisi tulleet vierailta päivänsankarille lahjaksi? Lahjaksi tarkoitettu karkkipussi vaan takaisin mukaan kotiin vietäväksi?

En ottaisi haltuuni. Meillä ei ole koskaan ollut mitään karkin tai muiden herkkujen syöntirajoituksia, eikä karkkipäiviä, ja ehkä juuri siksi kumpikaan lapsista ei erityisemmin välitä herkuista. Voi niitä pienen määrän silloin tällöin ottaa, jos on tarjolla, mutta niitä ei hinguta eikä syödä isoja määriä kerralla tai jatkuvasti. 6 kg karkkia kestäisi KAUAN meidän lapsilla.

Aika isot kaverisynttärit saa olla jotta 6 kiloa karkkia tulee lahjaksi. Mutta uskotaan siis että 10 tenavaa tuo jokainen puoli kiloa karkkia mukanaan. Mielestäni tässä oli enempi kyse siitä miten iso määrä karkkia "käytetään" viisaasti. Oma pointtini oli se että tämä karkin mussutus joka välissä, karkilla lahjominen, karkilla palkitseminen ja karkin mustasukkainen vahtiminen on lähtenyt lapasesta. Ja jos se pienestä asti on "kielletty hedelmä" niin mielenkiinto ja salailun halu vain kasvaa. Sama koskee alkoholia jos sitä tissutellaan lapsilta salaa tai vanhemmat käy nurkan takana salasauhuilla. 

En voi tietää miten omalle lapselle käy tulevaisuudessa. Hänelle olen kuitenkin antanut sen mallin että karkkia voi toisinaan syödä ja muitakin herkkuja. Niitä ei tarvitse syödä joka päivä mutta ei myöskään odottaa sitä lauantaita kuin kuuta nousevaa. Aikuinen voi silloin tällöin ottaa lasin viiniä ruoan kanssa tai saunaoluen, samoin kuin lapsi sen pillimehun tai limpparin. Tupakkaa en polta koska se pilaa terveyden ja on kallista ja aika tyhmääkin. Lapset on fiksuja, salailun ilmapiirin vaistoaa aivan varmasti. 

Mutta joo, tämä karkkipäivä taitaa olla perisuomalainen keksintö. Oli kyllä naurussa ja raivossa pitelemistä kun hammashoitaja yritti naruttaa päiväkoti-ikäistä kertomaan että meillä oikeasti on karkkipäivä ja limppariakin juodaan. Tenava kun ei ole koskaan limusta pitänyt, pillimehuista kyllä. Ja hampaat olivat hyvässä kunnossa :)

Vierailija kirjoitti:

Meillä on aina ollut niin, että mä olen lahjakarkit laittanut kaappiin ja niitä on sitten annosteltu sieltä. Edelleen, vaikka lapset on teinejä, niin tätä ei ole kukaan kyseenalaistanut. Karkkia saa kyllä kysyttäessä syödä esim. jälkiruoaksi viikollakin vähän, mutta isommat määrät on karkkipäivää varten.

 

Teineilläkin tällainen nazziäiti.