MITÄ TEEMME VÄÄRIN?
Hei, tarvitsemme apuanne. Meillä on nukkumaanmeno riistäytynyt käsistä.
Tällaista se on nyt, lapset 2,5 ja 1,5v:
Herätään aamulla 7-8 välisenä aikana.
Ulos aamulla, päikkärit 1 tunti, en anna nukkua kauemmin jotta olisivat väsyneitä illalla. Muuten meillä ei mennä nukkumaan ennenkuin klo 23.
Iltapäivä leikkiä, ulkoilua ja sitä sun tätä.
Illalla 1930 aloitetaan valmistautuminen nukkumaan.
Kylpyä ja hamapiden harjausta, ilatapalaa ja sitten sänkyyn viimeistään 20-20.30.
Luetaan 2 kirjaa ja lauletaan laulut - n. 10 kpl - ja sitten nukkumaan.
Mutta nyt ne ongelmat alkavat. Jommankumman, äidin tai isän, pitää olla huoneessa kunnes lapset nukahatavat. Muuten syntyy kamala meteli - ja se huuto on aivan kaameeta jos lähdemme pois.
Jompikumpi siis makaa sängyssä kirjaa lukemassa ja venttailee että lapset nukahtaisivat. Lapsilla saattaa kestää 1-1,5 tuntia ennen kuin nukahatvat.
Sinä venkoillaan kirjojen kanssa (annamme lasten pitää pari kirjaa omassa sängyssään) ja vettäkin pitää juoda tiheään.
Tai muuten vaan keksitään puuhuaa ja huudellaan mammaa ja pappaa ja sitä sun tätä.
Isosisko käy välillä pinnistämässä kaksi tippaa pissaa pottaan - yövaippa on vielä, päivisin ihan kuiva.
Hän on huomannut - tietenkin - että jos sanoo " pissattaa" niin silloin pääsee aina sängystä pois koska emme uskalla antaa hänen pissata vaippaan ettei tulisi takapakkia sen päiväkuivuuden kanssa.
Tosin hän on ollut päiväkuiva jo 6kk.
Lapset siis nukkuvat omissa sängyissään meidän makuuhuoneesamme. Meidän sängyssämme he eivät ole nukkuneet koskaan.
Olemme kerran kokeilleet jotain tyyliin: " isä ja äiti menevät katsomaan teeveetä, lapset nyt nukahatavt itse." Huuot on kamala, ja sitä jatkuu 2-3 tuntia. Kokeilimme vain kahtena iltana peräkkäin, sitten luovutimme.
PAPPPAAAMAMMMAAAAPAPPPAAAMAMMMAAAPAPPAAPAPPPAAPAPPPAAAAPPPAAAAA....ÄÄÄÄÄÄÄÄÄ!!!!
Jollei huuto ala, se johtuu siitä että isosisko on tajunnut että jos me jätämme heidät kahdestaan, makuuhuoneen ovi kannattaa laittaa kiinni ja sitten vasta leikki voi alkaa.
Neiti luulee ilmeisestikin ettemme kuule kikatusta ja mekastusta jos ovi on kiinni. Näissä tapauksissa nukkuminen siirtyy jop 4 tunnilla, eli makuuhuoneesta kuuluu kalinaa vielä klo 12 yöllä!!!
Apua. Miten saamme nämä ihanat ipanat nukahtamaan ilman että toisella meistä kuluu siheen prosesiin vähintäänkin se 1 tunti joka ikinen ilta, pahimmillaan 2 tuntia.
Olen laittamassa lapsille omaa huonetta meidän makuuhuoneemme viereen mutta se ei ole vielä ihan ajankohtaista koska pikkuveikka karkailee vielä sängystä jollei siinä ole korkeita pinnoja.
Ajattelin ensin opetamaan herran nukkumaan niin, että pysyy sängyssään jos sinne ollaan laitettu. Vai mitä mieltä olete tästä?
