Lue keskustelun säännöt.
Tunnetteko ihmisiä, jotka valehtelevat ja liioittelevat koko elämäntarinansa?
28.01.2024 |
Minä tunnen yhden. Tiedän hänen elämänsä ja perheensä ihan vauvasta asti, joten kyse ei ole siitä, ettenkö tietäisi mitä perheen sisällä on oikeasti tapahtunut. Monesti olen miettinyt mikä diagnoosi tällainen on, että kalastelee sympatiaa ja välillä myös ihailua valehtelemalla. Ajan mittaan on ehkä itsekin alkanut uskoa omiin stooreihinsa, mutta tietysti ne hämmästyttivät, kun niistä kuuli. (En koskaan paljastanut, ettei tuo pidä paikkansa, koska en halunnut nolata häntä. Ehkä olisi pitänyt?)
Mukana on sekä pieniä, että isoja valheita. Esimerkiksi normaalisti hyvissä töissä käyvät vanhemmat ovat muka alkoholisteja, vaikka juominen oli suht tavallista viikonloppuisin ja lomilla juomista, kaukana alkoholismista. Harrastukset ovat muuttuneet aivan toisiksi eli esimerkiksi hän on muka ollut ballerina ja voimistelija, vaikka tosiasiassa kävi vain liikuntakerhossa. Toisaalta tämä henkilö esittää myös muiden tekoja ominaan, esimerkiksi väittää olleensa radiossa töissä, vaikka tosiasiassa hänen kaverinsa oli.
Ilmeisesti taustalla on valtava riittämättömyyden ja kateuden tunne, jota valehteleminen hetkellisesti helpottaa. Vaihtuvissa ihmissuhteissa nämä valheet eivät välttämättä koskaan tule ilmi ja ehkä hän itsekin uskoo niihin. Mutta ihmissuhteissa hän valehtelee myös, itselleen edullisesti, mikä johtaa ajan mittaan siihen, ettei kukaan halua olla tekemissä. Musta muuttuu valkoiseksi eli hän selittää aina kaiken itselleen parhain päin.
Tunnen vain yhden tällaisen henkilön, mutta rikollisissa heitä varmaan on enemmänkin. Selitykset, joita rikolliset antavat oikeudessa ovat samanlaisia eli niissä on ehkä hitunen totta, mutta kokonaisuus on kuitenkin vääristelyä ja valetta. Tuollainen ihminen on aika pelottava, koska periaatteessahan hän voi tehdä mitä tahansa, kun omatunto tuntuu puuttuvan. Kaikkeen on aina hyvä selitys.
Kommentit (421)
Tunnen yhden sellaisen ihmisen, joka oli kanssani samalla luokalla ihan tavallisella luokalla koulussa. Kävi siellä säännöllisesti ja oli keskinkertainen oppilas, eli ei kaikista huonoin, mutta ei myöskään paraskaan. Käytös ei ehkä ollut kaikista parasta. Hän on myöhemmin ollut jonkin verran julkisuudessa ja häntä on haastateltu joihinkin lehtiin. Niissä jutuissa hän kertoo olleensa jossain erityiskoulussa, jossa oli oppimisvaikeuksista kärsiviä ja lievästi kehitysvammaisia oppilaita. Hänen käytöksessä oli aina todella huonoa, hän pinnasi usein jopa viikkokausia ja tuli muka joskus kouluun humalassa. Mitään tuollaista minä en kyllä muista yhtään. Hänen lapsuudenperheestään ja elämästään kotona en tiennyt mitä se oli, mutta hän on myöhemmin kertonut kuinka vanhemmat olivat alkoholisteja, hänen isosiskonsa hoiti häntä enemmän kuin vanhemmat kuin hän oli lapsi ja että hän oli usein viikkokausia poissa kotona lapsena milloin missäkin ilman, että vanhemmat tiesivät missä hän oli ja he eivät välittäneet siitä mitään. Väitti myös, että joi viinaa ja käytti huumeita jo alle 10-vuotiaana. Mutta minä muistan, kuinka hän koulussa sanoi, että hänellä ei ole sisaruksia vaikka sitten myöhemmin lehdessä luki, että hänen isosisko hoiti häntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et voi tietää mitä kaverisi kodin seinien sisäpuolella on tapahtunut silloin kun ulkopuolisia ei ole ollut paikalla.
Alkoholistit pystyvät usein pitämään kulissit yllä varsin hyvin. Todella moni alkoholisti käy myös ihan normaalisti töissä eikä edes haise vanhalle viinalle. Alkoholismi on se ongelma, ei kaikki alkoholistit ole kadulla asuvia syrjäytyneitä.
