MITÄ TEEMME VÄÄRIN?

Mielestäni teidän pitäisi olla tuossa nukutusasiassa johdonmukaisia eli ette anna minkään huutelun " sulattaa sydäntänne" . Voitte mennä rauhallisesti sanomaan " nyt nukutaan" , mutta sitten poistutte huoneesta. Tämä tulee kyllä todennäköisesti kestämään kauemmin kuin kaksi päivää, joten sinnikkyyttä vaaditaan.



Minun mielestä sängyssä ei myöskään pitäisi olla mitään tavaraa enää sen jälkeen, kun nuo yhteiset kirjat on luettu ja laulut laulettu. Ei siis enää kirjoja tai leluja sen jälkeen vuoteeseen. Lelut ja muut siivotaan kaappeihin, niin eivät ole houkuttelevasti näkösällä. Valot pois, korkeintaan joku himmeä yölamppu. Ovi raolleen, niin että isä ja äiti kuulevat kaiken, mitä huoneessa tapahtuu. Jos siellä leikitään, menette kieltämään sen. Vettä ei tarvitse enää juoda sänkyynmenon jälkeen eikä iltapisun jälkeen tarvitse käydä pissallakaan.



Minun mielestäni on turha pelätä, että yöllä vaippaan pissaaminen tuhoaisi jotenkin päiväkuivuuden. Meidän poika oppi päiväkuivaksi 2,5-vuotiaana ja yöllä oli vaippa ihan suosiolla vielä 3-vuotiaaksi saakka. Kun vaippa laitettiin, sai pissata vaippaan, mutta muuten ei. Kyllä meidänkin pojalla oli tuota vedätystä eli teki tahallaan pienen kakan vaippaan illalla, niin että oli pakko mennä vaihtamaan se. Mutta sitten vaan vaihdettiin ja ei kun takaisin sänkyyn. Päiväkuivuuteen/siisteyteen se ei vaikuttanut.



Mietin myös sitä, voisiko isomman lapsen laittaa nukkumaan omaan huoneeseen ja siirtäisi pienemmän sinne vasta sitten, kun hän on oppinut paremmin nukkumaan omassa sängyssään. Hän on muutenkin aika pikkuinen vielä. Jos sisarukset nukkuisivat eri huoneissa, niin yhteinen leikki ainakin loppuisi siihen.



Päikkäreiden lopettaminen tuntuu varhaiselta, mutta se on kuitenkin yksilöllistä. Meillä 3,5-vuotias tarvitsee vielä lähes joka päivä ne tunnin unet.

" Neuvoja pyydetään silloin, kun vastaus jo tiedetään, mutta se ei ole mieluinen." (joku viisas joskus sanonut, en muista, kuka)



Ehdottaisin, että laitatte lapset nukkumaan eri huoneisiin alkaen heti. Eivät pääse vimmaamaan toisiaan.



Turvalliset, toistuvat iltarutiinit tuovat turvallisuuden tunnetta ja tiedon siitä, miten asiat aina ja joka ilta hoidetaan. Suihku - iltapala - hampaiden pesu - pisu - iltasatu - 1 iltalaulu - hyvät yöt - sänkyyn (ja aikuinen pois huoneesta).



On vanhempien tehtävä opettaa lapset nukkumaan niin, ettei sängyistä popmpita ylös enää, kun sinne on kerran menty. Meillä on nykyään käytössä viiden kohdan sääntö (mukailtu Keijo Tahkokallion oppeja): suu kiinni - silmät kiinni - pää tyynyssä - peitto päällä - pupu kainalossa. Jos lapsi haluaa potalle, sano, ettei enää käy, koska on käynyt jo. (Tehköön vaippaan, kun sellainen kerran vielä on käytössä, ei se maailmaa kaada ja tuskinpa monta kertaa tekisikään, jos ollenkaan.)