Olen avoin kaikille ehdotuksille.
Haluaisin etä lapsemme oppisivat nukahtamaan yksikseen sen jälkeen kun kirjat on luettu ja laulut laulettu.
Niin ja tiedoksi: minä kyllä voisin pitää unikoulun mutta lasten isän sydän sulaa joka kerta kun jompikumpi huutaa kymmenennen kerran PAPPPAAA! Miten saan isänkin kuriin tämän asian suhteen, ettei aina ryntäisi kun vähän huhuillaan? ;-)
Milloin muut lapset muuten ovat lopettaaneet päikärit? Jos annan lasten nukkua vaikka 2 tuntia päivällä, he kuikuilevat iloisina vielä 23 illalla!
Vai onko nyt niin etteivät meidän lapsemme kaipaa niin paljon unta ja pitäisi lopetaa päikkärit tykkänänsä?
Kiitos avusta jo etukäteen.
AM
Kommentit (36)
Eli monelta teillä nukutaan päiväunia? Ainakin yhden suomalaisen tutkimuksen mukaan liian myöhään nukutut päiväunet häiritsevät nukahtamista illalla, mutta jos ne nukutaan ennen kello 15:ttä (ymmärtääkseni silloin kun eletään normaalin " työrytmin" mukaan), ei päikkäreiden pitäisi vaikuttaa yöuniin. En ole itse kyseistä tutkimusta lukenut, mutta näin minulle on kerrottu, ja omilla lapsilla (1,5v ja 3v) tuo tuntuu pitävän paikkansa. Varmaan aika monella muullakin, jos tuollaisia tutkimustuloksia on saatu :) Mutta tiedän, ei toki kaikilla...
siirtäisit isomman lapsen itsekseen siihen toiseen huoneeseen nukkumaan yksin, näin ei villitse pienempää ja sitten kun hänen kanssaan on onnistunut tämä nukkumaan meno niin sitten vasta pinempi sisar samaan huoneeseen!
meillä 1,5v jää itsekseen nukkumaan ovi kiinni omaan huoneeseen.. joskus saattaa nousta sängystä leikkimään max.tunti ja menee sitten itse sänkyyn ja nukahtaa! sitten käymme sammuttamassa valot!
Minä koen olevani lähimpänä Leenuska5 ajatusmaailmaa. Minusta itku ja pakottaminen eivät kuulu unen tulemiseen, niin kuin eivät moneen muuhunkaan kasvatusasiaan! Lapsi kun ei itse huvikseen! Ei hän osaa esittää mitään " kauhuitkua" ! (siis näin pienet) Me vanhemmat kun usein haluamme niiden lasten vain olevan helppoja ja huomaamattomia..Vaikka ymmärrän täysin arvomaija teidän väsyttävän tilanteenne! Mutta lapsenne ovat vielä aika pieniä! Ymmärrän näiden vanhempien lasten sänkyynkannon, mutta minusta näin pienet eivät ihan vielä ymmärrä koko tilannetta..
Minä olen liioin (kuten Leenuska5) nukuttanut molemmat lapsemme (4v ja 2,5v.) viereeni ja äiti on ollut siinä niin kauan kuin on tarvittu! Joskus 5 minuuttia, joskus 2 tuntia! Vanhemman tytön sänky oli kiinni sängyssämme ja nuorempi kainalossani, kunnes he nukahtivat. Molemmat saivat valita yhden sadun, ja sitten valot pois ja hyvää yötä. Tosin monesti he halusivat vielä jutella päivän tapahtumista ja minä olen kuunnellut ne loppuun. Sieltä kun usein kumpuaa paljon sellaista, mikä lasta vaivaa tai esim. pelottaa!