Isäpuoli oli ulospäin hyvin vahvasti raitis ihminen, joi alkoholia kerran vuodessa, juhannuksena, ja paheksui sitä kun jotkut muut kävi perjantaina kaljalla lähibaarissa. Isäpuoli oli itse kuitenkin lääkkeiden väärinkäyttäjä sekä lääkeriippuvainen. Veti mm. unilääkkeitä, rauhoittavia ja relaksantteja ihan vastoin kaikkia ohjeita ja käytäntöjä. Usein oli ihan lääketokkurassa kotona tämän vuoksi. Mutta eihän tästä ulkopuoliset tienneet mitään.
Olen jo useampaan kertaan kirjoittanut, että tiedän tasan tarkkaan perheen asiat. En sitä kuitenkaan miten tämä henkilö sen kaiken koki. Tosiasiat kuitenkin tiedän.
Tunnen. Valehtelee aivan kaikesta. Eniten ihmetyttää hänen "hyvät ystävät" jotka taatusti tietävät ne jutut valheiksi, mutta eivät näköjään välitä. Tyyppi esiintyy jonkunlaisena sankarittarena.
Totuus on aivan toinen. Joku narsisitinen psykopatia, pakonomainen valehtelu, Munchausen-syndrooma saadakseen sääliä tai ihailua.
Jos kuulette jonkun tarinan, joka kuulosta vähän liian erikoiselta tai kummalliselta ollakseen totta, niin muistakaa pitää mielessä tämä mahdollisuus, että kertoja on ns. "tarinankertoja" eli pakonomainen valehtelija. Totuus on heille liian kovaa, siksi keksitään valheita.
Etenkin jos mistään mitä he kertoo ei löydy mitään todisteita, ei poliisiraportteja, ei uutisia traagisista tapahtumista, hänen elämänsä on ollut aivan normaalia, eism .koulussa, kaveripiirissä, jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et voi tietää mitä kaverisi kodin seinien sisäpuolella on tapahtunut silloin kun ulkopuolisia ei ole ollut paikalla.
Alkoholistit pystyvät usein pitämään kulissit yllä varsin hyvin. Todella moni alkoholisti käy myös ihan normaalisti töissä eikä edes haise vanhalle viinalle. Alkoholismi on se ongelma, ei kaikki alkoholistit ole kadulla asuvia syrjäytyneitä.
Isäpuoli oli ulospäin hyvin vahvasti raitis ihminen, joi alkoholia kerran vuodessa, juhannuksena, ja paheksui sitä kun jotkut muut kävi perjantaina kaljalla lähibaarissa. Isäpuoli oli itse kuitenkin lääkkeiden väärinkäyttäjä sekä lääkeriippuvainen. Veti mm. unilääkkeitä, rauhoittavia ja relaksantteja ihan vastoin kaikkia ohjeita ja käytäntöjä. Usein oli ihan lääketokkurassa kotona tämän vuoksi. Mutta eihän tästä ulkopuoliset tienneet mitään.
Olen jo useampaan kertaan kirjoittanut, että t
Miten ihmeessä voit tietää "tasantarkkaan" mitä kaverin kodin seinien sisäpuolella tapahtui silloin kun sinä et ollut siellä?
Taidat itse nyt aikalailla liioitella asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En, mutta tunnen ihmisiä jotka luulevat tietävänsä minusta ja elämästäni kaiken, vaikka eivät tiedä.
Mun elämäsdä on sellaisia juttuja tapahtunut, että hullun houreiksi väitettäisiin, mutta onneksi on joitain jotka tietää, vaikka heihin en saa henkilökohtaista yhteyttä. Lisäksi, vaikka kaikista asioista ei ole todisteita, fiksut osaisivat kyllä päätellä,että kertomukseni aattaa hyvinkin olla 100%, totta jos vähäänkään on seurannut asioita ympärilläni, tai havainnut hieman häikkää asioissa. Riittää ihan että kerron miten asiat on olleet ja tapahtuneet. Ainakin valheet selviäisi, vaikka muur onkin spekulaatiota.
Osa on omalta puoleltanikin vain päätelmiä, mutta mulla onkin ne kokemukset ja henkilökohtaiset todisteet ja pelkästään niistä kertominen saattaa saada aikaan sen, että joillain raksuttaa: " Jumsliste,ehkä se saattaa olla noin, miten se kertoo..."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö ihmisillä ole tosiaankaan omissa asioissaan tarpeeksi ja omaa elämää ollenkaan muuta kuin kytätä toisten elämää ja kokemuksia. 😲 Onko se jotenkin kummallista kun ihmiset kokevat asioita eri tavalla.