Kun vanhemmat päättävät, että a) lasten paras on nukkua hyvin ja tarpeeksi pitkät yöunet, ja b) että näin toimimalla tavoite saavutetaan, niin silloin sovituista säännöistä pidetään kiinni. Isi ei mene enää huoneeseen häiritsemään lapsen unen saantia, kun huuto kuuluu. Toimimalla johdonmukaisesti vanhemmat osoittavat lapsille, miten turvallinen elämä toimii.



2,5-vuotias ei enää välttämättä tarvitse päiväunia (tämä on toki yksilöllistä), joiden lopettaminen voisi teidän tapauksessanne tuoda nukkumatin jo aikaisemmin.



Tällaisia " nanny" -ohjeita tuli mieleen ;)



terv. Kolli + 3

oltiin näköjään samaa mieltä asioista ;)) Vastauksesi ei ollut vielä putkahtanut näkösälle, kun nakuttelin omaani.



t. Kolli

Meillä poika 3,5 v ja menee sänkyyn noin klo 20-20.30 ja aika kauan kestää, että hänkin nukahtaa mutta nukahta kuitenkin jossain vaiheessa.

Joskus jos rytmi muuttunut esim loman aikana niin arkeen palaaminen yhtä tuskaa. Huudetaan mammaa ja pappaa ym kikautus kuuluu. Yleensä laulelee yksikseen.

Yhden kommentin haluaisin antaa.

arvomaija:

Olemme kerran kokeilleet jotain tyyliin: " isä ja äiti menevät katsomaan teeveetä, lapset nyt nukahatavt itse." Huuot on kamala, ja sitä jatkuu 2-3 tuntia. Kokeilimme vain kahtena iltana peräkkäin, sitten luovutimme.

Jos/kun meillä huudetaan mammaa/pappaa niin menen yleensä huoneeseen ja sanon, että " nyt on yö ja nyt nukutaan, hyvää yötä" . Jos poika pyytää mammaa viereen nukkumaan sanon hänelle, että " mamma menee nyt tiskaamaan/siivoamaan ym, nyt nukutaa, hyvää yötä" . Tämä on aika hyvin tepsinyt koska jos sanon, että menen katsomaan telkkaria niin johan hänkin haluaa katsella muumeja tms.

Tiukka pitää olla mutta luulen, että se lopuksi palkitaan.

Parempia öitä teille!

Ja mielestäni riittää 1 satu ja 1 laulu, sitten sänkyyn ILMAN mitään kirjoja/leluja, unilelu tietenkin, jos sellainen on. Meillä poika hamstrasi parivuotiaana useamman unilelun sänkyyn, ja nukahtaminen meni tosi vaikeaksi. Rajoitettiin unilelun määrä yhteen, ja se auttoi. Nyt kyllä 4 vuotiaana sänky pullollaan unikavereita, mutta ei myöskään ongelmia nukahtamisessa.



Toinen mikä pisti silmään, oli nuo tunnin pituiset päikkärit. Ehkä isompi niillä pärjaa, mutta pienempi tarvitsisi mielestäni väh. 1,5 tuntia unta päivällä. (Vaikkakin lapsilla unentarve vaihtelee, tiedän=))Jos lapset nukkuisi eri huoneissa, olisiko mahdollista kokeilla antaa pienemmän nukkua hieman pidempään?! Yliväsyneen lapsen nukuttaminen illalla on meinaan vaikeaa..Toivottavasti saatte apua näistä vastauksista!! =)

Miellä on 2v 2kk poika joka ei myöskään ole hyvä menemään nukkumaan.



Meillä iltapesujen jälkeen luetaan satu tai lauletaan laulu tai runoja. Tämän jälkeen sanotaan hyvää yötä. Meilläkin ongelmat alkaa tästä. Meidän poika on myös sitä mieltä, että äidin tai isän pitää olla paikalla kunnes hän nukahtaa. Tässä vaiheessa meillä ei enää sallita jutteluita tai muuta hyppimistä. Jos poika jotain kysyy niin me vastataan aina " nyt on uniaika,tai, nyt nukutaan" . Ensin ei vastata mitään.