Nyt yhtäkkiä tämä 4-vuotias sanoi itse haluavansa omaan huoneeseen! Tyttö, joka ennen tarvitsi äitiä paljon myös iltaisin! Ei mitään, kannettiin sänky viereiseen huoneeseen ja siinä hän nukkuu ja nukahtaa hyvin levollisesti uneen! Eli tämä tilanne meni täysin lapsentahtisesti loppuun asti! Olen kotiäiti ja juuri tällaisia etappeja tarvitsen, jotta jaksan tätä työtä, jonka vuoksi olen uhrautunut ja jäänyt pois tästä nykypäivän oravanpyörästä! Ei pakottamista, ei huutoa, ei itkua! Hän sai tarvita minua juuri niin kauan tähän asiaan kuin tarvitsi, ja se vei 4 vuotta!
Kun lapsemme nukkuivat samassa huoneessa, he oppivat molemmat helposti yökuiviksi, kun olin kuulolla milloin alkaa levoton pyöriminen ja on aika mennä pissille. Lapsethan saattavat myös pelätä pimeää (juuri 2,5 vuotiailla on nuo möröt yms.) , joten itse en näkisi mitään syytä jättää lapsia itkemään pimeään! Se itku kun on aina hätää jostakin! Siinä olen suurimman osan kanssa samaa mieltä, että rajoittakaa niitä satuja ja muita lurinoita! Molemmat saavat valita yhdet sadut ja that´s it! " Nyt laitetaan valot pois, äiti on tässä niin kauan kuin tarvitsee! Nyt on syöty, juotu ja pissitty, joten hyvää yötä reippaat nukkujat!"
Suurimman osan mukaan näistä kirjoittajista olen täysin väärässä, mutta ei se mitään, näin minä kuitenkin ajattelen! Olen oman tieni kulkija, joten miksi en tässäkin asiassa! ;) Mutta miettikää itse! Te lapsen vanhempina olette maailman parhaat asiantuntijat tässä tilanteessa! Tehkää niin kuin sydämenne sanovat! :)
Mulla pisti heti silmään tuo päiväunien rajoittaminen tuntiin. Se kuulostaa aika vähältä puolitoistavuotiaalle. Ja moni esikoisesi ikäinenkin nukkuu pidemmät unet. Ymmärrän kyllä, että asia yksilöllistä, mutta entä jos kokeilisit sitä, että lapset saavat nukkua pidemmät päiväunet. Yliväsymys kun voi aiheuttaa kanssa tollasta iltanukahtamisen vaikeutta. Jos et halua kokeille päiväunien pidennystä, kokeile ihmeessa yöunille menon aikaistusta.
Kerrohan tepsikö jompikumpi näistä!
Olen jonkin verran työssäni unikouluohjeistanut ja edellisten lisäksi yksi vinkki. Jos huuto alkaa heti kun poistuu huoneesta ja ei halua lapsia huudattaa, voi kokeilla sitä että istutaan huoneessa tuolilla ja siirretään tuolia sitten aina joka ilta hieman lähemmäksi ovea ja lopulta oven ulkopuolelle. Samoin vaikka huoneessa ollaan, ei puhuta eikä palvella, kerran voi saada juotavaa ja kerran käydä pissalla, korkeintaan. Ja kuten moni on jo sanonut yksi satu ja yksi laulu ja sitten suut kiinni ja pää tyynyyn. Uni ei tule jos koko ajan touhuaa jotakin.
Varmasti monet tavat ovat oikeita ja jotkut sopii toiselle ja jotkut toiselle. Nukuttaminen huoneessa ei ole huono asia, jos kaikki asianosaiset ovat siihen tyytyväisiä.