Tuollaisen ihmisen kanssa on tosi rasittavaa olla. Mieluiten ei olisi ollenkaan tekemisissä, mutta jos on pakko.
Kuuntelee toisen höpöjuttuja ja nyökkäilee sillai, että juu, juu, ohhoh. Järkevin reaktio olisi sanoa että: sähän puhut ihan paskaa. Luuletko oikeesti, että olen niin tyhmä että uskoisin sanaakaan mitä sanot?!
Hänelle on itseasiassa sanotukkin noin. Ei se mitään muuta, naureskelee vähän ja jatkaa huomenna paskapuheita.
Vierailija kirjoitti:
Kaffebulla kirjoitti:
Persoonallisuushäiriö?
Luultavasti. Mutta varmaan tuo valehtelun taipumus liittyy johonkin muuhunkin diagnoosiin.
Liittyy kyllä moneen persoonallisuushäiriöön ihan oleellisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tuntenut kaksikin ja kun tajusin mikä on homman nimi olen pysynyt vähän helvetin kaukana kyseisistä ihmisistä
Itseasiassa hauskaa elämäntarinassani on se, että aina kun todisteiden ja muistelmien ansiosta teen uuden päätelmän, miten asiat menneet, mitä tehty, ketkä sekaantuneet, tulee ensimmäisenä mieleen: " Ei, ei se voi noin olla. Ehkä menin liian pitkälle päätelmissä." Ja sitten tulee vasn lisää ja lisää todisteita ja ehkä päätelmiä tukevia muistoja ja on todettava: Kyllä, se todennäköisesti on mennyt juuri niin ja noin..."
Sarjassamme: Totuus on tarua ihmeellisempää joskus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Miten ihmeessä voit tietää "tasantarkkaan" mitä kaverin kodin seinien sisäpuolella tapahtui silloin kun sinä et ollut siellä?"
Taitaa olla sisarus ap.
Minuakin kiinnostaa millä perusteella luulet tietäväsi kaverin perheen elämästä asiat. Tuskin olet heidän seurassaan ollut 24/7 koko elämää ja todistamassa kaikkea omin silmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, etunimi Jussi ja sukunimenä Halla-A.
No Stubb tulee päällimmäisenä mieleen. Tarinat ei varmasti ole täysin tosia. Vaikuttaa ammattimaiselta värittäjältä.
Näille joillekin, mitä väliä edes mitä siellä kodin seinien sisässä on tarkalleen tapahtunut? Oli mullakin alkkisvanhemmat ja kurja lapsuus mutta ei musta tullut mitään patologista pershäröistä valehtelijaa
-eri kuin ap
Vierailija kirjoitti:
Olen tuntenut kaksikin ja kun tajusin mikä on homman nimi olen pysynyt vähän helvetin kaukana kyseisistä ihmisistä
Minäkin olen katkaissut välit jo yli 10 vuotta sitten ja toivoisin, että hänellä menisi hyvin. Silti joskus mietin miksi hänestä tuli tuollainen, koska eihän noin vakava juttu tyhjästä synny. Ovatko jotkut vain herkempiä kaikkiin asioihin tai onko taustalla vahva perinnöllisyys päihdesairauteen liittyen. Tämä tallainen alkoi jo hyvin aikaisin murrosiässä.
Ihmisen kokemuksiahan ei kuulemma saa kyseenalaistaa. Näin ainakin psykologiassa.Jos joku on kokenut, että lapsuuden tanssikoulu oli Bolshoin balettituntien tasoa, niin se on hänen kokemuksensa.
Vierailija kirjoitti:
Näille joillekin, mitä väliä edes mitä siellä kodin seinien sisässä on tarkalleen tapahtunut? Oli mullakin alkkisvanhemmat ja kurja lapsuus mutta ei musta tullut mitään patologista pershäröistä valehtelijaa
-eri kuin ap
Pershäiriö on mielen selviytymiskeino. Sen kehittymiseen taas vaaditaan perimää.
Juuri tällaisiä kokemuksia minulla oli paljon, kun vielä olimme tekemisissä. Eihän suurimmalla osalla noista jutuista ole mitään väliä (oliko hän ballerina vai ei ollut), mutta karmivaa silti miksi hän on tuollainen.