Miksi nykyään hautajaisia pidetään niin pienellä porukalla?

Omaiset päättää ketä kutsutaan ja ketä ei.

Turha järjestää isoja hautajaisia, kun porukka ei pääse paikalle. Aina tulee niitä tärkeämpiä menoja viikonlopulle ja hautajaiset voi perua. Sellainen on tämä aika. 

Ainakin meillä suku on nykyisin etäinen. Ei serkkujen kanssa pidetä juurikaan yhteyttä. Naapurit on ihmisiä, joita tervehditään, ei niillä kyläillä. Lähipiirit on pienentyneet vuosikymmeninä.

Joskus voi olla ettei jaksa isoa määrää ihmisiä, vaikean asian keskellä? Mitä vähemmän sen helpompaa. Ei tiedetä kuka oli ystävä tai ystävät, ellei ole ihan selvää. Lisäksi pitää ottaa huomioon tarjoilussa, enemmän väkeä maksaa enemmän, ehkä se on nykyään kalliimpaa.

Iäkkäänä kuolleilla on ne ystävätkin kuolleet tai niin huonokuntoisia, että eivät kykene tulemaan hautajaisiin. Harva muutenkaan haluaa kutsua hautajaisiin puolituttuja.

Toive pienistä hautajaisista voi olla myös vainajan oma. 

Ei kai siihen tarvita kuin pappi ja ruumis?

Oisko vanhojen ihmisten kohdalla kyse siitä, että niiden sukulaiset ja ystävätkin on usein yhtä vanhoja ja ei haluta tartuttaa vahingossakaan keneenkään koronaa, influenssaa tai muuta joka vois tappaa. Ettei tule toisia hautajaisia heti perään.

Kaikkein paras ratkaisu. Vain lähiomaiset. Hautajaiset ovat omaisten surujuhla, pienessä piirissä on rauhallisempi tunnelma. Sinne ei tarvitse koko suvun tuppautua.

Isäni 99v, sukulaiset kaikki kuolleet. Samoin ystävät. Ketä minä sinne kutsuisin, kun olen ainoa lapsi? Tulee hiljaiset hautajaiset.Ellen itse kuole ensin, isä on oikea tervaskanto.

Moniko siitä isosta hautajaisvierasjoukosta muka oikeasti suree sitä vainajaa? Kannattaako sellaisesta maksaa, että joku tulee vain ilmaiseksi syömään jonkun hautajaisiin?

Ei kenelläkään ole kavereita nykyisin.

Kallista lystiä ja miksi kestittää ihmisiä, joihin ei ole muutenkaan yhteydessä. 

Koronarajoitusten aikaan opittiin pitämään pienet hautajaiset, vain todella kaikkien lähimmät saattamassa. 

No sille rahalle on vähän parempaakin tarkoitusta kuin toisten syöttäminen. 

Nykyään isoja hautajaisia on harvoin. Isän hautajaiset oli varmaan ainoat isot hautajaiset missä olen ollut. Vieraita toistasataa, siunaustilaisuudessa kirkko oli täynnä. Olin silloin lapsi ja tuntui aika oudolta niin suuren vierasjoukon keskellä. Pienemmät hautajaiset olisi olleet paremmat.

Kallista vuokrata tilat ja järjestää ruoka- tai kahvitarjoilu isolle porukalle. 

Isäni kuoli aika nuorena ja hänellä oli isohkot hautajaiset. Äitini eli hyvin vanhaksi, hänellä oli pienet hautajaiset, vain me lapset perheineen. Äidin kaikki sisarukset ja ystävät olivat jo kuolleet ja elinpiiri kaventunut muistisairauden vuoksi  viimeisinä vuosina. Serkut asuvat kaukana ja yhteys on joulukorttitasoa. Keitä olisi edes kutsuttu? Oli kaunis tilaisuus pienellä porukalla rakkaalle äidille. 

Miksi tuhlata turhaan perintörahoja. 

No jos ajattelen omaa äitiäni niin tiedän että hänellä on paljon ystäviä ja sukulaisia joiden kanssa taas me lapset ei olla tekemisissä, kun äiti kuolee niin voin vaan kuvitella mikä työmaa olisi järjestää muistotilaisuus ja hautajaiset niin että kaikki sinne mahtuisi ja kestitä heitä kun tilanne tulee todennäköisesti olemaan muutenkin vaikea.