Jos huomeesta lähtee niin poika juoksemaan perään ja alkaa nauramaan. Meillä siirryttiin pois pinniksestä jo viime kesänä. Minkä jälkeen nukutukseen menee entistä kauemmin. Niin yleensä sadun lukemiseen ja nukutukseen menee n 30-45 min.



Voisiko teillä autaa aluksi se että kysymyksiin ei vastata enää satujen jälkeen? minusta tuo kirjojen ja laulujen yhteismäärä kuulosti aika paljolta, itse olen huomannut, jos käytän " liikaa" aikaa ennen hyvää yötä nukuttamiseen menee kauemmin. Taitaa tuo poika innostua ja vaatii lisää satuja.

Mutta kyllä mullekin ne hyvät neuvot kelpaisivat. Kuinka saada poika jäämään yksin sänkyyn???



Undi

Eli 1 satu ja 1 laulu riittää. Ja laittaisin lapset eri huoneisiin nukkumaan. Nythän molempien täytyy rauhoittua yhtaikaa, jotta nukahtavat.

Joo olin itsekin monta kertaa makuuhuoneessa että tyttöni nukahtaisi uneen mutta kun se kesti ja kesti..Tytön nukahtaminen..Jotenka luemme iltasadun ja laulan yhden unilaulun ja sanon hyvää yötä ja lähden pois makuuhuoneesta ja nukkuminenkin tapahtuu nopeammin kun äiskä tai isi ei ole siellä viekussa..Vaikka uskomatonta se on.Välillä kun neiti yrittää huutaa jotain niin ei olla koko ajan menty kurkkimaan kun tiedetään ettei ole hätää..Niin huutamistakaan ei ole enään.On myös yritetty sängystä nousta ja juosta kipitetty takaisin isin ja äidin luo olohuoneeseen mutta saman tien ollaan neiti viety takaisin sänkyyn ja sanottu nut pitää nukkua että jaksaa aamulla herätä:-) tota tietysti piti tehdä ainakin 10 kertaa...sitten sekin loppui ja nyt nukkuu kiltisti omassa sängyssään.ja päikkärit ottaa tunti ja puoli ja ikää kohta 3 vuotta :-)

- mahdollisesti isomman päiväunet pois

- ei mitään lauluja enää illalla, vain muutama kirja - eli ei mitään mikä, on " hauskaa" ja innostaa, josta on vaikea rauhoittua

- itse en pääse joskus poikani (3,5 v) huoneesta pusujen jälkeen, kuin sillä verukkeella, että äidillä on vessahätä...tämä kelpaa aina selitykseksi. ... Voisit miettiä mikä voisi olla lapsen näkökulmasta se paikka, johon voi ikään kuin mennä.

- jos heitä ei saa eri huoneisiin, onko eri aikaan nukkumaan laittaminen liian vaikea yhtälö?

- auttaako oven jättäminen auki?

Meillä sama tilanne yhden lapsukaisen kanssa.Loppupeleissä lahjottiin tarroilla( ostin tarrakirjan ja tyttö sai valita mieleisiään tarroja läjän kaupasta) Aina kun meni nätisti nukkumaan illalla sai aamulla valita tarran ja laittaa sen tarrakirjaansa.Mielestäni toimii hyvin ja nopeasti,lisäksi sitä ei tarvinnut jatkaa kauan kun unohti jo parissa viikossa koko tarrajutun.Meille syntyi vauva ja ajattelin että on hankalaa hoitaa vauvaa ja pitää samalla esikoista kädestä kiinni jotta nukahtaisi;)

Minä myös siirtäisin lapset eri huoneisiin nukkumaan,rauhoittuisivat varmaan helpommin.

- Siirtäisin lapset nukahtamaan ainakin eri huoneisiin, ellei nukkumaankin.

- Lahjoisin isompaa tarroilla (omaan 3v ainakin toimii jos on toimiakseen).

- Yövaipat pois kokonaan, jos kerran käytte aina wc:ssä kuitenkin

- Nukkumaanmenoa siirretään puol tuntia - tunti eteenpäin.

