Ihminen, joka on päättänyt unohtaa menneisyytensä

Outoa juttua pukkaa, mutta pakko kertoa ja kysyä onko kenelläkään vastaavasta kokemusta.

Meillä oli yläasteen ja lukion ajan tiivis tyttöporukka jossa mentiin eikä meinattu; touhuttiin, koettiin matkustettiin. Iloittiin ja surtiin; kasvettiin. Jatko-opintojen aikana pidettiin yhteyttä säännöllisen epäsäännöllisesti; ollaan kaikki kotoisin samasta pikkukaupungista. Varhaisaikuisuudessa ja perheitä perustaessa yhteydenpito rakoili ja taukoili, joku asui ulkomailla muutaman vuoden, oli kiireistä, younameit.

Nyt aletaan olla keski-iässä, työurat on tai ei ole, osa on eronnut, jollakin jo lapsenlapsi. Päätettiin tavata taas porukalla! Olen toki vuosien varrella kuullut eräästä porukkaan kuuluvasta erikoisia juttuja, mutta jättänyt omaan arvoonsa. Häntä en ole tavannut, koska asumme huomattavan kaukana toisistamme. Mulle nyt kuitenkin jätettiin yhteydenotto häneen, ja varoitettiin että vastaanotto ei tule olemaan riemastunut. Hän on kuulemma päättänyt ettei muista meitä/mitään 😳 No, minäpä sitten soitin, esittelin itseni ja asiani tapaamisesta. Ja aivan uskomatonta, tyyppi todellakin aluksi väitti, ettei tunne ketään nimistäni (minulla yhä tyttönimi). Meni jotenkin tilanne todella vaikeaksi, hän jopa naurahti, ja sanoi että olen varmasti erehtynyt henkilöstä (!) Myönsi kuitenkin olevansa kotoisin juurikin mistä minäkin, ja muisti - kuulema hatarasti - joitakin kaveriporukastamme. Tapaamisesta kieltäytyi ehdottomasti, oli kuulemma ällistynyt että joku tuollaista ehdottaakaan, olemmehan ventovieraita (?) Mikä hitto tässä nyt on? Dementia? Ilkeys? Olen jotenkin ääriäni myöten järkyttynyt, vaikka kertoessani muille tästä, minulle sanottiin että juuri noin hän käyttäytyy; passiivis-aggressiivisesti ja täysin oudosti.