Itse olen opettanut lapseni nukahtamaan itse (Tämä johtuu lähinnä omasta mukavuudenhalusta, haluan sen ajan itselleni)Nyt hän lähinnä häiriintyy siitä, että joku muukin on huoneessa. Nyt 4.v on jo vuoden pärjännyt ilman päiväunia (pääasiassa kotihoidossa) ja jos jostain syystä nukkuu päivällä, ei illalla uni tule ennenkuin joskus yhdentoista aikaan vaikka tekisi mitä. Itse jätin häneltä päiväunet pois silloin kun päiväunille nukahtaminen alkoi käydä hankalaksi. Meillä kyllä lapsi nukkuu omalla patjalla meidän makuuhuoneessa, on nukkunut jo vuoden verran. Omassa huoneessa nukkui siihen asti. Alkoi kuitenkin nähdä painajaisia yms. Olen kokenut helpommaksi rauhoittaa tarvittaessa lapsi yöllä siinä vieressä kuin ravata itse monta kertaa hänen huoneessaan. Viime talvena sairastettiin paljon ja sekin vaikutti asiaan.
Katsotaan kuinka meillä käy,kun syntyy seuraava huhtikuussa... onnistuuko hänenkin kanssaan yhtä helposti kuin esikoisen.
eikä mistää kauhuitkusta. Ja vanhempi on lähinnä laiska, ja tekee karhunpalveluksen itselleen ja lapsellene, jos ei aseta lapselle rajoja.
Iltapala viim. 18.30 - siitä saa energiaa, eikä ihme jos ei nukuta, tai iltapala kokonaan pois, tai ainakin minimaalisesti sokeria iltapalassa
sitten hetken leikkiä, lelujen korjaus ja iltapesulle 19.00 (lapset oppivat nopeasti näkemään viisarikellosta koska on iltapuuhien aika ja tykkäävät noudattaa kelloa. suosittelen viisarikellon laittamista lapsen korkeudelle leikkihuoneeseen.)
satujen lukemista 19.15-19.30/45 sen jälkeen hyvätyöt, kirjat pois, valot pois, (meillä yövalo huoneen ulkopuolella ja ovi raollaan) ja vanhemmat voivat istua ja " nukuttaa" lapsia kunnes nukahtavat ensi vaiheessa, taikka lähteä pois ilman perusteluja mitä aiot tehdä huoneesta lähtiessäsi. Itse olen joskus perustellut että äidinkin on päästävä nukkumaan, silloin kun olen itseasiassa mennyt nukkumaan (poika on sen huomattuaan hipsinyt takaisin nukkumaan omaan sänkyynsä kun äitikin nukkuu, eli nuo myöhäiset nukkumaan meno venkoilut on menneet sillä.) mutta jos sanon että menen katsomaan telkkaa, poika on salama olohuoneessa.
Ei vettä, ei pissalle, kuin yhden kerran illassa sänkyyn menon jälkeen, loput on vedätystä. jos tulevat pois sängystä tai leikkivät, kävelytetään tai kannetaan sänkyyn ilman sanakaan, peitellään ja kävellään pois. Alussa tod. näk toistuu 10-20 krt ( ainakin meillä tuossa 2.5 iässä) mutta seuraavana yönä voi jo päästä vain 5-10 ja sitten 3-5 krt ja lopuksi lapsi saattaa jo muistaa, että äiti ja isä eivät puhu eikä pussaa, ei ole siis mitään syytä taikka järkeä remppaa edes takas, eli leikki ei todellakaan ole hauska.
Lapselle puhuminen, edes toruakseen tai järkeilläkseen, on juuri se toivottu reaktio huomion saamiseksi. Ainoastaan puhumattomuus ja päättäväinen ja toistuva sänkyyn palautus toimii. Mielestäni huoneessa tapahtuva leikki tulee lopettaa, laittaa lelut pois ja lapset sänkyyn tuolla puhumattomuus methodilla. jos se ei toimi, niin lelut jäähylle ainakin niin että seuraavana päivänä tai aamuna jos lapsi haluaa leikkiä lelulla, se pysyy jäähyllä koska sillä leikittiin yöllä, joka ei ole leikki aikaa.