- Isomman ei ole pakko nukkua samaan aikaan kun pienemmän?

- Päikyt pois isommalta ehkä, jolloin saattavat nukahtaa joko saman aikaan tai eri aikaan...

Eli niiden asioiden takia on turha yrittää juoksuttaa.

Parin vuoden iässä tohon kaikkeen liittyy niin paljon uhmaa, valtataistelu ja rajojen testailua, että vahemman on oltava jämäkkä.

Arvomaija kysyi, että mitä tekevät väärin. Mielestäni ainoa ongelmakohta on nimenomaan tuo, että annatte periksi eli lapset pystyvät juoksuttamaan teitä janoon, pissahätään ym. vedoten. Pitää pitää tiukasti kiinni päätetystä linjasta, kuten joku jo kommentoikin.



Me olemme " unikouluttaneet" molemmat lapset (3v2kk ja 1v2kk). Esikoispojan kanssa homma onnistui vähän yli vuoden vanhana mieheni toimesta, kun oli jostain opuksesta ohjeet lukenut. Nyt olen sitten tämän meidän kuopustytön kanssa jatkanut samaan tapaan viimeisen pari viikkoa. Hän nimittäin oli erityisesti sitä sorttia, että rauhoittui unille ainoastaan silloin, jos huoneessa oli joku. Kun yritin hiipiä huoneesta pois, huuto oli karmaiseva. Loppui kylläkin heti, kun palasin asemiin, mutta sellaiseen pompotteluun en suostunut, sillä tyttö tietää, ettei mitään hätää huoneessa ole. Olemme nyt pari viikkoa muuttaneet rutiinia.



Nyt teemme iltatoimet kaikessa rauhassa ja sylitellään hetken hänen huoneessaan. Sitten vaan peiton alle unipupun kanssa ja sanon hyvät yöt. Edelleen tyttö vastustaaa uutta menetelmää välillä huutamalla ja nousemalla pinniksessään seisomaan. Menen takaisin, pistän tytön takaisin makuuasentoon, peittelen ja toivotan hyvät yöt. Näin teen pariin otteeseen. Sen jälkeen, jos tyttö vielä jatkaa huutojaan, käyn vain laittamassa tytön makuulle peiton alle enkä puhu mitään.



Ovi on raollaan eli sieltä tulee sopivasti valoa ja hiukan ääniäkin. Pari iltaa meni, kun tyttö vastusti tosi lujaa, mutta sitten tyytyi tilanteeseen. Toki välillä vielä pitää meteliä, mutta nukahtaa kyllä korkeintaan viiden käyntikerran jälkeen.



Yksi pikkuvinkki on vielä " hihassa" , mitä käytetään esikoisen kanssa edelleen. Sanotaan, että äiti/isä käy nyt tekemässä alakerrassa kotihommia tms. ja tulee ihan kohta katsomaan uudestaan. Tällöin poika jää tosi kiltisti sänkyynsä (jäi jo pienenä tällä verukkeella) ja monesti on nukahtanut, kun hetken päästä mennään häntä katsomaan.



Meillä lapset ovat nukkuneet aina omissa huoneissaan, joten en osaa sanoa, miten nämä meidän konstit toimisivat, jos lapset nukkuisivat samassa huoneessa. Ystäväpiirissäni on paljon hyviä kokemuksia sisarusten yhteisestä unihuoneesta, mutta ehkä teidän kuopus on vielä niin pieni, että hän ei osaa rauhoittua nukkumaan siskon kanssa. Itse ainakin kuvittelisin, että jos meidän pikkulikka laitettaisiin isoveljensä kanssa samaan huoneeseen, homma leviäisi kokonaan käsiin ;-D.

lisään vain meidän tapauksemme. Meillä kannettiin takaisin sänkyyn sieltä pois juossut lapsi. Ei mitään muuta, takaisin, hyvää yötä, nyt on yö nyt nukutaan. Ja taas. Ja taas. Ja taas. Ja taas.



Ekana iltana 48 kertaa. Tokana 20 kertaa. Kolmantena yritti pari kertaa. Sitten ymmärsi. Toki silloin tällöin myöhemminkin yritti, mutta tyytyi siihen yhteen takaisinvienti kertaan.



Pinna oli kireällä, mutta meitä oli kaksi asiaa työstämässä. Kun toisella meinasi pinna pettää, toinen jatkoi. Ja molemmat oli samassa rintamassa. Nyt nukutaan, nyt on yö.

Yhdyn täysin edellisiin. Meillä ei kumpukaan pojista ole nukahtanut jos vanhemmat ovat huoneessa. Esikoinen halusi viereen ja nukahtamiseen meni 1-2 tuntia joka ilta. Lopulta kyllästyimme ja vihellettiin peli poikki. Poika sai kasettinauhurin ja siihen soimaan hyvin rauhallista klassillista tai hengellistä musiikkia. Johan alkoi uni maistua eli musiikki teki äänivallin ja kun siihen keskittyi ei kuunellut muun talon ääniä. Käyttää muuten vieläkin. Nuoremmalla ei musiikki toiminut, vaan tarvitsee hiljaisen, hämärän huoneen. Molemmilla on olleet omat huuto- ja riehumisiltansa, jolloin hypätään sängystä pois. Silloin tiukka komento sänkyyn ja piste, eikä minkäänlaista selitystä.



Ensin teidän kuitenkin pitää mielestäni selvittää miehesi kanssa mitä illoilta halutaa; rauhallista yhdessäoloa vai hulapaloota lasten komennossa. Onnistuisikohan miehesi kestämään unikoulua, jos saisit hänet katsomaan TV kakkoselta ti n. 18.55 tulevan Kauhukarat muutaman kerran, siinä kun lähes aina on lapsilla nukahtamisongelmia

ja hyvät, jo monesti edellä mainitut vinkit niiden ratkaisemiseksi. Ehkä hän ohjelman nähtyään ymmärtäisi, etteivät lapset mene rikki tai saa traumoja vaikka huutavatkin muutaman illan. Tämän viikon ohjelmassa sitkeä 3v poika vietiin ensimmäisenä iltana sänkyyn 98 kertaa.



Olisiko teillä mummia, kummia, anoppia tai hyvää ystävää. joka voisi pitää unikoulun. Meillä serkkutyttö saatiin unikuriin, kun anoppi otti luokseen muuttamaksi illaksi ja antoi rauhassa huutaa. Tyttö tajusi nopeasti, ettei iltatoimien jälkeen ole palvelua ennen aamua.



Onne ja voimia teille yritykseen!

minusta kannattaa hieman miettiä onko esim. 1-2 vuotias vielä sen ikäinen että oikeasti " tietää" ettei hänellä ole mitään hätää kun vanhempi illalla lähtee huoneesta ja jättää hänet yksin. Itse opiskelen tämän tästä aihetta sivuten ja käsityksekseni on muodostunut että on hyvin yksilöllistä miten lapset sietävät yksinoloa, ja lapset alkavat vasta tietyn ikäisenä kyetä pitämään vanhemman " mielikuvaa" mielessään turvana silloin kun vanhempaa ei näy. Kyse on lapsen kokemuksesta joka ei mitenkään voi olla vanhemman lapsen tai aikuisen tasolla koska hänen käsityskykynsä ei tähän riitä.