Nyt kun oli viimeksi tuo 3.5 uhmaiän unirumba, niin vain 3-5 krt hiljainen palautus sänkyyn muutamana yönä riitti, kun se periaatetappelu oli käyty jo silloin vuosi sitten. Muutama riipaisevä äiti huuto sieltä tuli, mutta kun rupeaa purkamaan tiskikonetta tai laittamaan pyykkiä, ei sitä itse tule kuunneltua, ja sitten sekin kohta voipuu marinaksi ja sitten kuorsauksesksi. Täytyyhän niiden kaikkea kokeilla.
Toivottavasti saat miehesi puolellesi, kysy vaikka että eikö olisi taas kiva viettää aikaa illalla yhdessä tai jotain muuta tehden kuin lapsia kiinniottaen ja nukuttaen. Jos illalla on ennen iltapalaa rauhassa yhdessä olo aikaa, ei isäkään koe että on laiminlyönyt lapsiaan jos ei hyppää heidän pillin mukaan puolta yötä. Voithan käyttää naisellisia lahjontakeinoja illanvietto vaihtoehdoiksi miehesi puolellesi saamiseksi ;-)
telkkari ja radio hiljennettiin ajoissa ennen iltapuuhia, puurot ja muut syötiin rauhassa ja hyvässä hengessä jutustellen. sit iltapesut ja pisut mutta niissä ei enään sen kummempia " lapsentahtisuuksia" eli me vanhemmat otettiin " homma haltuun" jo tässä vaiheessa. sit sänkyihin ja joko luettiin satu tai laulettiin laulu ja pusuteltiin jahöpistiin viimeiset jutut.
huuto alkoi varmasti jos huoneesta lähti. siispä toinen meistä jäi hämärään huoneeseen mutta yhtään sanaa ei käytännössä vaihdettu enää, turha pyöriminen ja heiluminen pysäytettiin kädellä ja katseella (sillä on valtava voima jos ei sano sanaakaan, koittakaapas =). vanhemmat ei siis lähteneet enää keskustelemaan YHTÄÄN MISTÄÄN. jos juotavaa tarvittiin, sanottiin et aamulla saa, nyt nukutaan. pissalla oli just käyty joten sinnekään ei tarvinut mennä. usein jos pissahätä arvelutti, saatettiin käyttää varsinkin toinen lapsista nukkuvana vessassa ennenkuin itse mentiin nukkumaan. poika ei siihen herännyt eikä sänky kastunut.
ei montaa iltaa mennyt kun huomasivat että ei auta pyristellä ja nukahtamisaika lyheni huomattavasti ilman huutoja. sit pääsikin pian omiin iltatouhuihinsa ja pian oltiinkin jo siinä pisteessä et huoneesta pystyi lähtemään ennen kuin lapset edes nukahtivat.
tsemppiä!!
Päiväunet lyhenevät ja jäävät lopulta vähn kuin itsekseen pois (tai jossain vaiheessa ne tulevat tosiaan tarpeettomiksi jolloin yöunet paranevat). Teidän lapsenne ovat kuitenkin pieniä vielä, varsinkin 1,5-vuotias.
Meillä lapset ovat nukkuneet samassa huoneessa siitä asti kun kuopus oli 1 v ja esikoinen 2v8kk.
- Ilta rauhoitetaan telkkarilta yms. turhalta melulta.
- Rutiini on sama: kylpy, iltapala, pesut, iltasatu ja sitten ne unirituaalit, jotka ovat nyt typistyneet siihen, että esikoinen nukahtaa kuin sammuva lamppu ja sen jälkeen kuopus pusutellaan nukahtamaan itsekseen. Itsekseen nukahtamista alettiin harjoitella on kuopus oli 2,5-vuotias. Se vaatii määrätietoista toimintaa.
Mutta ensisijaisesti kuitenkin antaisin lasten nukkua päivällä, jos unien katkomiseen ei ole muuta syytä kuin oletettu parempi nukahtaminen illalla - joka ei siis näemmä toteudu.
Meillä tytöt 1v4kk ja 3v. Iltanukuttaminen vaihtelee aika vaikeasta - kamalaan.
Meillä pienempi nukkuu 1,5h - 2,5h päiväunet. Esikoinen nukkuu ehkä viitenäpäivänä viikossa ja annan nukkua max 1,5h.
Tytöt nukkuu samassa huoneessa. Iltapesut, iltapalat, hampaanpesut, pottailut ja sänkyyn. Yleensä siinä yhdeksän maissa. Esikoisen kanssa ei ongelmia, yleensä. No, tuota pissalla käymistä ja vedenjuontia, mutta kerta riittää. Esikoinen alkaa jossainvaiheessa ennen nukahtamista ihmeellisesti maiskuttaa suutaan ja sitten on aina jano. Hän kyllä juo aina raikasta vettä mukillisen kun sitä pyytää.
Mutta tuo pienempi...nyt ollaan tämäviikko totuteltu uudelleen siihen, että omaan sänkyyn nukkumaan. Sairastelujen takia meilläkin välillä nukuttiin vierekkäin ( maitoallergia todettiin 3 viikkoa sitten ). Meillä ongelma siinä, että vain minä kelpaan. Isin kanssa ei nukkumisesta tule mitään, huuto menee ihan hysteeriseksi. Tämä on sikäli ongelmallista, että minä käyn viikonloppuisin töissä ( viikot olen lasten kanssa kotona ) ja iltavuorosta tulen vasta kymmenen maissa. Tyttö on poikkeuksetta hereillä tai makkarista kuuluu jo ulos kamala huuto. Ala siinä sitten heti ekaks lasta nukuttamaan! Ja vieressä pitää istua kunnes nukahtaa. Mikähän tähän pulmaan tepsis, muu kuin aika? Olisiko ideoita?
Minä noudatan näiden kahden " kuppikunnan " välimaastoa. Missään tapauksessa en huudata alle 3v lasta yksin huoneessa ennen nukahtamista. Meillä käydään pissillä kerran, jos lasta kerta pissittää. Ei jutusteluja eikä mitään ylimääräistä. Potalle ja sänkyyn. Ja kerran saa vettä, jano on todellinen. Me annetaan jopa lelu sänkyyn. Voi olla vaikka vaate, tarra mikä vain mikä sinä iltana on kiinnostanut. Siihen tyytyy ja käy nätisti nukkumaan. Pienemmän kohdalla istun hiljaa huoneessa. En juttele, en silittele. Taidankin kokeilla sitä tuolijuttua. Mutta aina nukutus on minun harteilla, pakkohan isinkin on saada lapset nukkumaan! Ja minunkaan mies ei varmasti suostu noin pientä lasta huudattamaan.
Hei!
Minusta ainoa toimiva konsti isän kelpuuttamiseksi on se, että isän pitää hoitaa homma kotiin. Jos on sovittu, että isä nukuttaa, silloin isän on se tehtävä, alusta loppuun saakka. Ei se varmastikaan käy vaivatta, mutta mikä on viesti lapselle, jos äiti aina lopulta " rientää pelastamaan tilanteen" ?
En tarkoita edellisellä ilkeillä tai väheksyä ongelmaanne, vaan ainoastaan kiinnittää huomiota siihen, että joskus pikkuasiat saattavat kääntää lapsen saaman kokonaisviestin muuksi kuin miksi se on tarkoitettu. :)
Tituli
pojat nyt 2v5kk ja 3v8kk mökillä yritimme että nukkuvat samassa huoneessa mutta siitä ei tullut mitään, sai käydä kokoajan ja meteliä oli. Se onnistui jos toinen meni ekaksi ja nukahti ja sitten toinen muttei samaan aikaan, Kotona lapset nukkuvat omissa huoneissa ja hyvin menee.