Itse olen toiminut jotakuinkin niin että olen nukuttanut viittä lastani siihen asti itse läsnäollen (tietysti mieheni kanssa vuoroja vaihdellen) kun minusta se on tuntunut tarpeelliselta. Nukutan edelleenkin 2,5 vuotiaita kaksosiani koska he tuntuvat sitä vielä tarvitsevan. Se ei silti tarkoita sitä että antaisin lasten pompottaa vaan palvelut on silloin poissa pelistä, pelkkä läsnäolo tai kainalo saa riittää. Itse luen usein kirjaa nukuttaessani ja jos meno yltyy kovasti, laitan vaan valot pois jolloin lapset usein käpertyvät viimeistään kainaloon tai omaan sänkyyn ja pienten omien luritustensa saattelemana uinahtavat ennemin tai myöhemmin. Isommat lapset jotka ovat kaikki yli 4-vuotiaita nukahtavat itsekseen helposti, ja muistelen että luovuimme heidän nukuttamisestaan vähitellen sillä tavoin että kun alkoi tuntua siltä että pojat pärjäävät keskenään, sanoimme että nyt äiti menee iltapalalle ja tulee sitten vielä katsomaan.

Ymmärrän että tapoja on monenlaisia, ja lapsiakin on kaikenlaisia ja joskus on todella tarpeen saada järjestystä elämään mutta se kuitenkin minua toisinaan ihmetyttää että miksi me vanhemmat emme voisi toisinaan hieman joustaakin, kun tiedämme että sitä uhrautumista ei kuitenkaan loputtomiin kestä.

Itse pidän Jo Frostin menetelmää jossa lapsi viedään vaan sänkyyn rauhallisesti ilman suurempia puheita hyvänä vaihtoehtona isommalle, ehkä yli 2 tai 2,5 vuotiaalle lapselle (lapsesta riippuen) ja voisin sitä kokeillakin joskus, mutta uskon että lapset eivät siitä millään tapaa mene pilalle vaikka vanhempi " nukuttaakin" heitä pitempään kuin mitä neuvolassa suositellaan ;).

Niin, ja itsekin liputan päiväunien lopettamisen tai ainakin lyhentämisen puolesta,ne meilläkin usein iltahulinoita pitkittää. Minkäs teet jos ei yhtään nukuta ;).

Tällaisia ajatuksia minulla...

*Rajoitat päiväunia-- minun mielestäni lapsi saa nukkua niin pitkään kuin haluaa, on kamalaa herättää lasta kesken unien. Meneekö esikoisesi helposti nukkumaan päivällä, jos menee, niin anna nukkua rauhassa. Jos taas ei mene, niin jätä päiväunet pois. Kuopus tarvitsee vuorokaudessa noin 12-15h unta, riittääkö tuo 1h päiväuni mielestäsi?

*yhdyn edellisiin: sängyssä ei saa olla yöllä kirjoja ja leluja, pari satua ja laulua riittää, lapsi hämmentyy jos vanhemmat eivät osaa lopettaa ajoissa vaan jatkavat ja jatkavat....

Hyviä vastauksia olet saanut, ehkä ainoa poikkeuksena on mulla tuo päiväuniasia.

tanu 3v. aikana päivällä vaikka päiväkodissa joka päivä kovasti yritetään nukuttaa. Hän on aina nukkunu yössä vain 10-11 tuntia. Kun pikkuveli oli noin 1v alkoi pojilla huoneessaan iltariekku, joka siirsi siis esikoisen nukkumaanmenoa. Toisaalta kuopus heräs aina 6-7 välillä (tarvitsee edelleen päiväunet) ja herätti kaikki muutkin (ja isoveli eli univajeessa) kuten edelleenkin tapahtuu. Pojat nukkuvat samassa huoneessa ja nyt on ratkaisuna ollut jo yli vuoden että isoveli käy nukkuu 19-20 välillä ja pikkuveli yleensä 21 jälkeen. kumpikin käy hiljaa ja tyytyväisenä. meillä ei huoneessa pidetä valoa, joten ei siellä nää mitään oikein tehdäkään vaikka olohuoneesta tulee valoa. yhden kerran saa pyytää vettä. Pikkuveli tekee illalla itsekseen yleensä palapelejä tai joskus kattoo videota ja on oikein rauhallista kun on vain yksi lapsi hereillä. eli suosittelen kokeilemaan porrastettua nukkumaan menoa. alussa voi tietenkin joutua viemäään lapsen erinäisiä kertoja takaisin sänkyyn.

Hyviä vinkkejä oletkin jo saanut. Meillä on yksi 14 kk vanha poika joka on aina tarvinnut vähintään viereisellä sängyllä oloa nukahtaakseen. Nukutukseen menee yleensä 10-60 min. Eilen oli eka kerta kun jäi itsekseen ja nukahti! Vaati kyllä hiukan jumppaa eka: ees taas seilaamista 10 min, sitten silittelin omaan sänkyyn kun tuntui olevan siihen valmis ja sanoin, että tänään saat nukahtaa itse nalle kainalossa, jne. Jäi aika tyytyväisenä ja huuteli vielä 4 kertaa mut takaisin, mutta hirmu helpolla pääsin. Jotenkin oon aistinut hänessä lähiaikoina valmiuksia itsekseen nukahtamiseen, ja hetken mielijohteesta päätin eilen siis kokeilla, ja se toimi ;)



- Minustakin isomman päikkäreitä kannattaa miettiä; tarviiko?

- Eri huoneisiin tai eri aikaan nukkumaan (vaikeaa osuttaa muuten väsymiset samaan aikaan, kun lapset on kuitenkin erilaisia ja eri ikäisiä)

- Kuunnella lasta: onko väsynyt ja tehdä rytmitys sen mukaan. Toki sen jälkeen kannattaa olla jokseenkin säännölliset nukkumaanmenoajat ja rituaalit. Minusta virkeän lapsen nukuttaminen on maailman turhauttavinta hommaa..

Haluaisin kuitenkin myös puhua noiden päiväunien puolesta. Ainakin tällä hetkellä lapsenne kuulostavat saavan aivan liian vähän unta, vaikka unen tarve olisi miten yksilöllistä tahansa. Myös yliväsyneen lapsen nukuttaminen on vaikeaa! Jos vanhempikin nukahtaa päiväunille hyvin, mielestäni hänen pitäisi saada nukkua. Uni on kuitenkin lapsen kasvun ja kehityksen kannalta todella tärkeää. Jos onnistutte saamaan lapset illalla ajoissa nukkumaan, saattaa isommalee tietysti riittää pelkkä päivälepo ilman unia, jos unentarve täyttyy yöunilla.



Tärkeää olisi rauhoittaa illat ennen nukkumaan menoa ja viedä lapset myös ajoissa nukkumaan. Jos lapsi saa itse päättää milloin menee nukkumaan, hän valitsee aina liian myöhäisen ajan. Hän kyllä jaksaa valvoa leikin ja häsellyksen avulla muutaman tunnin liian pitkään. Siksi vanhempien pitää toimia jämäkästi. Ja tosiaan kaikki ylimääräiset virikkeet vaikeuttavat lapsen nukahtamista.



Jos tuntuu liian kovalta siirtyä kerralla uudenlaiseen tapaan mennä nukkumaan, niin voisikohan siihen siirtyä vähitellen? Vaikka niin että ensin totutellaan siihen yhteen satuun ja yhteen iltalauluun ja kaikki muut virikkeet paitsi unilelut otetaan sängyistä pois ja valot sammutetaan, mutta toinen vanhemmista jäisi vielä huoneeseen hetkeksi. Sitten ei rupateltaisi enää, vaan rauhotuttaisiin nukkumaan. Jos lapset keksivät temppuja kuten vessassa juokseminen ja veden pyytäminen, toteutettaisiin lapsen pyyntö kerran mahdollisimman vähäeleisesti (lapsi ei saisi kaipaamaansa huomiota tempuillaan), ja sitten sanottaisiin vaan että nyt on nukkumisaika. Luulisi, että pian lapset huomaisivat, etteivät saavuta mitään valvomalla ja kävisivät suosiolla nukkumaan. Kun tähän on totuttu, opeteltaisiin nukahtamaan ilman aikuista huoneessa. Ja jotta tähän päästäisiin, ei kannattaisi ainakaan totuttaa lasta siihen, että hän nukahtaa aikuisen silittelyyn. Iltasadun j