Laittaisin esikon nukkumaan toiseen huoneeseen ja kuopus teidän huoneeseen
hyvin vaihtelevasti.Joskus tarvitsee isin tai äidin huoneeseen istumaan,ei siis kuitenkaan tarvitse mitään " nukuttamista" vaan pelkkä läsnäolo riittää.Joskus jää itse itsekseen nukkumaan.Silloin huone on pimeenä,mutta ovi auki.Ja ehdottomasti tarvitsee rauhoittumiseen tutut äänet,eli keittiössä touhuamisen ja vanhempien jutustelun.Olen huomannut,että hiljaisuus pistää pojan huutelemaan sängystä,eli jos olemme esim leffaa katsoneet.
Päiväunille nukahtaa aina itsekseen ovi auki.Monesti hoidan suhteita sillon,eli puhun puhelimessa." Äänien" kuuluessa nukahtamiseen menee alle 10 min.
Illalla ei pakoteta jäämään yksin,vaan katsotaan vähän pojan fiiliksiä.Reilu pari vuotias on kuitenkin niin pieni vielä,ettei voi mitenkään olettaa että nukahtaisi itsekseen.
Tuttujen ja turvallisien touhujen ääniin on helpompi ainakin meillä nukahtaa kuin täyteen hiljaisuuteen.
" kokeilimme nukuttaa lapset mökillä samassa huoneessa, koska se ei onnistunut siellä , se ei onnistu missään..."
Rutiinit luodaan kotona, ei viikonloppuna mökillä tai riemulomalla etelässä.
Jos vanhemmat haluavat että lapset nukkuvat omassa huoneessaan (tai omissa huoneissaan) ja että lapset nukahtavat yksin, niin eipä siihen auta muu kuin hivuttaa toimintaa siihen suuntaan että lapset pikkuhiljaa uskovat, että näin on ihan turvallista ja mukavaa tehdä.
Johdonmukaisuus on avainsana.
Meillä lapset ovat 5 ja 4 vuotiaita.
Ensin päiväunista. Itsekkin luulin esikoisen lopettelevan päiväunia joskun 2,5 vuotiaana kun nukkahtaminen päivällä oli yhtä pelleilyä. No en antanut periksi ja noin kuukauden tappelun jälkeen unet taas maistuivat kuten ennenkin. Noin kolmevuotiaana alkoi uusi show nukahti illalla vasta klo 23 ja aamulla herätys hoitoon kello 7. Taas ajattelin, että päiväunet pois jotta nukahtaa aikaisemmin. Päiväunia ei lopetettu ja taas kuukauden päästä uni tuli 20:30-21:00.
Nykyään ei oikeasti tarvitse päiväunia, mutta ainakin hoidossa nukahtaa joka tapauksessa vaikka olemme jättämässä päiväunia pois eskariin menon takia.
Kuopus on tehnyt tasan samat temput ensin tappelu päiväunien kanssa sitten venyi yö unet.
Itse tulkitsisin nämä temppuilut ihan uhmaksi jossa vanhempien vaan pitää olla tiukkana.
Iltaisin luetaan yksi satu sitten peittelyt, halit ja pusut. Lapsilla on yhteinen huone johon jätetään yövalo päälle ja joka ilta luvataan, että kun käydään sammuttamassa valo niin samalla paijataan ja katsotaan kaiken olevan hyvin. Toki joudun joka ilta muistuttamaan, että suut suppuun nyt nukutaan, mutta on kyse kuitenkin vaan noin parista kerrasta.
joten enköhän ole kommentoinut omalta osaltani ihan tarpeeksi ;) Voimia teille iltoihinne! Toivottavasti onnistutte nukkumaanmenorumban helpottamisessa! Ja muitakaa ettei kannata potea syyllisyyttä siitä, että toimitte jämäkästi, sillä niin toimitte lastenne parhaaksi! Ja tietysti muistakaa illalla myös halitella ja kertoa miten kovasti lapsista tykkäätte. Se että toimii jämäkästi eikä suostu lapsen pompotteluyrityksiin ei suinkaan tarkoita sitä, että rakastaisitte lapsia yhtään vähempää. :) Ja kyllä lapsetkin sen huomaavat!